Joulupukin tuomisia.

 

Paneelikankaita

Kyllä joulupukin pikkuapulaiset eli pikkutontut ovat olleet kuulolla, koska paketeista paljastui niin paljon tilkkuiluun liittyviä lahjoja. Meillä oli oikeastaan kaksi jouluaattoa, sillä vietimme ensimmäisen oikeana aattona kahdestaan ja availimme hitaasti ja hartaasti siihen mennessä kuusen alle ilmestyneet paketit.  Toinen jouluaatto oli sitten Tapaninpäivän iltana, jolloin kaksi nuorinta lastamme saapuivat kavereineen.  Saksan paketista paljastui tilkkukirja Schätze aus der Restekiste 1 (Aarteita jämäarkusta), joka on ollut Saksassa niin suosittu, että käytetyistä kirjoista on maksettu isoja summia.  Nyt siitä oli otettu uusintapainos.  Kirja on täynnä tosi mielenkiintoisia töitä, joita tekisi mieli kokeilla vaikka heti.  Kirjan tekijä Eli Thomae on Saksassa tunnettu ja arvostettu tilkkuilija, joka järjestää tilkkukusseja myös ulkomailla.

Uusia malleja.

Poikani oli etsinyt minulle tyttökaverinsa kanssa amerikkalaisen tilkkulehden, Love of Quilting.  Siitä löytyy monentasoisia töitä ja myös vinkkejä tekemiseen.

Pelargonia-kankaita.

Mieheni kirjoitti joulupukille Katrin tilkkukaupan välityksellä listan kivoista kankaista, joista yläkuvassa on kolme paneelikangasta: vanha ompelukone on viehättävä, samoin orvokit ja daaliat.  Ihastuin myös viiden kankaan Pelargoniat-lajitelmaan.  Kuvien taustakangas on Kultaiset merkit -kangas.

Valkoima kankaita.

Orvokit, Paljon kukkia, pinkit neilikat ja Värikkäät napit -kankaat löytyivät paketista. Ruskehtava kangas on kaupanpäällinen.  Nyt kankaat on kutistettu ja odottavat ompelijaa.  

Antoisaa tilkkuvuotta!

Joululahjoja.

 

Kesällä ompelin auton takakonttiin suojapeiton, johon käytin pieniä jämäpaloja, harjoitusblokkeja ja ylimäärärisiä blokkeja. Niinpä päätin ilahduttaa lähisukua samantyylisillä peitoilla. Kaadoin tilkkukopan lattialle ja lajittelin tilkut/blokit värien mukaan: siniset, punaiset ja vihreät. Kasasin niistä kaikkiaan kuusi peittoa, jotka sitten päätyivät pukin konttiin.

Punaiset peitot saivat nimikseen Mansikkamaito 1, Mansikkamaito 2 ja Mansikkamaito 3. Yksi niistä lennähti Hampuriin.

Siniset peitot nimesin myös marjojen mukaan eli Mustikkametsä 1 ja Mustikkametsä 2.

Vihreän peiton nimi on Ketunleipämetsä. Muutamat laittoivat jo viestiä, etteivät raski piilottaa peittoa auton peräkonttiin.

Halusin tietysti ommella jotain lapsenlapsellemme. Hän sai gollege-asun ja neulepaidan.

Syyskuussa ostin Kainoneuleen myymälästä myös sinisiä neulospaloja. Kasasin niistä miehelleni villapaidan. Materiaali on merinovillaa ja ainakin edellinen vastaava paita on ollut kovassa käytössä. Mieheni pitää siitä, koska se on ohut, mutta lämmin.

Muutamia villasukkia syntyi sohvannurkkaneuleina. 

 

Ompelin myös nuoremmalle tyttärelleni villakangasjakun.

Ompelin myös kehyskukkaron poikani tyttökaverille.

Hyvää Tapaninpäivää ja tilkkujen kuvioimaa loppuvuotta kaikille!

Joulukoristeita.

