Vieläkin mustaa.

 

Musta hame sopii kaikkien värien kanssa.

Otsikosta voisi luulla, että meille on tapahtunut jotain ikävää, mutta kyseessä on vain ompelutöiden väri, koska tarkoitus oli pienentää mustien kankaiden pinoa.  Ompelin itselleni vielä toisen hameen, jonka leikkasin vanhan hameen avulla eli hame levenee sivusaumoista sen verran kuin kankaan leveyttä riitti.  Vuorikankaan jouduin tilkuttelemaan kahden vuoripalan jämistä, mutta tilkkutöitähän minä teen joka tapauksessa.

 

Perushame.

Miehenikin pääsi osalliseksi mustien kankaiden poistosta, kun ompelin hänelle suoralahkeiset housut (taisi olla vielä Turon kankaita).  Kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä (2024).  Ihan kelpo kaava.  Huomasin ihan alkumetreillä, että mustia kankaita pitäisi ommella hyvän luonnonvalon aikaan, sillä olin silittänyt muutaman kovikekankaan oikealle puolelle!  Varaston taskukankaat menivät kaikki.

 

"Turon" housut.

Mieheni totesi housujen mallia hyväksi.

Uusi tilkkutyö on jo aluillaan.  Lopullinen värimaailma on vielä hakusessa.  Mustia/harmaita sekä vaaleita kankaita on leikattuna valmiiksi ja 32 kappaletta neljänneshirsimökkiä on ommeltu.  En osannut päättää ompelulangan väriä, joten suruuttelin saumoja harmaalla langalla.

 

Leikattua materiaalia.

Hirsimökin neljänneksiä.

Joensuun tilkkukilta kehotti kuvaamaan työhuoneen tai työtilan.  Niinpä tein sen, vaikka mietin, viitsiikö kaikkia sotkuja näyttää.  En siis siivonnut kuvausta varten.   

Ateljee.

 

Tähtiä.

 

Amarylliksen hennot värit.

Ostin joulun alla amarylliksen ja vanhanaikaisena ihmisenä etsin joulunpunaista. No, sitä ei löytynyt, joten ostin vaaleanpunaisen (epäillen).  Kun ensimmäinen kukka aukesi, olin todella hämmästynyt kukan kauneudesta: runsas kirjavuus elävöitti kukan terälehdet upeasti.  Nyt odotellaan toisen kukkavanan kasvua.

Tammitähtiä.

Viime vuoden jokaisessa tilkkulehdessä oli tähtiblokin ohje.  Ajattelin ommella kaikki neljä erilaista tähteä ja yhdistää ne pieneksi seinävaatteeksi.  Tähti numero 4 oli tosi kaunis ja sain sen onnistumaan  ohjeen mukaan.  Sitten oli vuorossa numero 3.  Kasausvaihe ei onnistunut.  Tarkistin mitat moneen kertaan saumanvaroja myöten, mutta ei niillä mitoilla kasaaminen onnistunut.  Niinpä ompelin blokin 4 uudelleen ja yhdistin sen ensimmäiseen, jolloin sain pienen seinävaatteen.  Hyvä niin.

 

Kasaamaton tähti.

Totesin hamevarastoni niin kulahtaneeksi, että ryhdyin ompelemaan uutta.  Kaapissa odotti musta, pintakuvioinen musta kangas, jonka muistan ostaneeni Pärnusta - ehkä pian 20 vuotta sitten - kun olimme siellä elämämme ainoalla kylpyläreissulla.  Eipä siinä ollut viimeistä käyttöpäivää.  Piirsin kaavan Suuri Käsityö -lehdestä; siinä hame oli kuvattu farkkuhameeksi.  Lyhensin mallia, jotta sain kankaan riittämään.  Vuorikangas ja vetoketju ovat myös omaa varastoa.

 

"Farkkuhame".

Koska olin vaihtanut mustat ompelulangat ompelukoneeseen ja saumuriin, päätin jatkaa samalla värillä.  Kangasnipussa näytti myös olevan sopivia kankaita.  Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaavat leveälahkeisiin housuihin.  Sen verran muutin kaavaa, että lahkeet eivät levene (olen jo kerran elänyt trumpettihousujen ajan).  Housut valmistuivat yhdessä päivässä.  -Ehkäpä mustien kankaiden pino pienenee vielä ensi viikolla.

 

Väljät suorat housut.

Hyvää alkanutta vuotta!   

Amarylliksen kauneutta.

 

Polttopuita.

Puita mahtuu pulkan kyytiin.

