Ommel-tapahtuman ostoksia.

 

Kangastaivaassa.

Käydessäni ihastelemassa kankaita jotain tarttuu aina mukaan.  Jo myyntipöytien alkupäässä mielenkiintoni herätti orvokkikangas.  Palasin monta kertaa sen luokse ja aina se näytti yhtä kauniilta. Sitä oli saatavana pellavakuosia ja satiinia.  Valitsin jälkimmäisen, koska puhdas pellava rypistyy niin helposti.  Ostin orvokkikankaan mekkoa varten.

Orvokkikuvioista satiinia ja viskoosipellavaa.

 

Toiselta myyjältä ostin viskoosipellavaa, joka on väritykseltään isolla pensselillä sudittua.  Leikkasin jo kankaasta hameen, jonka ompelu on työn alla.  Mukaan lähti myös kaksi trikoota.  Toisessa on Punahilkan kuvia, toinen on kukkakuvioinen.

Trikoita.

Tarjolla oli myös tilkkuiluun sopivia kankaita.  Ostin mustapohjaista puuvillaa, jossa on matematiikan kaavoja (mihin koira karvoistansa pääsee!). Lisäksi Kaffe Fassettin kankaat ovat niin houkuttelevia, etten malttanut olla ostamatta, tällä kertaa nippu puna-violetti-paloja.

Uusia kuoseja tilkkuiluun.

 

Ullakan osastolta löytyi paljon pientä tarpeellista tavaraa.  Valitsin pehmeän sormustimen; jospa sitä oppisin käyttämään. Ostin myös lämpövanua, kovikelevyä, ohuita neuloja, saumojen mittarin ja kenkien (espadrillojen) pohjalliset. 

Pientä tarviketta.

Yhdellä myyntipöydällä oli paljon kauniita heijastinkuvia, jotka kiinnitetään silittämällä.  Ostin niitä valikoiman tietyllä summalla.  Kun vielä täydensin ostosvalikoimaani HobbyPointissa (pari silkkihuivia, savea ja kristallimuovia), luulen, että puuhastelutarvikkeita taas riittää.

Heijastinkuvia.

 

Hyvää juhannusviikkoa!

Joulupukin tuomisia.

 

Paneelikankaita

Kyllä joulupukin pikkuapulaiset eli pikkutontut ovat olleet kuulolla, koska paketeista paljastui niin paljon tilkkuiluun liittyviä lahjoja. Meillä oli oikeastaan kaksi jouluaattoa, sillä vietimme ensimmäisen oikeana aattona kahdestaan ja availimme hitaasti ja hartaasti siihen mennessä kuusen alle ilmestyneet paketit.  Toinen jouluaatto oli sitten Tapaninpäivän iltana, jolloin kaksi nuorinta lastamme saapuivat kavereineen.  Saksan paketista paljastui tilkkukirja Schätze aus der Restekiste 1 (Aarteita jämäarkusta), joka on ollut Saksassa niin suosittu, että käytetyistä kirjoista on maksettu isoja summia.  Nyt siitä oli otettu uusintapainos.  Kirja on täynnä tosi mielenkiintoisia töitä, joita tekisi mieli kokeilla vaikka heti.  Kirjan tekijä Eli Thomae on Saksassa tunnettu ja arvostettu tilkkuilija, joka järjestää tilkkukusseja myös ulkomailla.

Uusia malleja.

Poikani oli etsinyt minulle tyttökaverinsa kanssa amerikkalaisen tilkkulehden, Love of Quilting.  Siitä löytyy monentasoisia töitä ja myös vinkkejä tekemiseen.

Pelargonia-kankaita.

Mieheni kirjoitti joulupukille Katrin tilkkukaupan välityksellä listan kivoista kankaista, joista yläkuvassa on kolme paneelikangasta: vanha ompelukone on viehättävä, samoin orvokit ja daaliat.  Ihastuin myös viiden kankaan Pelargoniat-lajitelmaan.  Kuvien taustakangas on Kultaiset merkit -kangas.

