Kehyspussukoita.

 

Korillinen pääsiäispupuja.

Pääsiäinen saapui nopeasti tänäkin vuonna.  Entisten koristeiden lisäksi laitoin koriin vihreän neuleen (ruoho) ja asettelin sen päälle lasten leikkikalupuput (vai onkohan yksi noista eläimistä koira).  

Kaappeja siivotessa käteen osui pakkaus, jossa on erimittaisia metallitukia.  Siispä ompelemaan niiden ympärille pussukoita.  Niitä valmistui kuusi kappaletta, isoja ja pieniä.  Pentikin ruusukangaspala pääsi käyttöön eli sitä riitti kahteen pussukkaan.

 

Ruusuisia pussukoita.

Tämä ompelumalli on todella yksinkertainen enkä jaksanut sommitella tilkkupintoja.  Isoimpiin pussukoihin tikkasin tukikankaaksi vanhoja froteepyyhkeitä.  Osa pussukoista suljetaan nepparilla, napilla tai tarranauhalla.

Ylempi pussukka on aidakangasta, johon olin kirjonut ristipistoruusuja.

Lehmäkankaan loppukin pääsi käyttöön.

Siivotessani jälkikasvun komeroita löysin tyttären kaapista pussin, jossa oli valmiiksi neulottuna yksi sukka ja toisen vartta oli aloitettu muutama senttimetri.  Eihän käsitöitä saa jättää kesken, joten neuloin toisenkin sukan valmiiksi.  Ainoa ongelma oli se, että minun neulekäsiala on löysää ja piti koko ajan kiristää lankaa.

Sukat yhteistyöllä.

Rauhallista pääsiäistä! 

Juhannusruusu.

 

Ompelu odottaa.

Aika hassua miettiä juhannusruusuja tässä pakkasessa (-26 astetta), mutta sellaisen nimen annoin viimeisimmälle tilkkupeitolle.  Ompelin sen täysin poiketen minun normaalista värimaailmasta, mutta sitä oli mukava ommella.  Ja nimenomaan värit antoivat peitolle nimen.  Mallin sain englantilaisesta Todays Quilter -lehdestä, jonka miniäni oli ostanut minulle - kiitos hänelle.  Lehden malli oli ommeltu punainen-musta-vaalea-väriyhdistelmällä, mutta minä vaihdoin punaisen vihreään.  

 

Malli on hirsimökkiblokin neljännes.

Pinta alkaa olla valmis.

Lehdessä oli tarkat ohjeet. miten 2 tuuman kaitaleet leikataan annetuilla mitoilla niin, ettei juuri jäänyt hukkapaloja.  Samalla käytin pieniä kankaiden loppuja.  Mustan joukkoon käytin erilaisia harmaan sävyjä.  Siihen sopivat myös useat sellaiset kankaat, mitkä olin ostanut EK:n 5 euron pussissa.  Leikatut palaset siirsin tarjottimella ompelupisteelle, missä niitä oli helppo käyttää.  

 

Juhannusruusu valmiina.

Koska mallityö oli neliön muotoinen, suunnittelin molempiin päihin jatkokuvion.  Valmis peitto on kooltaan 1,75m x 2,10m.   Taustakankaan keskiosa on tukeva retrokangas, reunat värjätty pöytäliina.  Koska työ oli suhteellisen suuri, mies kantoi ompelukoneen keittiön pöydälle, missä tein tikkauksen yhtenä päivänä.  

 

Paloista koottu taustakangas.

Hyvää ystävänpäivää, pakkasesta huolimatta! 

Talven lumoa.

 

Vieläkin mustaa.

 

Musta hame sopii kaikkien värien kanssa.

Otsikosta voisi luulla, että meille on tapahtunut jotain ikävää, mutta kyseessä on vain ompelutöiden väri, koska tarkoitus oli pienentää mustien kankaiden pinoa.  Ompelin itselleni vielä toisen hameen, jonka leikkasin vanhan hameen avulla eli hame levenee sivusaumoista sen verran kuin kankaan leveyttä riitti.  Vuorikankaan jouduin tilkuttelemaan kahden vuoripalan jämistä, mutta tilkkutöitähän minä teen joka tapauksessa.

 

Perushame.

Miehenikin pääsi osalliseksi mustien kankaiden poistosta, kun ompelin hänelle suoralahkeiset housut (taisi olla vielä Turon kankaita).  Kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä (2024).  Ihan kelpo kaava.  Huomasin ihan alkumetreillä, että mustia kankaita pitäisi ommella hyvän luonnonvalon aikaan, sillä olin silittänyt muutaman kovikekankaan oikealle puolelle!  Varaston taskukankaat menivät kaikki.

 

"Turon" housut.

Mieheni totesi housujen mallia hyväksi.

Uusi tilkkutyö on jo aluillaan.  Lopullinen värimaailma on vielä hakusessa.  Mustia/harmaita sekä vaaleita kankaita on leikattuna valmiiksi ja 32 kappaletta neljänneshirsimökkiä on ommeltu.  En osannut päättää ompelulangan väriä, joten suruuttelin saumoja harmaalla langalla.

