keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Luonnonväreillä värjäämistä.




Kokinelli antaa kauniin punaisen värin.

Säästimme kaksi viimeistä kertaa kansalaisopiston käsityöpiiristä viime perjantaiksi, jolloin kokoonnuimme opettajamme luokse värjäämään lankoja. Tarkoitus oli käyttää luonnosta löytyviä kasveja, mutta emme olisi ikinä uskoneet, että koivussa ei ole lehtiä, lupiinit ovat 2 cm korkeita jne.  Niinpä pyysin naapuriani keräämään kanssani kanervaa ja kaivoimme lisäksi raparperin juurakoita takapihalta.  Lisäksi olimme keränneet kelta- ja punasipulin kuoria talven mittaan.  Opettaja oli tilannut lisäksi krappia ja kokinellia, joten saimme kuusi luonnonväriä.  Tosin kanervasta ja raparperin juurakosta tuli lähes samaa väriä. Puretukseen käytimme alunaa.  Päivästä oli luvattu sateista, mutta onneksemme sadetta tuli vain aamulla ja silloinkin vähän.
    
Krappijuuren punahehkua.

Vasemmalla keltasipulilla, oikealla punasipulilla värjättyjä lankoja.

Vasemmalla jälkiliemessä värjättyjä, oikealla kanervan sävyjä.

Mieheni ihmetteli Lontoon matkan jälkeen, kun en tuonut uusia kankaita. No, ostinhan tilkkuilijan neuloja ja tavallisia ompeluneuloja.  Mukaan läksi myös tilkkulehti.

Tilkkuilijan neuloja ja silmäneuloja.

Tilkkulehti odottaa käyttäjää.

Italialaisesta lehdestä La mia Moda  piirsin puseron kaavan.  Mietin kyllä, mahtaako kesästä tulla niin lämmin, että tarkenen paljain olkapäin.  Tuunasin kaavaa siten, että hihat eivät ole niin kellottuvat kuin mallissa.  Kangas löytyi kaapista marinoitumasta.

Italiankielinen Moda.
Lehden malli...
... ja minun versioni. 
























Tuttavan seinältä bongattu elämän ohje.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Lontoon katuja mittailemassa.

Hyde Parkin rehevää puistoa.

Talvella kolleegani kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Lontooseen toukokuussa.  Sehän sopi minulle mainiosti.  Pääsimme mukavasti jatkolennolla Heathrown kentälle, mikä hieman huolestutti minua, koska Amerikan matkalla kenttä oli täysin tukossa ja vaihtoon varattu kaksituntinen kului jonossa seisomiseen.  Nyt pääsimme melko sujuvasti kentältä ulos, vaikka käytäviä riitti kävellä ja "passinlukukone" tutki kasvokuvaani pitkään.  Olin jo etukäteen tutkinut, että sininen underground-linja eli Piccadilly Line  vie meidät lähelle hotellia. Lipun ostaminenkin onnistui hyvin.  Hotellimme Oliver oli vaatimaton, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen.  Aamiaishuoneessa sai juoda teetä ja kahvia vuorokauden ympäriinsä.  
    
Harrodsin tavaratalo.

Lähdimme katsomaan kaupunkia kävellen pitkin Cromwell Roadia itää kohti.  Päädyimme Harrodsille, missä ihmettelin kuuluisan tavaratalon komeita rakenteita.  Ostin pari pakettia teetä.  Matkamme jatkui Hyde Parkiin, joka on todella suuri puistoalue keskellä miljoonakaupunkia.  Puut olivat täydessä lehdessä ja ruohokenttä vihreä huolimatta siitä, että nurmikoilla saa kulkea.  Kaupunkilaiset kokoontuvat puistoon piknikille, ulkoilemaan, lasten kanssa leikkimään ja ulkoiluttamaan koiria.  Ja koirat ovat hyvin kasvatettuja: eivät hauku ja rähjää.  Siinä olisi mallia suomalaisille koiran kasvattajille.  The Serpentine -lammen vesilinnut tulivat syömään kädestä.
             
