Hyvää uutta vuotta 2017.

Piparkakkurakennelma vuosimallia 2016.

Joulu meni mukavasti perheen kanssa puuhastellessa.  Onnistuin saamaan kaikki lapset samalta lennolta kyytiin.  Lentoasemalta kotiin ajettaessa ehdimme jo vaihtaa pikaisesti kuulumisia.  Kotona meitä odotti tekemäni piparkakkutaikina.  Joka vuosi käymme pitkän keskustelun, mikä aihe toteutetaan piparkakkutaloksi.  Yleensä aihe liittyy kuluneeseen vuoteen.  Tällä kertaa aihe oli helppo eli kaikki olimme olleet Raumalla.  Niinpä esikuvaksi valikoitui Kylmäpihlajan majakka.  DI-lasten tarkkuus mittauksissa ja kaavojen piirtämisessä on aina yhtä hauskaa.  Ehdotin nimeksi Lämminpihlajan majakkaa.  Esikoinen keksi, että majakan huipulle pitäisi saada vilkkuvalo.  Eipä hätää: olin ostanut viime joulun jälkeen alennuksella LED-kynttilän, jolle oli nyt käyttöä.  Tarjottimen päälle rakennetussa majakassa oli helppo toteuttaa majakkasaari siten, että laituri kelluu.  Lämminpihlajan asukkeihin kuului perinteisesti kameli.  Kyllä sieltä löytyivät myös majakanvartija ja kummitus.

    

Valaistu Lämminpihlajan majakka.

Monen vuoden ajan olen havitellut joulupöytään pitkää pannunalusta, johon mahtuisivat kaikki lämpimät jouluruuat: laatikot, perunat ja kastikekulho.  Vieraillessani syksyllä paikallisilla käsityömessuilla huomasin Käsityökeskuksen pöydällä kierrätyshuopasuikaletta ja keksin sille heti käyttöä; siitä voisi punoa alustan.  Ostin kaksi pakkausta ja toteutin suunnitelmani.  Valmis alusta on n. 30 cm x 90 cm.  Reunat huolittelin siksakilla.  Alusta toimiii oikein hyvin.

  

Punottu pannunalunen.

Piipahdettuani EK:ssa mukaan tarttui ruudullista hamekangasta.  Mallin olin jopa katsonut etukäteen viime vuoden viimeisestä SKK-lehdestä.  Takakappaleen ruudutus on suora, etukappaleen täysvino.  Erikoisuutena siinä on sivusaumoihin upotetut liehukkeet, joihin ompelin myös vuorin (mallissa vuoritus puuttui).  Koristenauha lienee liian tumma, mutta se onkin kaapista kaivettu.  Malli tuntuu oikein mukavalta.

    

Ruutuhame.

Yhteen jämäastiaan oli kertynyt steariinia, jotka valoin kynttilöiksi pieniin rasioihin.  Niihin tuli hauska raidoitus, kun käytin ensin punaiset jämät.  Koska ne eivät riittäneet, siirryin vihreisiin ja lopulta sekavärisiin.  Kyllä ne kelpaavat ainakin ulos lyhtykynttilöiksi.

   

Steariinit kiertoon.

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitti kommenteista!

Pakkaspäiviä.

Kylläpä loppiaisviikolla lämpötila hujahti alas: kylmimmillään mittari näytti -30 astetta pakkasta. Siitä huolimatta olen käynyt päivittäin kävelemässä ulkona varustautuneena riittävän monella vaatekerroksella ja kypärämyssy naaman suojana. Katsoin tuossa menneen vuoden liikuntakalenteriani. Siinä on merkintä 322 päivälle, mikä tarkoittaa vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta kullekin päivälle. Eniten on merkintöjä kävelystä (lenkin pituus vaihtelee välillä 3-7 km), muita suorituksia on tullut kuntojumpasta, joogasta, tanssimisesta, ruohonleikkuusta, marjastuksesta, sienestyksestä, pyöräilystä ja puutarhan hoidosta. Kiva, että jouluähkyn jälkeen liikuntaryhmät taas pyörivät. 

Jääkukkia.

Joululahjojen valmistuksen jälkeen on kiva tehdä taas itsellenikin jotain. Lokakuun Burdassa oli kiva mekon kaava, johon löysin mukavan neuloksen. Erityisesti minua viehätti raglanhihan tyvessä oleva erivärinen kangas ja siihen saumattu vetoketju. Luen erittäin harvoin ompeluohjetta, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen. Voi kauhistus: mekko ei olisi valmis vieläkään, jos olisin noudattanut noita ohjeita, mm. vasen sivusauma kyllä ommeltiin, mutta ei oikeaa, ja pystykaulus olisi pitänyt kiinnittää ennen kuin edes eriväriset kaitaleet oli yhdistetty miehustaan. Huh! Piti vain käyttää maalaisjärkeä ja ommella omin päin. Mallissa helma oli edestä lyhyempi kuin takaa, mutta itselleni leikkasin kappaleet yhtä pitkiksi. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen.
   

