sunnuntai 18. elokuuta 2019

Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   
Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   
Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.



Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille! 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.


Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   
Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   
Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 
Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.
Hyvää marjastusaikaa kaikille!