Pitipä minunkin askarrella uusia joulukoristeita, vaikka entisiäkin on riittämiin. Varastossa on kerättynä pari korillista käpyjä. Rustasin punapajusta kranssin pohjan, johon liimasin kuumaliimapistoolin avulla käpyjä, jotka olivat levittäneet siipensä oltuaan sisällä kuivumassa. Kaapissa odotti myös sydämenmuotoinen styrox-pohja, jonka pinnan täytin pienillä kävyillä. Sitten vain koristeeksi nauhaa ja muutama härpäke. Asettelin sydämen kyllä suoraan seinälle, mutta kuvaaja oli onnistunut keikauttamaan sen vinoon!

Today's quilter -lehdessä (marraskuun numerossa) oli hauska ohje, miten joulukankaista voi ommella joulukellon. Piirsin kaavan (tasasivuinen kolmio!) ja sitten vain toimeen. Valitsin vielä isomman kellon kaavan, mutta saatuani sen melkein valmiiksi, ihmettelin, miten pieni olisi pienempi kello ollut. Korkeutta kellolla on n. 4 cm! Vasta sitten hoksasin katsoa ohjetta: suurenna kaavaa 200%. Kylläpä naureatti. Lopulta ompelin kellon vielä oikeankokoisena.

Hyvää jouluviikkoa!

Pikkutontun askelissa.

Kylläpä nämä pimeät joulukuun päivät ovat hurahtaneet nopeasti viimeisiä lahjoja ommellessa. Joulukuun tilkkupeittoon halusin nopeasti tehtävän mallin, jotta saisin sen ennen joulua valmiiksi. Malli löytyi Tilkunviilajan kalenterista. Toteutin mallin, en paper piecing -tekniikalla, vaan kaitaletekniikalla. Joulun kunniaksi värimaailma koostuu punaisista kankaista. Tummista ja kirjavista kankaista leikkasin n. 17 cm ja 6cm leveitä kaitaleita, yksivärisestä punaisesta 6 cm leveitä kaitaleita. Ompelin nämä kaitaleet yhteen: iso, punainen, pieni, punainen. Leikkasin yhdistelmät 20 cm:n pätkiksi. Sen jälkeen asettelin kaitaleet porrastaen siten, että seuraava blokkirivi alkaa edellisen keskikohdalta. Reunakolot piti tietysti täyttää.

Käytin taustakankaana jouluaiheista palaa, johon jouduin ompelemaan punaiset reunakaitaleet. Tikkaukset ompelin pääasiassa pysty- ja vaakasuoriin ommeljuoviin sekä isoihin tilkkuihin lävistäjäksi. Tikkupeitto sai nimekseen Pikkutontun askelissa.

Kyllä nyt moni viettää poikkeuksellista joulua, koska Koronaviruksen liikkeitä ja etenemistä on mahdoton tietää. Mietimme, saammeko ketään lapsista jouluvierailulle. Onneksi olemme kaikki pysyneet terveinä. Rauhallista ja toiveikasta joulun odotusta!

Kevätesikko.

Pimeä ja sateinen marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle. Joulupukin apulaisena oleminen on vienyt aikaa, mutta nyt on marraskuunpeitto valmis - nimilappua vailla. Peiton nimeksi tulee Kevätesikko eli bloggauksen otsikko ei ole pilaa: kevätesikoihin on aikaa puoli vuotta. Nimi viittaa peitossa käyttämiini väreihin, sillä ne tuovat niin elävästi mieleen kevätesikot: hehkuva keltainen ja lievästi murrettu vihreä. Toivottavasti tästä Koronakurimuksesta päästään voitolle, kunhan esikot puhkeavat kukkaan.

Peiton mallin rakentelin mielessäni siten, että pari vuotta sitten ompelin muutaman kaitaliinan, jollaisia nyt asettelin kaksi vierekkäin. Liinat ovat päätyneet viemisiksi, mutta onneksi on kuva tallella. Tikkasin peiton pikaisesti käyttäen koneen aaltotikkausta ja reunakaitaleiksi riitti raidallista vihreää kangasta. Uskalsin vasta viime kesänä kokeilla reunakantin toisen sauman ompelemista koneella. Uuden koneen laitteilla kantin kääntäminen sujuu siististi ja nopeasti.

Sohvan nurkassa on syntynyt muutama sukkapari puuvillalangoista, jotka jäivät tähteeksi neuletakista. Kokeilin uteliaisuuttani sukan aloitusta kärjestä eikä se ole vaikeaa. Kantapäitä olen neulonut aiemminkin lyhennetyillä kerroksilla.