Aivan oikein: toista viikkoa kestänyt päivittäinen askare on ollut polttopuiden siirtäminen metsästä liiterin taakse.  Nimittäin teimme kesällä metsän raivausta ja karsimme paksuimmat puut polttopuiksi.  Koska lunta on tällä hetkellä vähän, tuumasin, että puiden siirto voisi onnistua pulkalla.  Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen ja sidoimme kuorman muutamalla mustekalalla.  Pikkuhiljaa puut ovat "liukuneet" sahauspaikalle odottamaan kesää.  Jaksan yhdessä päivässä kuljettaa 3-4 kuormaa.  Onneksi siirto tapahtuu alamäkeen.  Metsässä odottaa vielä kaksi puukasaa.  Eipähän tarvitse lähteä kuntosalille!

 

Suurin osa puista on jo siirretty.

Viime vuoden lopussa ostin puntoneulosta hameeseen. Ompelin siitä ihan perushameen, vuorillisen. Samalla ompelin jakun neuloksesta.  Hamekankaasta sain kivat tereet taskunsuihin sekä kauluksen ja kaarrokkeen reunoihin. Vuoritin myös jakun (onhan minulla kokonainen pakka vuorikangasta!) Käytin molempiin töihin vanhoja kaavoja. 

Hame ja jakku neuloksesta.

Jaksoinpas ommella tereet kaarrokkeen ja kauluksen reunoihin.

Usein suutarin lapsella ei ole kenkiä eli itselläni on tosi loppuunkäytetyt patalaput.  Resurssipaloista kyhäsin sitten kaksi uutta patalappua.

Punasävyisiä patalappuja.

 

Sukkia,sukkia...

 

Erilaisia villasukkia.

Vuoden alkajaisiksi ajattelin vähentää neulelankoja kaapista.  Niinpä otin esille sukkalangat ja niiden jämät.  Aluksi neuloin itselleni merinovillaiset unisukat.  Koska sukkien neulomisessa on niin monta vaihetta, jotka pitää palauttaa mieleen ja neulekonekin oli jo esillä, jatkoin jäännöskerien parissa.  Kerin sinisävyisistä langoista aina kaksi samankokoista kerää, jotka neuloin perätysten.  Yllättävän samankokoisia raitoja syntyikin.  Työn alle pääsi myös viimeinen Karnaluksista ostettu lanka, jonka väriyhdistelmä oli minusta aika outo.

 

Roosanauhasukkia.

Varastossa odotti vielä Käsityökeskuksesta ostettu Roosanauha-lanka.  Kahdesta kerästä riitti kaksiin aikuisten sukkiin ja melkein kaksiin lasten sukkiin.

 

Nallelanka on ikuista.

Muistin vielä, että jemmassa on Nalle-lankaa.  Löysin sitä kaksi sinistä kerää, joista väänsin kahdet isot sukat.  "Vääntäminen" kuvaa sitä, että se on aika paksu konelangaksi.  Niinpä sain valmiiksi 9 paria villasukkia.  Jonkun esimerkin nojalla punnitsin kaikki sukat: lankaa oli kulunut 711 grammaa.

Gollegemekko.

Syksyllä ostin hauskan, harmaan gollegepalan Oulun käsityömessuilta.  Halusin käyttää sen mekkoon, mutta yksin se ei riittänyt.  Kaivoin kaapista gollegekankaiden loppuja.  Löytyneen vaaleanharmaan Rockserin palasen värjäsin terrakotan väriseksi.  Asettelin harmaan kankaan mekon yläosaksi, terrakotan alaosaksi.  A-linjaisen mekon leikkasin käyttäen entisiä kaavoja ja valmistin myös taskut sivusaumaan.  Somistin kaula-aukon terralla, samoin pienet tampit hihansuihin.

Kaksi kangasta.

Paikallisessa kangaskaupassa oli tarjouskori, josta ostin 10 €:lla hamekankaan.  Punainen vie minut aina mukanaan.  Tällä kertaa kuviona ovat peikonlehdet.  Pitää joskus ommella sama malli yksivärisenä, koska etukappaleen leikkaukset eivät näy kirjavassa kankaassa.

Kellottuva hame.

Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Kääntöpaita.

 

Käyttövaatteita.

Minulla on ollut monta vuotta jemmassa kaksi mieheni vanhaa pukupaitaa, jotka eivät ole enää siistejä kuluneen kauluksen takia.  Kierrätykseenkään niitä ei voi laittaa, ja toisaalta paitakankaat ovat yleensä laadukkaita.  Kaivelin niistä toisen esille - tarkoituksena  ommella itselleni kesäpusero.

 

Tästä läksin liikkeelle.

 Leikkausapuna käytin ompelemaani hihatonta kangaspuseroa.  Halusin säilyttää paidan alkuperäiset napituslistat, joten etu- ja takakappaleet leikkasin ylösalaisin, jotta sain puserooni naisten napituksen.  Paidan helma on siis poikkileikkauksen yläreunassa.  Kaarrokkeet onnistuin leikkaamaan paidan kaarrokkeista.   Pitkistä hihoista leikkasin lyhyet hihat sekä huolittelukaitaleen kaula-aukkoon.  Ompelin vielä koristeeksi pitsiä miehustaan ja hihoihin.

