Kehyspussukoita.

 

Korillinen pääsiäispupuja.

Pääsiäinen saapui nopeasti tänäkin vuonna.  Entisten koristeiden lisäksi laitoin koriin vihreän neuleen (ruoho) ja asettelin sen päälle lasten leikkikalupuput (vai onkohan yksi noista eläimistä koira).  

Kaappeja siivotessa käteen osui pakkaus, jossa on erimittaisia metallitukia.  Siispä ompelemaan niiden ympärille pussukoita.  Niitä valmistui kuusi kappaletta, isoja ja pieniä.  Pentikin ruusukangaspala pääsi käyttöön eli sitä riitti kahteen pussukkaan.

 

Ruusuisia pussukoita.

Tämä ompelumalli on todella yksinkertainen enkä jaksanut sommitella tilkkupintoja.  Isoimpiin pussukoihin tikkasin tukikankaaksi vanhoja froteepyyhkeitä.  Osa pussukoista suljetaan nepparilla, napilla tai tarranauhalla.

Ylempi pussukka on aidakangasta, johon olin kirjonut ristipistoruusuja.

Lehmäkankaan loppukin pääsi käyttöön.

Siivotessani jälkikasvun komeroita löysin tyttären kaapista pussin, jossa oli valmiiksi neulottuna yksi sukka ja toisen vartta oli aloitettu muutama senttimetri.  Eihän käsitöitä saa jättää kesken, joten neuloin toisenkin sukan valmiiksi.  Ainoa ongelma oli se, että minun neulekäsiala on löysää ja piti koko ajan kiristää lankaa.

Sukat yhteistyöllä.

Rauhallista pääsiäistä! 

Pakettiin piilotettuja.

 

Olen taas valmistellut joululahjoja pitkin vuotta, ettei tule kiire.  

Yöasuja on valmistunut aika monta, sillä niille on aina käyttöä.

 

 

 

Yhden lapsen toivelistalla oli uunikintaat.  No, niitähän syntyi monta.

 Kukkaronkehysten hävittämistyö synnytti monta kukkaroa ja pussukkaa.

 Sisaren lapsenlapset saavat puuvillamyssyt.

 Nämä pikkusukat saa nuorin lapsenlapsemme.

 

Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Joululahjoja.

 

Kesällä ompelin auton takakonttiin suojapeiton, johon käytin pieniä jämäpaloja, harjoitusblokkeja ja ylimäärärisiä blokkeja. Niinpä päätin ilahduttaa lähisukua samantyylisillä peitoilla. Kaadoin tilkkukopan lattialle ja lajittelin tilkut/blokit värien mukaan: siniset, punaiset ja vihreät. Kasasin niistä kaikkiaan kuusi peittoa, jotka sitten päätyivät pukin konttiin.

Punaiset peitot saivat nimikseen Mansikkamaito 1, Mansikkamaito 2 ja Mansikkamaito 3. Yksi niistä lennähti Hampuriin.

Siniset peitot nimesin myös marjojen mukaan eli Mustikkametsä 1 ja Mustikkametsä 2.

Vihreän peiton nimi on Ketunleipämetsä. Muutamat laittoivat jo viestiä, etteivät raski piilottaa peittoa auton peräkonttiin.

Halusin tietysti ommella jotain lapsenlapsellemme. Hän sai gollege-asun ja neulepaidan.

Syyskuussa ostin Kainoneuleen myymälästä myös sinisiä neulospaloja. Kasasin niistä miehelleni villapaidan. Materiaali on merinovillaa ja ainakin edellinen vastaava paita on ollut kovassa käytössä. Mieheni pitää siitä, koska se on ohut, mutta lämmin.

Muutamia villasukkia syntyi sohvannurkkaneuleina. 

 

Ompelin myös nuoremmalle tyttärelleni villakangasjakun.

Ompelin myös kehyskukkaron poikani tyttökaverille.

Hyvää Tapaninpäivää ja tilkkujen kuvioimaa loppuvuotta kaikille!

Kevätesikko.