Hyde Parkin rehevyyttä.

Puisto muuttui Kensingtonin puistoksi, missä sijaitsee prinsessa Dianan muistolähde, samoin Kensingtonin palatsi.  Näimme myös prinssi Albertin muistomerkin.
        
Kesingtonin palatsi pilkistää puiden takaa.

Toisena päivänä ajoimme keskustaan maanalaisella.  Osuimme Primark-nimiseen ostosparatiisiin eli tavarataloon, jossa hinnat eivät huimaa päätä.  Sieltä läksi mukaan nippu t-paitoja ja puseroita kotiväelle.  Oxford Streetillä on myös tv-sarjasta tuttu Selfridge-tavaratalo.  Huh!  Kylläpä siellä oli paljon myyjiä, kauneuspisteitä ja prameilevia koristeita.  Hintoja en juuri tohtinut katsoa.  Ostin kuitenkin yhden suklaalevyn.

Selfridgen tavaratalon fasaadi.

Suuntasimme kulkumme kohti Thames-jokea.  Matkan varrelle osui Trafalgarin aukio ja piipahdimme myös Liberty-tavaratalossa, joka on tosi vanha.  Sieltä löytyi myös kangasosasto, mutta en sortunut ostamaan kankaita, jotka ovat ylihinnoiteltuja.  Vaatimattomasti ostin tilkkutyöneuloja ja ompeluneuloja.
    
Liberty-tavaratalon asusteosasto.

Poikkesimme tyylikkääseen kahvilaan iltapäiväteelle, joskin vaihdoin teen tilalle cappucinon.  Tarjoilu pelasi hyvin ja sconssit maistuivat hillon ja "voikerman" kanssa.
            
Iltapäiväteellä.

Joen tuntumassa katsastimme Westminster Abbeyn, Parlamenttitalon, Big Benin ja Westminsterin   sillan sekä maailmanpyörän nimeltään London Eye.  Lontoossa on todella paljon vanhoja, kauniita rakennuksia, joita kunnostetaan ja putsataan kivihiilikauden noesta.  Välissä on myös uutta arkkitehtuuria.
   
Big Ben ja parlamenttitalo.

London Eye.

Kauniissa säässä patikoimme Buckinghamin palatsin luokse.  Kuningatar näytti olevan kotona.  Poikkesimme palatsin myymälässä ostamassa suklaata.  Tarjolla oli paljon kuninkaallista tavaraa: kruunuja, astioita, kasseja jne. 
       
Buckinghamin palatsi.

Seuraavana aamuna ajoimme metrolla Tower Hilliin eli kaupungin itäreunalle.  Ihastelimme Tower of Londonia.  Ylitimme Thamesin Towerin siltaa pitkin.  Jatkoimme matkaa joen etelärantaa pitkin, ja palasimme pohjoisrannalle Millenium-siltaa (riippusilta) pitkin.  Suoraan edessämme oli St. Paulin katedraali, jossa on maailman 2. suurin kupolikatto.
       
    
Tower of London.

Tower Bridge.

Uutta ja vanhaa arkkitehtuuria.

Koulupukuisia poikia.

Millenium Bridgen takana näkyy St.Paulin katedraali.

Päätimme palata Notting Hilliin kaksikerrosbussilla.  Ajattelimme, että matkan voi maksaa bussiin, mutta kun tarjosin kuskille rahaa, hän sanoi, että lippu pitäisi ostaa etukäteen, mutta otti meidät ystävällisesti kyytiin.  Ajettiin siis melkein pummilla!
Holland Parkin upeita liljoja.

Viehättävä seinämaalaus Holland Parkissa.

Viimeisenä aamuna kävelimme Holland Parkiin, jossa katselimme kasveja ja riikinkukkoja.  Sen jälkeen kohteenamme oli Kensington Hall, missä oli Dollhouse Festival - summer show 2017.  Kolleegani harrastaa pienoismalleja ja tuli hankkimaan materiaaleja omaan hollantilaistaloonsa.
Kuvaaminen oli kielletty, mutta nappasin muutaman kuvan aulasta.
   