Viikon kuluttua olemme jo adventissa. Ei hätää, olen jo tehnyt joulusiivouksen yläkerrassa. Tänään paketoin myös Saksaan lähtevät lahjat. Ne pitää saada ajoissa lähtemään. Rauhaisaa adventtiaikaa.

Muuttolinnut.

Lokakuun peittoa suunnitellessa kävi mielessä monta vaihtoehtoa, kunnes muistin piirtäneeni ruutupaperille kauan sitten pienen seinävaatteen mallin. Siinä lintuparvi on lentämässä taivaalla. Malli on lähes "karhuntassu-blokki". Siispä piti penkoa kangasvarastosta ruskeita ja lähes mustia kankaita sekä taustaksi sinistä taivasta. Ompelin ensin sattumanvaraisesti pikakolmioita, joista vastaavien neliöiden kanssa ryhdyin kasaamaan blokkeja. Alunperin kuvittelin tekeväni pienikokoisia lintuja, jotka olisin sijoittanut peiton yläreunaan. Taustalle kuvittelin ruskaisen metsän ja etualalle maan, jossa on ruskan värittämiä lehtiä. Mutta hups'keikkaa: huomasin ommelleeni linnuista niin suuria, että muuta ei mahtunut enää mukaan! Reunakaitaleisiin käytin metsäkangasta, jota oli tähteenä muutama suikale. Ruskan maalaamista lehdistä toki pidin kiinni eli aplikoin punaisia, keltaisia ja ruskeita lehtiä leijumaan tuulen mukana.

Tikkasin työn vapaasti oikeasta yläkulmasta vinottain vasemmalle eli pyrin tikkauksella jäljittelemään tuulenpuuskaa, jota vastaan lintuparvi joutuu raivaamaan tiensä muuttomatkansa aikana. Reunakantti on vaaleansininen. Taustakangas on poistokorin tuote eli lasten kangas merirosvoineen. Toivottavasti linnut säästyvät merirosvoilta.

Hyvää pyhäinpäivää!

Vaatteita Kimmin kankaista.

Saatuani äitienpäivälahjaksi Kimmin lahjakortin tilasin myymälästä vaatekankaita. Nyt olen ommellut ne yhtä lukuunottamatta. Valitsin vihreitä kankaita, koska tarjolla oli kaunista, metsänvihreää sävyä. Keltaisella taitetut eivät sovi minulle ollenkaan; ne saavat naamani näyttämään keltatautiselta. Bambutrikoosta ompelin puseron, jonka kaavan piirsin tyttäreni Ottobre-lehdestä. Minua viehättivät runsaat poimutukset hihanpyöriössä. Niinpä lisäsin poimutusta myös etukappaleen yläosaan.

Metsänvihreästä scubasta (mikähän materiaali sekin on! ) ompelin hameen. Mallin muokkasin itse vanhan hameen avulla. Edessä on pienet laskokset antamassa väljyyttä. Nopea ommella, vaikka materiaali olikin joustavaa.

Vihreää asua täydentää neulosjakku, jonka valmistin Kaino-neuleen merinovillapaloista. Takakappaleen ja hihat onnistuin kokoamaan kokonaisista paloista, mutta etukappaleeseen lisäsi kaarrokepalat, jolloin sain siitä riittävän pitkän. Jakun saa kiinni neppareilla, mutta ompelin niiden päälle napit koristeiksi, koska halusin säilyttää neulemaisuuden.

Kimmin trikoista kaunein on mielestäni Kuosiverstaan joustogollege, nimeltään Syysomena. Ompelin siitä gollegejakun. Olen tehnyt samanlaisen aikaisemminkin tavallisesta gollegeneuloksesta. Lisäsin kaavaan vetoketjulliset taskut, koska ne lisäävät käyttömukavuutta. Vaikka sainkin kivoja kankaita, minusta ei saa helpolla nettikauppojen asiakasta. Mielestäni kankaiden hiplaaminen antaa oikean kuvan ja tuntemuksen siitä, mihin kangas soveltuu. Kaikki nuo edellä olevat kankaat ovat turhan joustavia, mikä vaikeuttaa ompelemista. Pieni jousto riittää siihen, että vaate on miellyttävä pitää.

Ruska.

