sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkaspuuhia.

Kylläpä pakkanen tuntui kestävän ikuisuuden. Huolimatta siitä, että mittari näytti -25 ja -31 Celsiusasteen välillä olevia lukemia, pukeuduin joka päivä monikerroksisiin ulkotamineisiin ja kävelin vähintään kolme kilometriä. Nautin myös siitä, että liikunta- ja muut harrastusryhmät käynnistyivät. Tosin autoni ei käynnistynyt parina pakkaspäivänä. Hetken mietittyämme huomasimme, että akku on originaali eli on palvellut minua 11 vuotta. Siispä akun vaihtaminen oli edessä ja nyt auto starttaa hienosti.
    
Trikoinen yöpuku.

Työpöydällä olevasta trikoonipusta valitsin yhden kirjavan ja yhden yksivärisen kankaan. Niistä surauttelin saumurilla yöpuvun. Resori, jolla koristelin myös taskujen reunat, löytyi kaapista. Oranssi väri ei ole minun värikartasta, mutta yleensä nukun silmät kiinni. Mitähän varten tein yöasuun taskut! Laittaisinko sinne unihiekkaa?
    
Myssy ja tuubihuivi.

Television ääressä kaivoin viime talvena aloitetun neuleen. Myssy oli jo valmiina, mutta ompelin siihen trikoovuorin, että tuuli ei mene läpi niin helposti. Tuubihuivikin valmistui. Paljettilangan (King Colen Galaxy) ostin reilu vuosi sitten Oulun käsityömessuilta. Sain hieman bling-blingiä.
   
Karvan ja langan symbioosi.
Sain myös käytetyksi vähän vanhoja lankoja villaneuleeseen. Ennen joulua piipahdin kolleegani kanssa ostoksilla ja huomasimme neuleita, joihin oli lisätty turkista. Niinpä poikkesimme käsityökauppaan, mistä mukaamme läksi kauniin harmaata keinoturkista. Leikkasin siitä takin etu- ja takakappaleet sekä kauluksen ja taskut. Neuloin loivan peplumhelman, hihat, napituskaitaleet sekä taskun ja kauluksen reunusnauhat. Lanka on jäänyt tähteeksi kirjoneuleesta 80-luvun alusta, merkki on Pirta Purppuri. Eipä siinä ollut onneksi viimeistä käyttöpäivää.

Kiitos kommenteista!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Pakkaspäiviä.

Kylläpä loppiaisviikolla lämpötila hujahti alas: kylmimmillään mittari näytti -30 astetta pakkasta. Siitä huolimatta olen käynyt päivittäin kävelemässä ulkona varustautuneena riittävän monella vaatekerroksella ja kypärämyssy naaman suojana. Katsoin tuossa menneen vuoden liikuntakalenteriani. Siinä on merkintä 322 päivälle, mikä tarkoittaa vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta kullekin päivälle. Eniten on merkintöjä kävelystä (lenkin pituus vaihtelee välillä 3-7 km), muita suorituksia on tullut kuntojumpasta, joogasta, tanssimisesta, ruohonleikkuusta, marjastuksesta, sienestyksestä, pyöräilystä ja puutarhan hoidosta. Kiva, että jouluähkyn jälkeen liikuntaryhmät taas pyörivät. 

Jääkukkia.
Joululahjojen valmistuksen jälkeen on kiva tehdä taas itsellenikin jotain. Lokakuun Burdassa oli kiva mekon kaava, johon löysin mukavan neuloksen. Erityisesti minua viehätti raglanhihan tyvessä oleva erivärinen kangas ja siihen saumattu vetoketju. Luen erittäin harvoin ompeluohjetta, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen. Voi kauhistus: mekko ei olisi valmis vieläkään, jos olisin noudattanut noita ohjeita, mm. vasen sivusauma kyllä ommeltiin, mutta ei oikeaa, ja pystykaulus olisi pitänyt kiinnittää ennen kuin edes eriväriset kaitaleet oli yhdistetty miehustaan. Huh! Piti vain käyttää maalaisjärkeä ja ommella omin päin. Mallissa helma oli edestä lyhyempi kuin takaa, mutta itselleni leikkasin kappaleet yhtä pitkiksi. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen.
   
