Ruska-aika.

Lähimetsän ruskaa.

Miten  paljon olen saanut ihailla tämän syksyn ruskaa.  Liekö kuiva ja kuuma kesä vaikuttanut siihen, että ruskapuut hehkuvat niin upeissa väreissä ja tätä luonnon ilotulitusta on riittänyt jo monta viikkoa.  Värikylläisessä maisemassa sielu ja kroppa aistivat ja tallentavat sävyjä ja muistoja pimenevien päivien voimavaroiksi. Tuulenpuuskan hetkellä sain ihmetellä värikylläistä lehtisadetta.   Viime viikko kului lähes kokonaan siihen, että oikoluin oman seudun kyläkirjan: 400 sivua historiaa aina 1600-luvulta lähtien sekä myös tämän päivän tarinaa.  Kieltämättä tosi mielenkiintoista.

    

Kullanhohtoisia lehtikuusia.

Kastepisaroiden lumoa heinikossa.

Kannossa vuosirenkaat kertovat tarinaa sadasta vuodesta.

Tuulenpuuska koristeli kylätien.

 

 

Lammin sammalkerros kätki nämä aarteet: karpalot.

Kasvimaalle itsestään siementyneitä orvokkeja.

Mietin, laitanko tämänkertaisen postauksen otsikoksi Rauma 3, koska palaan vielä tuohon reissuun. Raumalla on kiva ja edullinen kangaskauppa Jätti-Rätti, jossa on kiva käydä.  Nyt minulla oli ajatuksena ostaa kangas parkamalliseen takkiin, koska syyskuun Käsityölehdessä oli sopiva kaava.  Niinpä sieltä lähti mukaan vihreä kangas (maksoi peräti 4€/m!), jota en laittanut kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti.  Kangas on huonekalukangasta ja ehkä hieman jäykkä, mutta kelpaa tarkoitukseen.

    

Parkatakki on käytössä.

Takki selkäpuolelta.

Mieheni puhdisti kameraa ja oli sitten huomaamattani filmannut minua ja takin valmistumistani Ateljeessani.  Olipa yllätys!

 

Ompelija Ateljeessaan.

Syksyn liikunta- ym. ryhmät ovat täydessä vauhdissa käynnissä.  Minullakin on valittuna kaksi jumppakertaa, joogaryhmä, senioritanssiryhmä sekä lavisryhmä.  Henkisellä puolella uskaltauduin menemään saksan keskusteluryhmään ja huomasin sen olevan kivaa.  Sain jopa mieheni sinne mukaan.  Itsetunnolle tekee niin valtavan hyvää, kun huomaa ymmärtävänsä kieltä ja välistä uskaltautuu itsekin jopa kertomaan omia juttuja vieraalla kielellä.  Tschüs!  

   

Jumppa-asu.

Myssyjä jemmaan.

Kävin siskoni ja ystävättäreni kanssa Kuopion käsityömessuilla pari viikkoa sitten, mutta en huomannut ottaa sieltä edes kännykkäkuvia.  Ostoksia tein maltillisesti: trikoota pariin myssyyn ja jumppahousuihin sekä pari kaakelin palaa.  Trikoot olen saumannut eli jumppahousujen sivusta jäi jäljelle materiaalia, mistä kehittelin vielä yläosankin mustalla trikoolla jatkettuna.  Myssyt ovat myös valmiina - en tiedä, kuka niiden omistajaksi pääsee.  Liikunnallista syksyä! 

Etelä-Saksaa 2.

Dirndl-asuisia tyttöjä ja naisia.

Münchenin matkan toinen käyntikohde oli Dachaun keskitysleiri. Dachau on itsenäinen kaupunki, jonne pääsee Münchenistä junalla ja bussilla. Kiertelimme alueella kauniissa säässä ja tutustuimme leirin tapahtumiin museotiloissa. Leiri on valmistunut vuonna 1933 heti Hitlerin valtaantulon jälkeen. Se on ollut ensimmäinen leiri ja on toiminut mallina muiden vastaavien rakentamiselle ja toiminnalle. Aluksi leiri on toiminut tavallisena vankileirinä. Myöhemmin sieltä on siirretty paljon ihmisiä muille leireille. Kaikkiaan siellä sai surmansa 42 000 ihmistä: juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia jne. Huh! Kyllä me ihmiset voimme olla julmia toisillemme. 