Pimeä ja sateinen marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle. Joulupukin apulaisena oleminen on vienyt aikaa, mutta nyt on marraskuunpeitto valmis - nimilappua vailla. Peiton nimeksi tulee Kevätesikko eli bloggauksen otsikko ei ole pilaa: kevätesikoihin on aikaa puoli vuotta. Nimi viittaa peitossa käyttämiini väreihin, sillä ne tuovat niin elävästi mieleen kevätesikot: hehkuva keltainen ja lievästi murrettu vihreä. Toivottavasti tästä Koronakurimuksesta päästään voitolle, kunhan esikot puhkeavat kukkaan.

Peiton mallin rakentelin mielessäni siten, että pari vuotta sitten ompelin muutaman kaitaliinan, jollaisia nyt asettelin kaksi vierekkäin. Liinat ovat päätyneet viemisiksi, mutta onneksi on kuva tallella. Tikkasin peiton pikaisesti käyttäen koneen aaltotikkausta ja reunakaitaleiksi riitti raidallista vihreää kangasta. Uskalsin vasta viime kesänä kokeilla reunakantin toisen sauman ompelemista koneella. Uuden koneen laitteilla kantin kääntäminen sujuu siististi ja nopeasti.

Sohvan nurkassa on syntynyt muutama sukkapari puuvillalangoista, jotka jäivät tähteeksi neuletakista. Kokeilin uteliaisuuttani sukan aloitusta kärjestä eikä se ole vaikeaa. Kantapäitä olen neulonut aiemminkin lyhennetyillä kerroksilla.

Viikon kuluttua olemme jo adventissa. Ei hätää, olen jo tehnyt joulusiivouksen yläkerrassa. Tänään paketoin myös Saksaan lähtevät lahjat. Ne pitää saada ajoissa lähtemään. Rauhaisaa adventtiaikaa.

Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Tutte le strade portano a Roma.

Kiitoskassi italiaksi.

Kaikki tiet vievät Roomaan, sanoo vanha viisaus.  Kirjoitin tämän lauseen kassiin, jonka ompelin italian kurssin opettajalle.  Koristeeksi ompelin Italian lipun, johon otin mitat karttakirjasta ja muutin sopivankokoiseksi mittakaavassa.  Kurssilaiset kirjoittivat nimensä kassiin, jonka aiomme täyttää hedelmillä.  Toivottavasti mukava opettajamme ilahtuu C-vitamiinipommista.  Hän jää eläkkeelle opetettuaan kieliä 50 vuoden ajan.  Emme vielä tiedä, jatkuuko ryhmämme opetus ensi talvena.
   

Anelmaiset sukat.

Aloitin tammikuussa käyttämään Seitsemän veljestä -lankojen loppuja.  Tyttäreni etsi minulle Anelmaiset-sukkien ohjeen, jota toteutin omilla väreilläni.  Saatuani varret valmiiksi vasen kyynärpää äityi niin kipeäksi, että piti pitää tauko ja käydä kiropraktikolla.  Nyt sukat ovat vihdoin valmiit.  Tähän aikaan vuodesta ne ovat liian lämpimät - varret ylettyvät reiden puoliväliin - mutta ehkäpä ensi talven pakkasilla niille löytyy käyttöä; ainakin joogassa tarvitaan lämpöä.
    

Tutut villiunikot vastassa.

   

Kasvisvärien kirjoa.

Tilkkupeitot, mandaloita ja metallilankaveistoksia.

Eilen olin valvomassa kansalaisopiston näyttelyä.  Yllätyksekseni Villiunikko-työni tervehti sisääntuloaulassa näyttelyssä kävijöitä.  Myös molemmat suuret tilkkupeitot olivat esillä.  Näyttelyssä oli esillä monenlaisia kädentaidon näytteitä: metallilankaveistoksia, huovutustöitä, mosaiikkia, koruja, puukkoja, suodatinpussikukkia, neuleita, koukuttuja ja virkattuja asuja, savitöitä, nypläystöitä, ommeltuja asuja, nahkatöitä, kankaanpaintöitä jne.  Uutuutena olivat ikonit, joissa tausta on ommeltu pienistä siemenhelmistä. 
    

Ikoneja helmistä ja hardangerkirjontaa.

Sunnuntaina askartelin pääsiäiskortteja, jotka on nyt jo postitettu.  Materiaali niihin löytyi taas kaapista hyvin marinoituneena.
   

Pääsiäiskorttien etusivuja.

Kortti kissaihmiselle.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!