Valkoima kankaita.

Orvokit, Paljon kukkia, pinkit neilikat ja Värikkäät napit -kankaat löytyivät paketista. Ruskehtava kangas on kaupanpäällinen.  Nyt kankaat on kutistettu ja odottavat ompelijaa.  

Antoisaa tilkkuvuotta!

Kortteja ja kransseja.

Kortteja lapsille.

Marraskuun alkuun osuu lähipiirissäni monta merkkipäivää oman syntymäpäiväni ja isänpäivän lisäksi.  Tänä vuonna serkkuni vaimo täytti tasavuosia.  Niinpä huomasin entisen korttivaraston huvenneen, joten kaivoin esille korttitarvikelaatikon ja kasasin parikymmentä uutta korttia.  Ennätin jo postittaa muutamia ennen kuin muistin kuvata niitä.  

    

Onnittelukortteja.

Kukkakortteja.

 Mieheni muisti minua erikoisella syntymäpäivälahjalla: hän oli ostanut Huutokaupat.com:sta laatikollisen vetoketjuja, jotka minä sain lahjaksi!  Hah-haa! Mainio lahja.  Kyllä niistä on parikymmentä kappaletta jo käytettykin.  Osan vetoketjuista ripustimme seinälle, osa jäi laatikkoon, kun ne eivät mahtuneet seinälle.  

Vetoketjuseinä.

Minun syntymäpäivän ja isänpäivän kunniaksi vierailulla ollut tytär muokkasi leipomastani kakkupohjasta kauniin tuotteen.  Koristeena on kuivattuja hibiskuksen kukkia, jotka ostin Malagan kauppahallista.

Herkullinen kakku.

Monta viikkoa sitten valmistin pussukan ruusupeitosta jääneistä tilkuista.  Harjoittelin siihen vapaata tikkausta, mutta ei se homma vieläkään tuntunut olevan hallussa.  Harjoituksia täytyy jatkaa.

Pussukka omaan käyttöön.

Eurokankaassa oli tarjolla italialaisia villakangaspaloja.  Pari niistä tarttui mukaan ja toisesta muokkasin itselleni hameen.  Kaavan piirsin Suuri käsityölehdestä.  Takakappaleen saumoihin lisäsin laskokset antamaan liikkumaväljyyttä.
   

Villakangashame, sukkahousut Virosta.

Viime maanantaina sain kansalaisopiston opettajalta lainaksi solmulaudan, joka on ollut käytössäni muutamia päiviä.  Olen valmistanut kolme kranssia, joihin olen upottanut kaikkea sitä, mitä jää tähteeksi vuosien saatossa käsitöistä: poppanakudetta, eripaksuisia paperinaruja, villalankoja, nauhalankaa, puuvillalankoja, purettu neulemyssy...Kuinkahan monta kranssia vielä ennätän tehdä!!

   

Solmulaudalla tehtyjä kransseja ja solmulauta.

Eihän Andalusian matka olisi ollut mitään, jos en en olisi ennättänyt piipahtaa kangaskaupassa.  Rondan kaupungista löysin kaksi tilkkutyökangasta (sininen työ on seuraava) ja Sevillasta kukallisen hamepalan, joka odottaa seuraavaa kesää.

   

Kaksi tilkkutyökangasta ja hamekangas.

Kiitos, jos jaksoit lukea ja kiitos kivoista kommenteista!

Valmistujaisjuhlaa.

Tampereen teknillisen yliopiston juhlaa.

