sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Luanikast suvi!


Kitukränn on 3 metriä leveä ja 60 metriä pitkä katu Raumalla.
 Toivottavasti tuohon otsikkoon ei tullut kirjoitusvirheitä, kun tuo Rauman murre on näin savolaiselle melkein vierasta kieltä.  Kävimme viime viikon vaihteessa visiitillä Raumalla, koska nuorempi tytär muutti sinne.  Sitä ennen vanhempi tytär oli tullut lomailemaan kotimaisemiin Hampurista.  Niinpä lähdimme katsomaan kolmistaan Rauman seutua.  Meillä on tapana katsoa matkan varrelta automuseot ja kangaskaupat, joten pysähdyimme menomatkalla Lavialla, missä tutustuimme Linja-automuseoon.  Näytillä oli monenikäisiä linjureita; muutamasta tulivat mieleen omat kouluajat.  Osallistuimme myös kierrokseen, jossa esiteltiin linja-autotehtaan tiloja, koneita, menetelmiä ja työtapoja.  Siellä on valmistettu n. 120 puurunkoista linja-autoa, lisäksi kuorma-auton koreja.  Mielenkiintoinen esitys menneisiin aikoihin.

Vanhoja linjureita.

Ennätimme kierrellä menopäivän iltana ympäri Vanhaa Raumaa ja tutustua rantaan satamissa ja uimapaikoilla.  Seuraavana aamuna suuntasimme satamaan, missä nousimme Linnea-vesibussiin.  Paatti vei meidät Kuuskajaskarin saaren kautta Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä astuimme maihin.  Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta merituuli viilensi sopivasti.  Saari on hyvin karu ja kallioinen.  Kiipesimme yli sata porrasta majakan huipulle.  Kyllä olivatkin hienot näkymät.  Ennätimme kiertää saaren ja nauttia kahvit, ennen kuin paluukyyti saapui.  
   
Kylmäpihlajan majakka.

Merimatka taittui Linnea-vesibussilla.

Satamassa hienoja autoja ja purjelaivoja.
Koristeellinen ikkuna.

Rauman kirkko.

Rauman pitsiviikot olivat jo alkaneet, vaikka päätapahtumat ajoittuivat loppuviikolle.  Kävimme ihastelemassa taitavia pitsinnyplääjiä sekä heidän tuotoksiaan.  Voi, mitä kaikkea nypläämällä saa aikaan!  Kiertelimme myös paikallisissa liikkeissä.  Kaupungilta löytyi Jätti-Rätti-niminen kangaskauppa, mistä mukaan tarttui mm. saumurilankaa, ontelokudetta ja vanulevyä.  Monet vanhojen talojen pihat olivat avoimia yleisölle ja niissä oli kirpputoreja.  
    
Pitsejä "päässä".

Laukku paksuhkoa pitsiä.
Upeita vaatteita pitsistä.

Paluupäivän aamuna kävimme tutustumassa Rauman vesitorniin, mistä näkyy lähiympäristö.  Etäällä näkyivät myös Olkiluodon ydinvoimalan rakennukset.  Sieltä löytyy monelle työpaikka, myös meidän vävykandimme on työskennellyt siellä toukokuusta lähtien.

Näkymä vesitornista Olkiluotoon päin.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Tangon taivuttelua Seinäjoella.

Tangolaulukilpailun finalistit tangokadulla.

Taas kesä on siinä vaiheessa, kun Suomen tanssikansa on saanut uudet kuninkaalliset Seinäjoen tangomarkkinoilla.  Valmistimme festarikodin pakettiauton takaosaan viideksi päiväksi.  Sää oli niin sateinen, että loppupäivinä kaikki tavaramme olivat kosteita huolimatta lämpöpatterista.  Onneksi olimme pakanneet mukaan myös lämmintä vaatetta.  Heti keskiviikkona lähdimme katsomaan avajaiskulkuetta, joka pysähtyi useassa kadun risteyksessä: joku entisistä kuninkaallisista lauloi ja tanssijat loivat silmänruokaa.  Paraatissa rinnallamme marssivat Esa Nieminen, Heidi Pakarinen, Susanna Heikki, Aki Samuli, Maria Tyyster, Kyösti Mäkimattila, tangolaulukilpailun finalistit ja monet muut julkkikset.  Silloin tajusin, miksi olemme taas mukana tässä tapahtumassa: rakkaus tangoon ja yleensäkin tanssiin ja tanssimusiikkiin.
   
Tunnelmia Tangoparaatissa.

Ennakkoäänestyksen voittajat: Erika Vikman ja Benjamin Enroth.

Janus Hanski ja Ilkka Vainio.

Tangokadulla avauksen suoritti Ilkka Vainio tuttuun tapaansa.  Samalla hän esitti Janus Hanskin kanssa kappaleen Ystävän risti.
   
Lakeuden risti on upea Alvar Aallon suunnittelema kirkko.