Dollhousen palkittuja hahmoja.

Lontoo on väljästi rakennettu suurkaupunki.  Vanhaa kunnioittaen on rakennettu moderneja rakennuksia.  Suuret puistot toimivat olohuoneen jatkeina.  Sää suosi matkaamme; vain yhtenä iltana saimme hieman sadetta.  Ehkä seuraavalla matkalla haluaisin tutustua englantilaiseen maaseutuun.


Tyypillinen Lontoon katukuva.

Risteyksissä opettelin vasemmanpuoleista liikennettä.
    

maanantai 8. toukokuuta 2017

Korjausompelua.


Ennen Maltan matkaa ompelin itselleni hameen.  Viime kesästä asti kaapissa marinoitunut kangas on Marimekon Rautasänkykuosia.  Ostin sen ostoskeskus Paletista, missä sitä myytiin jämäkankaana eli rullassa oli neljä 40 cm:n levyistä ja parin metrin pituista palaa.  Kaavan muokkasin espanjalaisesta lehdestä.  Hame ei ole kietaisumallia, vaan siinä on päällä liehuke.  Marimekon kankaat ovat mukavan jämäköitä, pitävät myös tuulen melko hyvin loitolla.

Hame Rautasänkykuosista.

Maltan matkan jälkeen päätin vihdoin korjata matkalaukun vetoketjun.  Niin, ei se ollut edes rikki, mutta kasausvaiheessa oli ilmeisesti tapahtunut sellainen virhe, että ketju olisi pitänyt avata sisäpuolelta ja vedin vielä puuttui.  Tietysti oma moka, etten ollut tarkistanut laukkua sisäpuolelta ostettaessa.  Vetoketjun vaihtaminen käsin ommellen ei juuri innostanut, mutta entistä ratkoessani kehittyi ajatus.  Niinpä kun olin neulannut uuden ketjun paikoilleen, nostin ompelukoneen laukun sisälle.  Ompelin aina pienen matkaa ja sitten piti siirtää konetta hieman eteen päin.  Tällä konstilla onnistuin ompelemaan 80 cm:n ketjusta keskeltä n. 50 cm koneella ja vain loput ketjun päistä piti tikata käsin.  Nyt vain pakkaamaan uutta reissua varten.

Bernina matkalaukussa.
 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuinen Malta.





Hotelli Dolmenin sisäpiha.

Pääsiäisen jälkeen matkustin mieheni kanssa Maltalle.  Olipa helppo lähteä maakuntakentältä, koska Helsinki-Vantaalle on matkaa. Malta koostuu useista saarista.  Asukkaita tuossa valtiossa on n. 430 000 ja pinta-alaa on vain 316 neliökilometriä.  Kaupungit ovat hyvin tiiviisti rakennettuja.  Kadut ovat kapeita ja jalkakäytävät vielä kapeampia.  Autoja on paljon, mutta liikenne on joustavaa.  Ihmiset osaavat myös parkkeerata taitavasti pieniin taskuihin.  Asukkaista 70 % saa elantonsa turismista.  Välistä roskaisuus hämmästytti.  
Lauttaranta Valletasta Sliemaan.

Vanhat keltaiset bussit eivät enää liikennöi.

Asuimme uudessa hotellissa nimeltään Dolmen Resort, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa Quawrassa.  Sisäpihalla oli useita uima-altaita.  Kävimme muutaman kerran aurinkotuoleissa, mutta Välimeri on vielä kylmä ja merituuli puhalteli koleasti.
  
Sisäpihallakin on kiviä muinaisista kaivauksista.