Reilu viikko sitten menimme mieheni kanssa junalla Tampereelle, tarkemmin tietysti Hervantaan. Nuorempi tyttäremme valmistui diplomi-insinööriksi materiaalitekniikan osastolta Tampereen teknillisestä yliopistosta. Perjantaina oli oppilaitoksen järjestämä juhla Teekkarikuoron laulujen, puheiden ja kakkukahvien kera. Heti juhlan jälkeen ahtauduimme (minä, mieheni, poikani ja vävykandi) autoon ja ajelimme kotiin. Onneksi olin tehnyt listan, mitä täytyy ottaa pakastimesta sulamaan aamua varten: täytekakkupohja, uunissa haudutetut broilerin fileet, lihapullat, pullapitkot ja voitaikina. Lauantaiaamuna laitoin heti leivänjuuren kuplimaan. Puuhaa oli monelle käsiparille: kakun täyttäminen ja koristelu, nokkosleivän leipominen, perunoiden kuoriminen, salaattien (porkkana-, metsäsieni- ja viher-) valmistus, juustorusettien leipominen, yrttisten uunikasvisten valmistaminen ja pöytien kattaminen. Lisäpöytiä kannettiin sisälle, liinat odottivat mankeloituina. Suunnittelin istumajärjestyksen ja tein nimikortit pöytiin etukäteen, samoin pikkuleivät ja kahvikakku odottivat kellarin hyllyllä.

DI-kakkua koristaa, kuinkas muuten, teekkarilakki.

  Kun vieraat saapuivat puolenpäivän aikaan, olin keittänyt perunat ja lämmittänyt ruuat. Poikani hoiti upeasti simamaljojen tarjoilun. Lämpimät ruuat olivat tarjolla aamulla lämmitetyn puuhellan päällä, salaatit ja juomat olivat työpöydällä. Ruoka näytti maistuvan. Kun kaikki 22 henkilöä olivat aterioineet, siirryimme yläkertaan rupattelemaan. Pienet lapset leikkivät keskenään. Pian poikani ryhtyi keittelemään kahvia. Kahvipöytä odotti yläkerrassa: suklaakakku, taatelikakku, ranskalaiset vohvelit, Aili-mummon ruiskakut, juustokierteet ja omenapitko. Sisaren tyttäreni tarjoutui auttamaan tiskaamisessa ja astioiden keräämisessä. Tuhannet kiitokset hänelle, samoin pojalleni ja vävypojalleni, jotka väsymättä siirtelivät pöytiä yms. ohjeideni mukaan.

    

Kahvipöydän herkkuja.

 Kun viimeiset vieraat lähtivät kuuden tietämissä, siivosimme loput astiat ja kävimme saunassa. Sen jälkeen oli niin väsyttävä olo, että lähes raahauduin vuoteeseen. Oli mukavaa tavata läheisiä ihmisiä.

   

Uusia tilkkutyökankaita.

Tampereen reissulla piipahdimme Ideaparkissa, missä poikkesimme myös Eurokankaan myymälään. Outlet-osastolta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta tilkkukankaiden laari oli aivan vastustamaton. Tytär on taitava löytämään parhaimmat ja tyylikkäimmät palat, niin tälläkin kertaa. Huh, miten monta kangasta tarttui matkaan, mutta eiköhän niistä ajan myötä synny jotain tarpeellista (tai tarpeetonta). Olen joskus sanonut, että tyttäreni pärjäisi ostosavustajana: ihan pikkutytöstä lähtien hän on osannut valikoida kangas- ja vaatekaupasta sopivimmat tuotteet.

Takki edestä...

... ja takaa.

          Viime viikolla ryhdyin etsimään takin kaavaa. En löytänyt sopivaa, joten kuosittelin sellaisen suoran "pötkötakin" kaavasta omannäköiseksi. Minulla oli varastossa Eurokankaasta ostettu kukkapalakangas, joka ei yksin riittänyt. Suureksi riemukseni paikallisesta kangaskaupasta löytyi mustaa, samankuosista takkikangasta. Kukkakankaasta leikkasin miehustan, mustasta hihat, napitusvarat, kauluksen ja tampin. Vuoriksi ostin punaista kuviollista vuorisilkkiä, en vain huomannut valokuvata sitä.

    

Karkkeja vai kyniä?

Varastoon ennätin ommella kynäpenaalin karkkipapereista. Se menee lahjaksi pikkumiehelle. Laitoin kristallimuovin myös penaalin sisäpuolelle, mutta sen vuoksi työ oli melko jäykkää ommella. Harmittelin, että en huomannut laittaa pojan nimeä muovin alle.