Syyskuu oli oikein satoisa kuukausi. Ennätin poimia puolukkaa mielin määrin: sitä oli runsaasti, joten oli oikein ilo kauhoa marjoja poimuriin. Olen valmistanut niistä monta annosta mehua viinihapon avulla ja säilönyt Pulmupuolukoita kellarin hyllyyn pikkupurkkeihin.

Kaikesta huolimatta olen toki istahtanut useita kertoja myös ompelukoneen äärelle, joten syyskuun peitto on valmis. Tällä kertaa minulla oli ensimmäisenä peiton nimi valmiina eli päätin tehdä peiton nimeltään Ruska. Vasta sitten ryhdyin miettimään mallia. Muistin tallentaneeni tietokoneelle Pomadan blogista ohjeen, jossa oli käytetty valmiita kaitaleita. Kiitos hyvästä ohjeesta. Minä kaivoin esille punaiset, oranssit, keltaiset ja ruskeat tilkkutyökankaat, ja leikkasin niistä 6 cm leveää kaitaletta. Työ oli mukavaa ja helppoa ommeltavaa ja sujui nopeasti. Taustakankaaksi käytin Finlaysonin kelta-valkoraidallista puuvillaa, joka oli odottanut kaapissa sopivaa sijoituskohdetta pitkään. Tikkasin peiton ruudulliseksi ja sopivan harvaan, koska torkkupeiton pitää mukautua käyttäjän päälle. Keltaista reunakaitaletta oli myös jäänyt entisistä töistä.

Hyvää alkanutta lokakuuta!

Reissu Raumalle.

Viime viikonlopun vietimme Raumalla nuoremman tyttären ja hänen sulhonsa luona. Varmaan hyvä aika matkustaa, koska nyt Korona-virus on leviämässä kovaa vauhtia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska Suomen poikkiliikenne on hankalaa. Menomatkalla poikkesimme paitsi vanhimman siskoni luona Kangasalla, myös Säkylässä Kaino-neuleen myymälässä. Voi, miten paljon siellä oli kauniita merinovilla- ja puuvillaneuleita valmiina sekä neulospaloja. Kaikki neulonta tapahtuu paikan päällä. Valitsin itselleni vihreää merinovillaa neuletakkiin, peurakuvioista puuvillaa tunikaan ja violettia puuvillaa kesäpuseroon. Mieheni halusi tummansinistä merinovillaa neulepaitaan. Pieniä pipopaloja läksi myös matkaan (joulupukki saa taas innokkaan avustajan). Kaupantekijäisiksi sain mittanauhan.

Raumalla kävimme tutustumassa museoon, joka on ollut laivanvarustajaperheen koti purjelaivojen aikakaudella. Erityisesti minua kiehtoivat kauniit kaakeliuunit, jotka olivat erilaiset joka huoneessa. Museoon kuului myös pieni katsaus pitsinnypläyksen historiaan sekä näyttely.

Sunnuntain ulkoilusession kohde oli Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue. Paikka sijaitsee 20 kilometriä Raumalta etelään. Meri on ulottunut siihen aikaan (1500-500 e.Kr.) sinne asti ja hautoja ei ole voinut kaivaa kallioon. Niinpä ruumiit on tuhkattu ja päälle on kasattu valtavasti kiviä. Vaikuttava, historiallinen nähtävyys. Palasimme hautapaikalta alempaa reittiä autolle ja mikäs mötkötti polulla: ihan elävä kyykäärme. En ole koko elämäni aikana nähnyt käärmettä luonnossa. Käärme oli aika kohmeessa ja saimme mennä sen ohi kaikessa rauhassa.

Raumalla on kiva kangaskauppa nimeltään Jätti-Rätti. Vaikka mikään kangas ei ollut haussa, ostin sieltä muutaman eläinaiheisen tilkkutyöpuuvillan ja pari vuorikangaspalaa. Kotimatkalla poikkesimme vielä EK:ssa, mistä ostin kaksi puuvillakangasta. Nappi ja nauha -liikkeestä hain kaksi tikkauslankaa.

Kylläpä minulla on nyt paljon uutta materiaalia ompeluun. Ompelukoneet olivat huollossa matkan ajan. Syyskuun peittokin on jo valmis, mutta se on jo kokonaan toinen tarina. Huh, tätä uutta bloggeria: kuvat tulivat, miten sattuivat enkä osannut laittaa niihin tekstejä. Pöh! Harmittaa.