Miellyttävä puseron materiaali.

Miehustan pitsikoristeet.

  Ommel-tapahtumasta ostin viskoosipellavaa hameeksi (myyntipiste Tiny bird's fabrics).  Käytin ihan perushameen kaavaa lisäämällä siihen neljä laskosta eteen, samoin taakse, siten, että hyödynsin koko kankaan leveyden.  Sivusaumoissa on taskut.

Vilpoisa kesähame.

Keskikesän juhla lähestyy.  Alkuviikolla poimin kieloja maljakkoon.  Nyt ovat unikot ja pionit avaamassa kukkasiaan.  Helteestä johtuen kukinta-aika jäänee lyhyeksi.

Unikoiden hehkua.

Rauhallista juhannusta!

Neulekoneen kaverina.

 

Merinovillaa.

Hameita.

 

Hame arkikäyttöön.

Joulua odotellessa päätin ommella muutaman kankaan pois.  Ensin etsin ruudullisen hamekankaan, joka oli kulkeutunut minulle yhdestä jäämistöstä vuosia sitten.  Ilmeisesti ruutukuosit ovat taas muodissa.  Kotiliesi käsityöt -lehdessä oli sopiva kaava levenevälle hameelle, johon materiaali riitti juuri.  Ruskeasävyistä vuorikangasta ei sattunut olemaan, mutta vaaleanvihreä sai kelvata.  Olen aina ollut sitä mieltä, että jos vuorin ei ole tarkoitus näkyä, niin se pitää ommella piiloon.  Hame on jo käytössä.

 

Vetoketju upposi takasaumaan.

Tweedkuosinen ruutuhame.

Toinen kangas on ostettu tänä syksynä Rauman Jätti-Rätistä.  Ruskea ruudutus miellytti silmää, vaikka edellisestä ruskeasta kaudesta on monta vuosikymmentä.  Ostin edullista kangasta reilusti, koska halusin tehdä siitä reilusti kellottuvan.  Minulla ei ollut kaavaa, joten leikkasin sen käyttäen apuna hametta, jonka olen ostanut Zürichistä noin kaksikymmentä vuotta sitten.  Tämä hame sai vuorikseen tummavihreän kankaan.   

Helma on oikeastaan ylikellottuva.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Syksyn satoa.

 

Metsät tuottavat tänä vuonna syksyä kohti runsaasti syömisiä.  Puolukoita on mukava kauhoa poimurilla sankkoon ja sieniä löytyy niin paljon, että sienikoppa painaa rutosti kotiin kannettaessa ja niitä siivotessa ja ryöpätessä aika rientää.  Eniten olen kerännyt karvarouskuja ja herkkutatteja.  Tatit olen kuivattanut rapeiksi.

Voihan karvarousku!

Myös puutarha antaa satoa.  Työn alla ovat vielä omenat, joita olen säilönyt mehuna, soseena, viipaleina, kuivattuna ja raasteena.

Omenoita riittää.

Syksyn satoa on kai sekin, että olen malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen.  Paikallisessa käsityökeskuksessa oli hiljattain kangasmyynti, jossa oli tarjolla Mereenin neuloksia. Mereenin päämaja sijaitsee Joensuussa.  Suunnittelu on kotimaista.  Löysin pari neulosta, joiden kuosit viehättivät minua.  Ohuemmasta ompelin heti pitkähihaisen puseron. Paksumpi collegeneulos on vielä paketissa.

                                                                    

Lummekuosinen pusero ja pitkä hame.

Kilpikonnia neuloksessa.

Paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, mikä on tietysti harmillista.  Loppuunmyynnistä mukaani tarttui mustapohjainen, kuvioitu kangas, jonka näin heti valmiina hameena. Leikkasin hameen yläosan perushameen kaavalla ja lisäsin siihen leveän frillan, jolla sain helmaan leveyttä.  Onnistuin mielestäni hyvin.

Kotoiluhame.

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt päästä eroon kaapissa marinoituneista neulelangoista.  Viimeksi valmistui villapusero, jonka mieheni sai syntymäpäivälahjakseen. Taas on on yksi iso kartio poissa kaapista.

Villapaita miehelleni.

Mitäpä olisi Saksan reissu ilman kangasostoksia.  Karlstadin kangasosastolta bongasin alle kuuden euron palan, josta ompelin mekon.  Kaavan piirsin espanjankielisestä lehdestä.  Tykkään taskullisista vaatteista.

Vielä yksi kesämekko.