Kiitos kommenteista!

Sukuhistorian koukeroissa.

Huh, miten nopeasti marraskuu sujahtaa, vaikka ulkona sataa välillä lunta, vettä ja räntää. Päivät ovat tasaisen harmaita. Vihdoin sain pari vuotta suunnitelmissani olleen ajatuksen toteutuksen asteelle. Lapsuudessani rinnallani kulki vahva henkilö, ukki. Hän piti aina lasten ja heikompiosaisten puolta. Asuimme samassa taloudessa pienessä kahden huoneen mökissä. Vaikka ulkoiset puitteet olivat varmasti köyhät, meistä lapsista pidettiin hyvää huolta. Ajatukseni on ollut kunnioittaa ukin henkistä perintöä kokoamalla hänen jälkikasvunsa samoihin kansiin pieneksi sukukirjaksi. Kirjoitustyö on menossa, mutta kyllä siinä työtä riittää. Välistä olen tutkinut myös ukin ja mummon vihkiraamattua, joka on painettu vuonna 1903. Teksti on vanhaa suomen kieltä ja se on kirjoitettu vanhalla kirjasintyypillä. Viehättävännäköistä, mutta vaikea lukea.
 
 

Isovanhempieni vihkiraamattu.

Kävin viikko sitten Kuopiossa kolleegani kanssa. Kiersimme katselemassa kauppoja, mutta jotain myös ostimme. Jouluaskarteluun tarvitsin säkkikangasta, mutta löysin myös kivoja tilkkutyökankaita Eurokankaan palalaarista. Työkaverini osti aivan ihastuttavia silkki-villa-lankoja.
 
 

Kolme eri kangasta Eurokankaan palalaarista.

Syksyllä "maskeerasin" kaksi pientä kylmälaukkua. Niiden kyljissä paistoivat siiderimainokset, jotka peitin kangaspäällisillä, koska en halua kulkea juomamainoksena.
 

Meikatut kylmälaukut.

Tilkunviilaajan blogissa oli ohje matkalaukun nimilappujen valmistamiseen. Istuin tässä ompelukoneen ääreen ja tein sarjatyönä 14 nimilappua, ensin punaisia, sitten sinisiä ja vielä vihreitä nimilappuja. Niitä oli hyvin rentouttavaa ommella. Kiitokset Tilkunviilajalle. Hänellä on muitakin hyviä ohjeita blogissaan.
 
 

Matkalaukun nimilappuja.

Joulua odotellessa tein valosydämen. Taivuttelin ensin rautalangasta sydämen, jonka päällystin valkoisella paperinarulla. Puhalsin kaksi pitkulaista ilmapalloa, jotka asettelin sydänkehikon sisälle. Sitten vain kieputin ympärille paperinarua, jonka kastelin liima-vesi-seoksella. Seuraavana päivänä poksautin ilmapallot pois ja kiinnitin valosarjan.
  

Valosydän.

Muutama päivä sitten kävin kuuntelemassa hyväntekeväisyysjoulukonsertin kirkossa. Esiintymässä oli suuresti ihailemani tenori Pentti Hietanen ja hänen laulava perheensä. Osan lauluista Pentti Hietanen esitti yksin, osan perheen kanssa yhdessä. Myös tyttäret Roosa ja Iina esittivät soolonumeroita sekä myös duettoja. Myös upeasta säestyksestä huolehtinut äiti Heini Kivimäki-Hietanen esitti soolona Carola Häggkvistin tunnetuksi tekemiä lauluja (mm. När löven faller) ja ansaitsi todella esityksistään mahtavat taputukset. Ohjelmisto koostui uusista ja perinteisistä joululauluista sekä gospelmusiikista. Saimme kuulla myös a cappella-esityksenä laulun Maa on niin kaunis, jossa Pentti Hietanen sai laulaa bassoa. Upea, sydämessä säilyvä joulukonsertti.