Sieniä ja omenoita.

 

Herkullisia omenoita.

Meidän omenapuut tuottivat runsaan ja hyvälaatuisen sadon, vaikka muutamissa uudehkoissa puissa ei ollut yhtään omenaa.  Omenoista on riittänyt mehuksi, soseeksi ja ystäville annettaviksi.  Huomenna aion viipaloida omenoita kuivuriin.

Omppumaisema.

 

Metsässä tein myös yllättävän löydön: maa oli keltaisenaan kantarelleja.  Yleensä kohdalleni on osunut vain muutamia, korkeintaan kymmenen kantarellia.  Olin sadepäivänä vain kävelemässä metsässä ja taskussa oli kaksi hedelmäpussia.  Eiväthän sienet niihin mahtuneet, mutta palasin seuraavana päivänä metsään korin kanssa.  Nytpä olemme herkutelleet sieniruokia monessa muodossa.  Olen toki kerännyt rouskuja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpiä ihan läjäpäin ja säilönyt niitä monella tavalla.

    

                                    Metsän herkkuja.

  Meidän uusi sauna kaipasi verhoa ikkunaan, jollaisen sitten ompelin luonnonvalkoisesta puuvillasta.  Keskelle aplikoin elämänpuun, jonka kasasin pienistä, tilkkutöistä jääneistä kolmioista.

                                                                Elämänpuu-verho.

Viime äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin kangaskauppaan, jonka nimi om Kimmi.  Vihdoin käytin sen ja paketti saapui perjantaina.  Yksikään kankaista ei ole tilkkuiluun, vaan itselleni vaatteisiin.  Kaunein kangas on mielestäni tuo harmaapohjainen gollegeneulos.  Kuvassa oikealla on digitrikoota puseroon, scubaa hameeseen ja marjapuuron punaista merinovillaa myssyyn/pantaan. Ne pääsevät käsittelyyn, kunhan säilöntäkausi helpottaa.

                                                                    Uusia kankaita.

Hyvää syyskuuta.

Vadelmia ja mansikoita.

Sudenkorento tuli ihmettelemään kuvaustilannetta.

Tänä kesänä olen kerännyt, syönyt ja säilönyt runsaasti molempia marjoja, mutta otsikko onkin uusimman tilkkupeittoni nimi.  Tilkkujen värimaailma kuvastaa hyvin molempien marjojen värisävyjä.  Itseasiassa peiton tilkkupinnassa on vain kolme eri kangasta: kaksi punaista ja yksi tummanharmaa.  Reunakaitaleesta toki löytyy vielä tummanpunainen, liekö väri puolukasta.  Kaikki kankaat ovat entistä varastoa.

  

Vadelmia ja mansikoita.

Ompelin ensin kaitaleita, joita leikkelin siten, että muodostui 9-blokki.  Sen jälkeen leikkasin neliöt vielä neljään osaan ja järjestelin ne uudelleen.  Leikkaamista helpotti, kun teippasin leikuualustalle merkit neliön asettamiseksi oikein.  Lopulliset blokit syntyivät melko nopeasti tällä pikatekniikalla.  Ylimääräiset neliöt käytin reunakaitaleisiin

  

Teipit helpottavat neliöiden asettelua.

Kaksi neliöistä käännettiin 180 astetta.

Taustakankaaksi löytyi yksivärinen punainen kangas, mutta se näytti isona pintana niin kuolettavan yksitotiselta, että levitin kankaan ulos nurmikolle ja ruiskutin siihen suihkepullosta pieniä pisaroita tummanpunaista väriliuosta.  Sitten vain värin kiinnitys silittämällä ja kankaasta oli tullut elävämpi.  Kirjavasta kankaasta jäi vielä tarpeet vinoonleikkattuihin reunakaitaleihin.

Taustakankaastakin sain hieman kirjavaa.

Niinpä ennätin kaikesta marjojen säilömisestä väsyneenä ommella elokuun peiton, Vadelmia ja mansikoita eli Himbeeren und Erdbeeren.

Hyvää tulevaa syksyä.  Sienisatoa on vielä kerättävissä.