 

Leikattua materiaalia.

Hirsimökin neljänneksiä.

Joensuun tilkkukilta kehotti kuvaamaan työhuoneen tai työtilan.  Niinpä tein sen, vaikka mietin, viitsiikö kaikkia sotkuja näyttää.  En siis siivonnut kuvausta varten.   

Ateljee.

 

Tähtiä.

 

Amarylliksen hennot värit.

Ostin joulun alla amarylliksen ja vanhanaikaisena ihmisenä etsin joulunpunaista. No, sitä ei löytynyt, joten ostin vaaleanpunaisen (epäillen).  Kun ensimmäinen kukka aukesi, olin todella hämmästynyt kukan kauneudesta: runsas kirjavuus elävöitti kukan terälehdet upeasti.  Nyt odotellaan toisen kukkavanan kasvua.

Tammitähtiä.

Viime vuoden jokaisessa tilkkulehdessä oli tähtiblokin ohje.  Ajattelin ommella kaikki neljä erilaista tähteä ja yhdistää ne pieneksi seinävaatteeksi.  Tähti numero 4 oli tosi kaunis ja sain sen onnistumaan  ohjeen mukaan.  Sitten oli vuorossa numero 3.  Kasausvaihe ei onnistunut.  Tarkistin mitat moneen kertaan saumanvaroja myöten, mutta ei niillä mitoilla kasaaminen onnistunut.  Niinpä ompelin blokin 4 uudelleen ja yhdistin sen ensimmäiseen, jolloin sain pienen seinävaatteen.  Hyvä niin.

 

Kasaamaton tähti.

Totesin hamevarastoni niin kulahtaneeksi, että ryhdyin ompelemaan uutta.  Kaapissa odotti musta, pintakuvioinen musta kangas, jonka muistan ostaneeni Pärnusta - ehkä pian 20 vuotta sitten - kun olimme siellä elämämme ainoalla kylpyläreissulla.  Eipä siinä ollut viimeistä käyttöpäivää.  Piirsin kaavan Suuri Käsityö -lehdestä; siinä hame oli kuvattu farkkuhameeksi.  Lyhensin mallia, jotta sain kankaan riittämään.  Vuorikangas ja vetoketju ovat myös omaa varastoa.

 

"Farkkuhame".

Koska olin vaihtanut mustat ompelulangat ompelukoneeseen ja saumuriin, päätin jatkaa samalla värillä.  Kangasnipussa näytti myös olevan sopivia kankaita.  Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaavat leveälahkeisiin housuihin.  Sen verran muutin kaavaa, että lahkeet eivät levene (olen jo kerran elänyt trumpettihousujen ajan).  Housut valmistuivat yhdessä päivässä.  -Ehkäpä mustien kankaiden pino pienenee vielä ensi viikolla.

 

Väljät suorat housut.

Hyvää alkanutta vuotta!   

Amarylliksen kauneutta.

 

Yönkuningatar.

 

Yönkuningatar.

 Edellisestä työstä eli joogamatosta jäi jäljelle valmiiksi ommeltuja blokkeja.  Niinpä ompelin samalla mallilla vielä torkkupeiton.  Valmiina oli 20 kappaletta 4x4-blokkeja, joten lisää tarvisin vain 4 blokkia.  Tummia, marjapuuron värisillä kolmioilla "nurkitettuja" toki jouduin ompelemaan enemmän, mutta ne ovat helppoja mallitaan.

 

Yönkuningatar.

Välivanu on bambua ja taustakangas (jäi kuvaamatta) oranssinpunaista puuvillaa.  Tikkauskuviokin on sama kuin joogamatossa.  Peiton nimi Yönkuningatar syntyi siitä, että käytin peitossa melko suuria, tummapohjaisia kukkakangaspaloja.

Yksityiskohta peitosta.

 Joogamatto sai nimekseen Lapsen lepoasento, koska se on joogassa minun lempiasana ( jos se edes on asana!)

Yönkuningatar ja Lapsen lepoasento yhdessä.

 

Joogamatto.

 

Karplosatoa.

Viime kesä oli aika erikoinen: kesäkuussa hurjan kylmää ja sitten heinäkuussa polttavaa hellettä kolme viikkoa.  Jokin näistä sääilmiöistä näytti suosineen karpaloiden pölyttymistä, koska suolla oli huikea määrä karpaloita, joita saattoi kerätä vielä koko marraskuun.  En muista nähneeni näin paljon karpaloa milloinkaan.  Keräsin niitä 20 litraa.

Valmiita blokkeja.

Tilkkujakin olen ommellut, koska kangasvarastoa näkyy riittävän.  Kaipasin uutta jooga-alustaa, koska entinen näytti jo kulahtaneelta.  Malli piti valita niin, että se on symmetrinen keskikohdan suhteen (miten muuten osaisin asetella jalat ja kädet paikoilleen!).  Malli valikoitui vanhasta Burdasta.  Ompelin ison kasan 4x4-blokkeja ja lisäksi laitoin tummiin neliöihin marjapuuron väriset kulmapalat.  