Moda-lehden malli...

... ja minun ompelemani versio.
























Ompelin myös mustan hameen, jonka kaava oli samassa lehdessä. Kangas on ostettu Turon tehtaan myyjäisistä varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Varastossa on vielä muutamia Turon pukukankaan paloja, jotka ovat todella laadukkaita.
    
Liituraitahame.

Valmistin kynttilöiden jätteistä sytykeruusuja ja neljä kynttilää. Vasta nyt hoksasin, miten ruusut kannattaa valmistaa. Edellisenä vuonna niiden valmistus tuntui työläältä.
     
Kynttilöitä ja sytykeruusuja.

Tänään kävellessäni metsätietä silmiini osui maahan pudonnut linnunpoikanen. Mikähän lintu mahtanee olla kyseessä. Ressukka oli kuollut.

Linnunpoikanen.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Rakkaimmat joululahjat.

Tyttären koristelemia pipareita.
 Uusi vuosi 2016 on alkamassa. Toivon, että kädet suovat minulle ilon tuottaa jotain kaunista edes silloin tällöin. Vanhat [ja uudet] rasitusvammat haittaavat harrastuksiani ja niitä joutuu hoitamaan kylmä- ja kipugeelillä sekä levolla. Välistä silmäluomien pölyherkkyys pakottaa käyttämään suojalaseja tai luopumaan joistakin materiaaleista.

Kirjoittelen tätä blogia eka kertaa uudella läppärillä. Tämä on Lenovo-merkkinen. Minulle oli ihan yllätys, miten nopeasti kone voi aueta. Vanhan ja uskollisen entisen läppärin käynnistämiseen kuluvana aikana ennätti vaikka käydä tamppaamassa maton! Vielä tämän kanssa on opettelemista, en esim. osannut kirjautua kirjaston sivuille.
   
Avaruusalus.

Tähtien sota -teemalla piparkakkurakennelma.

Lapset olivat jouluna kotona, koska ovat äitinsä kanssa jouluihmisiä. Nyt kaikki ovat palanneet omille opiskelu- ja työpaikkakunnilleen. Lapset leipovat joka vuosi piparkakkutalon; tällä kertaa teeemana oli "Tähtien sota". Yhdessä puuhastelu on antoisaa, ja kukin saa käyttää luovuuttaan. Egypti-teemasta lähtien piparkakkurakennelmassa on ollut joka vuosi pojan taiteilema arjalainen kameli. Toinen perinnejuttu on Trivial pursuit -pelin pelaaminen pukkia odotellessa.
     
Rakkaimmat joululahjat.
   
Kuvasin itselleni mieluisimmat joululahjat. Mieheni yllätti minut ostaessaan Kalevalakorvakorut, jotka kuuluvat Euran sydän -sarjaan. Ostin vastaavat kaula- ja rannekorut eläkelahjakortilla pari vuotta sitten. Materiaali on harjattua pronssia. Vanhin, saksalaistunut tyttäreni toi jättivalkosipulin [ja mausteita] Münchenistä Wiktualmarktilta, joka on keskiaikainen tori ja josta aina ostan jotain käydessäni Münchenissä. Nyt tytär muuttaa uuteen työpaikkaan Hampuriin. Hän toi myös Dr. Hauschkan vartalovoiteen. Keskimmäinen lapsista oli ostanut Arabian Taika-kannun. Nuorimmainen antoi lahjaksi jättikupin Indiskasta, jotta muistaisin juoda riittävästi vettä päivittäin. Kiitokset, rakas perhe. Lahjat on valittu sydämellä.
  
Mohairneuloksesta ommeltu tunika.
Nuorempi tytär oli kulkenut Eurokankaan ohi ja mukaan oli tarttunut tummansinistä villaneulosta kauniine palmikoineen. Leikkasin siitä suoralinjaisen tunikan, joka oli nopea ommella saumurilla. Keksin koristella vaatteen pienellä taskulla.

Oikein hyvää ja onnentäyteistä vuotta 2016!

Lämpimät kiitokset kommenteista!