tiistai 21. toukokuuta 2019

Käsityöihmisen apulaisia.

Vanha palvelija Singer.
 1900-luvun alkupuolella ompelukone oli varmasti suuri investointi, ainakin äitini kotiin, joka oli pieni kahden huoneen mökki.  Kuitenkin ukkini oli niin järkevä, että hommasi talouteen Singer-merkkisen polkukoneen.  Mummoni oli seurannut neljän tyttären tekemisiä ja tullut siihen lopputulokseen, että määräsi äitini opettelemaan vaatteiden ompelua.  Niinpä äiti  vaatetti oman perheensä lähes koko elämänsä ajan.  Lisäksi hän toimi itseoppineena kyläompelijana myös vieraille.  Kaavoja äiti piirteli sanomalehti- ja makulatuuripaperille.  
   
Singer oli kova sana konemarkkinoilla.
Lapsena seurasin silmä tarkkana äidin työskentelyä ja olisin halunnut ommella, mutta ompelukone oli niin pyhä kapistus, etteivät lapset saa sillä rumpata. Ollessani noin 12-vuotias äiti oli jossain käymässä ja sillä välin minä ompelin salaa hameen itselleni. Silloin äiti uskoi, ettei "tuo tyttö särkenytkään konetta" ja antoi minulle luvan ommella. Kankaita ei kyllä ostettu joka kaupunkireissulla.
   
Äidin "vanha ja uusi". Huomaa kokoero.
Olen omistanut nyt jo kolme ompelukonetta, joista vanhin (Singer) on loppuunajettu.  Seuraava hankinta oli Bernina 140, joka on palvellut uskollisesti n. 20 vuotta. Valitettavasti muoviosat alkavat lohkeilla, joten päätin hankkia uuden palvelijan.  Päädyin viimein Elna 780 -koneeseen, joka on ihan ammattilaistasoa.  Valintaan vaikuttivat mm. työleveys (25,5cm) ja sisäänrakennettu yläsyöttäjä.  Myyjällä ei ollut edes mallikappaletta liikkeessään, joten tilasin sen "sika säkissä".  Nyt kone on ollut viikon käytössä ja on melkein pitänyt taistella itsensä kanssa, teenkö kevätsiivouksia vai kokeilenko konetta.  Aluksi piti vain kokeilla erilaisia ompeleita, joten suruuttelin pari patalappua. Vielä on paljon opeteltavaa ja kokeiltavaa.  Kieltämättä tuntuu hassulta ommella ilman jalkapoljinta.
  
Elna 780.

Ensimmäiset kokeilut päätyivät patalapuiksi.

Saumurini on myös Bernina 2000 DE. Ensimmäinen saumuri oli Eva, mutta sekin tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. 
Bernina-saumuri.
Ateljeessani on myös neulekone, Passap duomatic 80. Sen käyttö on nyt vähäisempää, kun kroppani ei kestä villanpölyä. Onneksi lankoja tehdään monesta materiaalista.
   
Passap-neulekone. Eihän kukaan huomannut tilkkukasoja!

Nahkojen ompeluun käytän teollisuuskonetta, jonka hankin käytettynä edullisesti. Kone on ollut vain opetuskäytössä, joten sillä ei ole ajettu kilometrikaupalla saumaa.  Se toimii oikein mallikkaasti.

Brother-teollisuuskone.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Pusakka ja kaavapainoja.


Ajattelin, että pyrin tänä vuonna ompelemaan Suuri Käsityö -lehden jokaisesta numerosta jotain. No, nyt olen päässyt maaliskuuhun asti. Huhtikuun numeron ohjeet ovat mietintämyssyssä ja kohta tulee jo toukokuun numero! Tammikuun lehdestä ompelin mustan hameen, joka on takaa pitempi kuin edestä (hame on ollut monta kertaa käytössä). Helmikuun lehdessä oli myös kiva tulppaanihame, jonka esittelin edellisessä postauksessa.  Samassa numerossa oli mukava askarteluohje: kaavapainot, jotka pitelevät kaavapaperin paikoillaan kaava-arkin päällä.  Niihin meni muutama tilkku kankaiden loppuja. Täytteeksi laitoin riisiä ohjeen mukaan, vaikka herneet olisivat myös kelvanneet.  Ompelin painot eilen, joten en ole vielä testannut niiden toimivuutta.


Kaavapainoja.
Maaliskuun lehdestä löytyi miesten pusakan kaava.  Kaivoin kaapista mokkapintaisen siniharmaan kankaan päällikankaaksi ja vuorikopasta löytyi joustava verkkomainen trikoo vuoriksi. Myös vetoketju on entistä varastoa, samoin kuminauhat.  Kaava on mielenkiintoinen, koska takakappaleessa on raglanhiha ja etukappaleessa tavallinen hiha.  Kangasta oli aika niukalti, joten jouduin tekemään poikkisauman toiseen etuhihaan.  Eipä hätää: upotin poikkisaumaan vetoketjullisen taskun, jolloin sauma on hyötykäytössä.  Lehden mallissa ei ollut ollenkaan vuoria, mutta mielestäni vuori tekee vaatteesta päällysvaatteen.  Pusakan väri on hyvin tyypillinen mieheni vaatevalikoimassa.
   
Kevätpusakka miehelle.

Takatalven jälkeen odotetaan uutta kevättä. Kotipihassa mittasin lumikerroksen paksuudeksi 15 cm.
Kiitos kommenteista!