Kävimme tanssimassa Paviljongissa ja tutustumassa finalisteihin.  Katsoimme myös esiintyjiä Tangokadulla, Torikeskuksessa ja ESP-torilla sekä lavatangon SM-kilpailua Tanssitalossa.  Osallistuimme myös opastettuun Aaltokeskus-kierrokseen, mikä oli hyvin järjestetty.  Vielä perjantai-iltapäivällä festariväkeä näytti olevan vähemmän kuin järjestysmiehiä - sadekeli ei oikein houkuttele kadulle.  Goretex-kengät eivät ole parhaat tanssikengät, mutta vältinpähän jalkojen kastumisen.  Vasta sunnuntaiaamuna saimme juoda aamuteen ulkona.
    
Näkymä kirkon tornista Aalto-keskukseen.
   
 Miesten finaalissa näimme livenä myös suomalaisen poliitikon, tilaisuuden avasi virallisesti ulkoministeri Timo Soini.
   

Virallinen avaus ja Timo Soini.
   
 Miesten kisa tuotti meille yllätyksen: olimme varmoja, että Marco Lundberg putoaa eka kierroksella, mutta hän saikin kruunun.  Olimme pettyneitä, koska nyt esityksessä on palattu 60-luvulle ja tangoa vedetään Taisto Tammen malliin.   Lisäksi voittaja ei tuntunut saavan kontaktia yleisöön.  Muut miesfinalistit tulivat sen sijaan yleisön joukkoon juttelemaan ja jakamaan korttejaan.  Benjamin Enroth oli miellyttävä nuori mies ja lauloi kauniisti.  Hän voitti muuten ennakkoäänestyksen.  Petri Ritari oli myös sympaatinen mies ja lauloi puhtaasti.  Visa Luttinen oli karistanut lavalla pomppimisen pois, mutta kaikki sävelet eivät soineet puhtaasti.  Savolaiset finalistit osasivat ottaa yleisönsä.  Hevosmies Mika Lappalainen kaappasi lavan reunalta punahiuksisen naisen kainaloonsa laulaessaan kappaletta Punatukkaiselle tytölleni.  Markku Uhlbäck toi kisaan nuorekasta särmää taitavalla esiintymisellään.  Jutellessamme hän kertoi, että ei ollut käynyt edes yleisönä Seinäjoella ja valtava Areenan koko oli tuntunut todella pelottavalta.  Toivottavasti hän palaa kisaan tulevina vuosina.
    
Paviljongissa juontaja Tarja Närhi ja Petri Ritari.

Mika Lappalainen lauloi Punatukkaiselle tytölleni.

Torikeskuksessa Taisto Lunkka säestää Visa Luttista.

Markku Uhlbäckin katse on kohti tulevaisuutta.

Naisten finaali meni ennakko-odotusten mukaisesti eli ennakkoäänestyksen voittaja Erika Vikman sai haltuunsa kuningattaren kruunun.  Erika jalkautui yleisön joukkoon, mutta vaikutti aika kiireiseltä.  Ehkäpä hän saa nuorempaa väkeä innostumaan tangoista ja lavatansseista.  Viime vuoteen nähden ääni ja esiintymitaito olivat kehittynneet ja esiintymisasujen valinta oli onnistunut.  Toiseksi jäänyt Nina Åkerman osasi myös esiintyä kauniisti ja lauloi taitavasti.  Kisojen grad old lady Virpi Piippo esiintyi varmasti ja tasapainoisesti.  Raisa Laineen esitys oli kaunis, mutta aika tasapaksu. Ailamari Vehviläisen esityksestä paistoi suuri dramaattisuus; ehkäpä se on hänen tapansa tulkita musiikkia.  Televisiossa Jonna Ortju näytti aika värittömältä persoonalta, mutta luonnossa paljastui oikein taitava ja viehättävä laulaja, joka huomioi myös yleisönsä.
   
Jonna Ortjun tyylinäyte.

Aina tyylikäs lady Virpi Piippo.

Nuori ja varma esitys Erika Vikmanilta. 
   
Alueraatien painokerroin tuntuu minusta liian suurelta, koska raatilaiset eivät näe esityksiä livenä.  Tällöin tärkeä seikka eli lavakarisma jää kokonaan arvostelusta pois ja hyviäkin laulajia tippuu pois.  Kyllä kontakti yleisöön on esiintyjälle tärkeä taito.  Kyllähän karsinta on niin tiukkaa, että kaikki finalistit osaavat laulaa, mutta kruunun saamiseen tarvitaan muutakin.  Aika näyttää, miten kauan tämän vuoden kuninkaalliset koristavat tähtitaivasta.  Onnea heille molemmille.
   

Juuri valittua kuningasta onnittelemassa Erika Vikman, Virpi Piippo, Ailamari Vehviläinen, Jonna Ortju, Nina Åkerman ja Raisa Laine.

Tango-Suomen kuninkaalliset on valittu.

   
Arvatkaapa, mikä tango oli tämän vuoden suosituin esiintyjien keskuudessa. No, se oli Olavi Virran tekemä tango Punatukkaiselle tytölleni.  Kappale kuului hyvin monen esiintyjän settiin, liekö tarttunut mukaan Virran juhlavuodesta.