Seikkailimme omin päin matkaten bussilla Vallettaan, pääkaupunkiin.  Bussit kiertelevät pitkin saarta, joten matkaan kului tunti.  Katselimme kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia.  Siirryimme Vallettasta lautalla lahden yli Sliemaan, joka on uudenaikaisempi kaupunki.  Etsimme sieltä käsityötarvikekauppaa, mutta eipä löytynyt.  Kävimme vielä suuressa ostoskeskuksessa nimeltään the Point.  Kun aloimme tehdä lähtöä takaisin Quawraan, piti miettiä monta asiaa.  Brittikauden jäänteenä Maltalla on vasemmanpuoleinen liikenne ja bussit kiertevät ties mistä, joten saimme todella miettiä, kummanko puolen pyskillä bussia kannattaa odottaa.
  
Valletta ja jyrkkä rinne. Kadut ovat kapeita.
Näkymä Slieman satamasta.


Malta National Aquarium.

Pilvisenä päivänä vierailimme automuseossa ja akvaariossa.  Molemmat olivat mielenkiintoisia paikkoja, eivät liian suuria, jotta katselemiseen ei väsynyt.


Vanha kaunotar Bugatti.
Panhard 24 v.1964-1967.

Osallistuimme myös kahteen retkeen.  Ensimmäinen retkipäivä kului pääsaaren nähtävyyksien katselemiseen: St. Antonion substrooppinen puutarha presidentin virka-asuntoineen, Ta'olin käsityökylä, Rabatin katakombit, vanha kaupunki Mdina (lue indina) ja Mostran Pyhän Marian kirkko.  Viimeksi mainittu on kuuluisa siitä, että sen kupoli on 3. suurin maailmassa.  Lisäksi toisessa maailmansodassa kupolin läpi putosi pommi, mutta kukaan sisällä olleista 300 ihmisestä ei loukkaantunut, koska pommi jäi suutariksi.  Tosi kaunis ja mahtava kirkko.

Presidentin virka-auto.

Riikinkukko keimaili meille.
  
Keramiikkamyymälä.

Näkymä katakombista.

Paavali, joka haaksirikkoutui Maltalle, on saanut monta patsasta.

Pyhän Marian kirkon kupoli, halkaisija 32 metriä.

Pyhän Marian kirkko.

Toisella retkellä kävimme Gozon saarella, joka on rehevämpi kuin pääsaari.  Kävimme veneajelulla länsirannalla, missä oli kuuluisa Azure Window, sininen ikkuna, kalliomuodostelma, jota turistit tulivat katsomaan.  Azure Window sortui kovassa myrskyssä maaliskuussa, mutta turistit saapuvat silti katsomaan paikkaa.  Ja olipa yllätys, miten tummansininen meri siellä on!  Käsityökaupassa meille esiteltiin pitsinnypläystä erikoisena käsityöperinteenä.  Viktoriassa kiipesimme vanhaan linnoitukseen, josta näkyi koko saari.  Ggantiassa pääsimme ihmettelemään temppelin raunioita, jotka ovat n. vuodelta 3600 e.Kr. eli ne ovat 1100 vuotta vanhempia kuin pyramidit.  Koimme siis melkoisen aikamatkan ihmiskunnan historiassa.
    
Kuvan oikeassa reunassa on paikka, missä oli Azure Window.

Veneajelulla kallion alta, merkillisen sininen vesi.

Käsityökauppa.

Kansallispuku.

Ggantian temppelin raunioita.

Malta on mielenkiintoinen paikka pitkän historiansa ja nykyisyytensä ansiosta.  Löysimme hyviä ruokapaikkoja ja vaeltelimme jalkaisin lähiympäristössä.  Saimme syödä myös herkullisia mansikoita.  Saarella saadaan perunastakin kolme satoa vuodessa. Tanssipaikat puuttuvat, mutta viimeisenä iltana, kun istuimme aulassa kuuntelemassa elävää musiikkia, menimme veivaamaan fuskua. Kas kummaa, pian emme olleetkaan ainoa tanssipari!   Matkasta jäi ehkä puuttumaan etelän lämpö, mutta koko Euroopassa näytti vallitsevan kylmä rintama.  Säätä ei voi tilata. 

Iltakuva rantakadulta.