Moda-lehden malli...

... ja minun ompelemani versio.

Ompelin myös mustan hameen, jonka kaava oli samassa lehdessä. Kangas on ostettu Turon tehtaan myyjäisistä varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Varastossa on vielä muutamia Turon pukukankaan paloja, jotka ovat todella laadukkaita.
    

Liituraitahame.

Valmistin kynttilöiden jätteistä sytykeruusuja ja neljä kynttilää. Vasta nyt hoksasin, miten ruusut kannattaa valmistaa. Edellisenä vuonna niiden valmistus tuntui työläältä.
     

Kynttilöitä ja sytykeruusuja.

Tänään kävellessäni metsätietä silmiini osui maahan pudonnut linnunpoikanen. Mikähän lintu mahtanee olla kyseessä. Ressukka oli kuollut.

Linnunpoikanen.

Talvimyrskyä ja tilkkuja

Tammikuun pimeinä päivinä oli aikaa valmistaa monenlaisia käsitöitä. Luonnonvaloa olisin kyllä kaivannut. Toki aurinko näyttäytyi aina hetken aikaa, kuten allaolevassa kuvassa. 

Upeita jääkukkia parvekkeen ikkunassa.

Yritän välistä tehdä jotain vanhanaikaista käsityötä. Niinpä kaivoin esille vuodelta 1987 peräisin olevan viitelöintiohjeen ja ryhdyin viitelöimään kaulaliinoja. Loin 4 metriä pitkän loimen, jotta työn keskelle ei tule päättelykohtaa ja samalla saan kaksi kaulahuivia. Käyttämäni lanka, Sirdarin big softie (51% villaa, 49% akryyliä), oli sopivan paksu, mutta aivan liian helposti nöyhtääntyvä, ainakin, jos joutuu purkamaan työtä. Netistä löytyi myös hyviä ohjeita. Käytin 6 kerää lankaa, väreinä valkoinen, luonnonvalkoinen ja vaaleanharmaa. Loimilankoja oli 62. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen. Toinen kaulaliina tuli omaan käyttöön, toinen meni lahjalaatikkoon.

Reunalankojen järjestelyä.

Lankojen poimintaa.

Tässä valmis kaulaliina. Kuvassa hame, jonka ompelin kauan sitten ostetusta palasta, toimii tanssihameena.

Tuulisilla ilmoilla tykkään suojata pään ja korvat huolella, siksi ompelin tämän fleecehatun. Mallina käytin vanhaa hattua. Karva löytyi kaapista, samoin kukkakoriste.

Ensin ajattelin, että säästän kynttiläntekokuvat joulukuulle, mutta Kodin kuvalehdessä kehotettiin tekemään kynttilöitä talvipäivien iloksi, joten tässä niitä tulee. Käytin pelkästään kynttilöiden jämiä ja valumia, niitä on kertynyt säilöön varmaan kymmenen vuoden ajalta (meillä ei heitetä mitään hukkaan!!!) Sulatin jämät vesihauteessa puuhellalla ruokaa laitellessa, aina 3-4 kynttilää kerrallaan. Muotteina käytin erilaisia pikkurasioita, purkkeja ja WC-paperirullan hylsyjä. Sydänlangan painona käytin naulanpätkiä ja tuikkujen painoja, jotka ankkuroin steariinin avulla pohjaan. WC-rullan hylsyn laitoin jogurttipurkkiin ja päälle vain vähän sulaa steariinia. Sitten purkit lumiastiaan ja päälle steariinia pienissä erissä, jolloin se ei valu pois. Jämiä riittää vielä muutamaan kynttilään.

Kynttilämuotteina rasioita, sydänlangat olen kiinnittänyt nuppineulalla rasian seinään.

Valmiita kynttilöitä, ehkä ensi jouluksi.

Suuri Käsityö -lehden tammikuun numerossa oli trikoomekkojen ohjeita. Käsityöpiirissä joku luki, että lehti sisältää hoikentavia trikoomekkoja. Tähän eräs piiriläinen tuumasi, että niitä pitää sitten laittaa monta päällekkäin. Ompelin sitten yhden mekon Eurokankaan jerseystä. Materiaali on miellyttävä pitää. 

Jerseymekko, vihreä väri ei näy kuvassa.

Koska joulun aikaan totuimme ovistoppari Miikkulaiseen enkä halunnut pitää tonttua keittiössä ympäri vuoden, ompelin tilalle uuden pöllön hahmossa. Materiaalina käytin tilkkupeitoista jääneitä bloggien jämiä. Painoksi sijoitin hernepussin pöllön alaosaan.

Uusi ovistoppari ei ole vielä saanut nimeä.