Muistomerkki Dachaussa.

Vankien asuinparakki sisältä.

Alkuperäisiä asuinparakkeja ei ole enää jäljellä, mutta niitä on rakennettu muutamia entisten mallien mukaisesti. Krematoriorakennuksiakin oli tuplasti. Eri kirkkokunnat ovat rakentaneet alueelle omat pyhättönsä kunnioittaakseen leirin uhreja. Vaikuttavin näistä oli mielestäni juutalaisten pyhättö, missä valo tuli korkealta ylhäältä.

Juutalaisten muistomerkki.

Alueeseen tutustuminen oli väsyttävää puuhaa sekä henkisesti että fyysisesti. Meidän oli mentävä syömään brezeleitä ja juomaan kahvia. Poikkesimme vielä Dachaun keskustassa kävellen vanhan kaupungin alueella. Kiipesimme linnan pihalle, mistä eteemme avautui upea maisema: saatoimme katsella Münchenin maamerkkejä. 

Kaunista Dachaun kaupunkia.

Näkymä Dachausta Münchenin suuntaan.

Matkamme osui Oktoberfestin ajalle, mikä tietysti näkyi katukuvassa. Olutjuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1810, kun Baijerin prinssin ja prinsessa Theresien häitä juhlittiin Maximilian 1: aikana. Silloin ne olivat hevoskilpailut. Vuonna 2010 Theresienniityillä kävi 6 miljoonaa ihmistä. Kuka lienee laskenut kävijät, mutta kyllä siellä oli populaa nytkin. Koko ajan piti väistellä vastaantulijoita. U- ja S- bahnit olivat täynnä juhlapukuisia ihmisiä.  Kävimme alueella kahdesti, ensin illalla ja sitten seuraavana päivänä. Herkuttelimme suklaakuorrutteisilla mansikoilla ja brezeleillä.  

Tungosta U-bahnin liukuportaissa.

Iltahulinaa Theresienniityillä.

Prinsessa Theresien patsas.

Theresiennittyjen huvilaitteita.

Sunnuntaipäivänä kaupungin halki marssi kulkue, jossa olivat edustettuina lähialueen oluen tuottajat, soittokunnat, kyläyhdistykset, metsästysseurat jne. Jaksoimme seistä katuvarressa lähes 2 tuntia, koko kulkueen katsomiseen olisi kulunut 3 tuntia aikaa. Siihen menessä ohitsemme ennätti kulkea 50 "joukkuetta".

Holzhausen soittajat.

Panimot kulkivat hevosilla.

Nelivaljakko.

Nuorimpia vedettiin kärryissä.

Villisikasaalis.

Kulkueessa oli monenikäisiä vipeltäjiä.

Pikkuneiti ja äiti.

Metsästysseuran mestariampujalle kuuluvat käädyt.

Paikallisia italialaislähtöisiä tanssijoita.

Jos joku on menossa Müncheniin, niin suosittelen aikaisempien reissujen perusteella käyntiä Deutsches Museumissa -erittäin korkeatasoinen luonnontieteellinen osasto- sekä Olympiastadionilla unohtamatta tietenkään autoihin liittyviä paikkoja. Käsityöihmisille löytyy askarteluliike Idee ja muutama vuosi sitten kuolasin sellaisen kaupan näyteikkunassa, missä on myynnissä vain huopakankaita. Uskaltauduin vihdoin sisälle ja ostin huopakankaan jakkua varten. Aika tyyris kangas, mutta sitä oli helppo ommella.

Kiitos kivoista kommenteista.

Iloisia vielä kulkueen jälkeen.