Tikkausvaihe menossa.

 

Valmis joogamatto.

Välivanu on bambua ja taustakangas punasävyistä batiikkia.  Reunakaitaletta olin joskus silitellyt varastoon.  Koska en laskenut etukäteen blokkien määrää, niitä jäi niin paljon tähteeksi, että taidan ommella niistä torkkupeiton. 

Jälleen reissussa.

 

Muisti.

Teimme taas pienen matkan kotimaassa, nimittäin mieheni veli täytti 70 vuotta.  Menomatkalla poikkesimme  Mikkelissä Sodan ja rauhan keskuksessa eli Muistissa.  Esitteessä kerrotaan Muistin tavoitteet:  paikka, joka muistaa, miten sodat syttyvät

                                                     miltä sota tuntuu ihmisestä

                                                     miten sodat lopetetaan

                                                     miten ylläpidetään rauhaa

                                johon muistot tallennetaan. 

Miten ajankohtaisia asioita tämän päivän ihmiselle.  Voit astua virtuaalimaailmaan jonkun henkilön tarinaan, käydä sotatantereella ja tutustua naisten toimintaan sata-aikana.  Koskettavaa.

 

Kulkeeko tieto kallion läpi?

Päämajamuseo.

Perillä Loviisassa olimme läsnä lankoni taidenäyttelyn avajaisissa, johon hän oli valmistanut keraamisen kuppikakun.  Siitä sai valita mieleisensä kupin, josta nautittiin kahvi ja kupin sai viedä kotiin (kunhan ei vienyt ulos puhdasta kuppia!).  Kävijöitä kertyi n. 150.

Taiteilijan näkemys kuppikakusta.

Toisena päivänä kokoonnuimme suvun kesken juhlimaan päivänsankaria.  Lahjaksi veimme ompelemani tilkkupeiton Pikkutontun päikkärit.

Torkkupeitto 70-vuotiaalle.

Kotimatkalla poikkesimme kahville ja tankkauspaikalla sattui olemaan Marimekon myymälä.  Pengoin tietysti palalaarin, jossa oli pellavaisia paloja.  Ostin niitä kaksi, maksoivat n. 10€ yhteeensä.  Ompelin molemmista kassin.  Musta-valkoinen on yksinkertainen kauppakassi, punainen Unikko-kassi pääsee jumppakassiksi.  Ompelin siihen kovikekankaan ja vuorin (kaksi taskua).

 

Kauppakassi ja resurssista pussukka.

Koska punaista pellavaa oli vielä jäljellä, muokkasin siitä kampauspöydän tuoliin päällisen.  Laitoin väliin paksuhkoa vanua ja tikkasin toisen unikon kukan.  Päällinen solmitaan kiinni tuolin jalkoihin.  

           

Sisältä pilkottaa vuori.

Suuri unikko.

Tuolin päällisessä on kaksi unikkoa.

                      

Marimekkoa.

 

Ehkä sinullekin tuttuja Marimekon kankaita.

Olen aina silloin tällöin ommellut jonkin vaatteen Marimekon kankaista, joten ko. tilkkuja on kertynyt kaappiin.  Päätin edes vähentää niitä ja leikkasin niistä 7cmx7cm:n neliöitä - vain punasävyisistä.  Yhdistäväksi kankaaksi valkoitui tumma, violetti kangas, josta leikkelin yhtä monta neliötä.  Ilman mitään suunnitelmaa ompelin tilkuista pinnan, jossa vuorottelevat punaiset ja violetit neliöt.  Suorakulmion päihin ompelin vielä muutaman kaitaleen jäljellä olevista kankaista.

 

Tikkaus vielä kesken.

Taustakangas on yksiväristä violettia.  Koska ajattelin tuotteen pöytäliinaksi, en laittanut väliin vanua, vaan käytetyn satiiniverhon lopun.  Tikkaustakaan en suunnitellut, vaan aloin ommella ruutujen kulmista kulmiin.   

 

Valmis liina.

Ompelin hiljattain myös suurempia Marimekon kankaita pois nurkista kuljeksimasta.  Lainasin kirjan, jossa on japanilaisia vaatemalleja.  Minua miellytti takkimekko, jossa on poikkileikkaus lantiolla ja siinä loiva poimutus.  Kaavan piirtäminen oli työlästä, koska samaan kaavaan oli ympätty monen mallin osia.  Ompeluohjeet kyllä olivat selkeät.

Mustia ja punaisia unikkoja.

Käytin mekkoon kahta Unikkokangasta, mustaa ja punaista.  Sain leikatuksi osat, osittain jatkamalla niitä tilkkuillen.  Ensimmäinen mielikuvani oli asettaa punainen yläosaan, mutta se ei oikein toiminut.  Napit ovat omasta varastosta, ihan perusnapit.  Malliin olisi kuulunut vielä laskostettu kaitale poikkisauman päälle, mutta eivät kankaat riittäneet. Lisäsin mekkoon taskut sivusaumaan.  Ihan reilu takkimekko siitä syntyi. 

Taskut sivusaumoissa.

 

Mekko takaa.

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.