sunnuntai 13. elokuuta 2017

Perhejuhla.




Paperikukkia.


Viikko sitten lauantaina vietimme juhlaa perhepiirissä: vanhempi tyttäremme vihittiin avioliittoon ja me saimme saksalaisen vävypojan.  Tytär halusi pitää juhlat Suomessa, jotta saisi saksalaiset sukulaiset ja ystävät tutustumaan Suomeen.  Liikuttavan kaunis tapahtuma.  Viime hetkeen saakka jännitimme säähaltijoita, sillä vesikuurot olivat runsaita.  Onneksemme saimme parin tunnin sateettoman sään, jolloin vihkitoimitus voitiin pitää rannassa.
    
Hääpari ja hääauto.

  Mieheni ajoi meidän autovanhuksella hääparin kanssa pihaan.  Viulisti soitti Prinsessa Ruususen häämarssin, kun nuoripari asteli autosta pitkin kujaa, jonka olimme reunustaneet kuivatuilla ruusun terälehdillä.  Vieraat muodostivat kujan reunat.  Vihkiminen tapahtui suomeksi ja saksaksi, kuten kaikki ohjelmanumerot. Nuorempi tyttäremme toimi kaasona (ja protokollapäällikkönä), sulhasen kaveri bestmannina.

Maukkaan ruokailun jälkeen pidimme mieheni kanssa morsiamen vanhempien puheen, joka oli minun käsialaani.  Mieheni puhui suomeksi, minä toistin saman saksaksi.  Tytär sanoi puhetta liikuttavaksi.  Myös sulhon isä ja bestman käyttivät puheenvuoron.  Illan mittaan näimme myös kauniin häävalssin, minkä jälkeen me äitinä ja isänä tanssimme onnittelutanssin: rumban, joka on kosiotanssi.  Elämänkumppania on kosittava usein, että suhde pysyisi tuoreena.
   
Kukkia hääkaaressa.


Etukäteisvalmisteluja tein keväästä lähtien.  Hääkaareen valmistin 120 kukkaa suodatinpusseista, jotka värjäsin laventelin värisiksi.  Juhliin saapuville lapsille oli omaa ohjelmaa:piñata-pöllö.  Valmistin pöllön ilmapallon päälle, ensin liimaamalla paperisuikaleita, sitten kerros paperimassaa ja lopuksi koristeet silkkipaperista.  Kylläpä oli haasteellinen, mutta tosi mielenkiintoinen työ.  Pöllö täytettiin karamelleillä ja lapset hakkasivat sen rikki miekalla, jonka poikani oli tehnyt ala-asteella.  

   
Piñata-pöllö.

Ompelin tyttärelleni myös pienen häälaukun.
    
Morsion pussukka.

Pöytäkukat olivat myös minun käsialaani.
   
Pöytäkimppujen koristeena oli helmiä.

Vieraslahjoja taiteltiin monen ihmisen näppärillä sormilla.
   
Vieraslahjoja.

 Häälahjaksi annoimme myös jotain konkreettista: tilkkupeitto, jonka keskellä on sydän.

Hääpeitto.

Vaikka tarjoilu hoidettiin pitopalvelusta, tyttäreni halusi kahvipöytään ranskalaisia vohveleita, joita meillä on leivottu oman siskoni kanssa perhejuliin.  Lämpimänä päivänä leipominen oli melko tuskaista, koska taikina meinasi sulaa käsiin.

Ranskalaisia vohveleita.

Kyllä olivat onnistuneet juhlat.  Itkin vasta jälkeen päin katsellessani valokuvia.  Lapsesta luopuminen on tapahtunut jo vuosia sitten hänen muutettuaan opiskelemaan.  Tiedän, että lapseni on onnellinen Hampurissa, että hän pärjää isossa maailmassa.  Mitä muuta voisin toivoa.  Toki välistä on ikävä, mutta yhteyksiä on helppo pitää mm. Skypessä.  Onnellista häämatkaa kyyhkyläisilleni!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pikakolmioita.

Neilikoita ja samettiruusuja parvekelaatikossa.

Mihinkähän heinäkuukin mennä sujahti!  No, onneksi kasvimaalla on ihan mukavasti syötävää.  Ja kaikki on varmasti tuoretta.  Kesäkurpitsa kasvattaa pötkylöitä kohta yli oman tarpeen.  Teen niistä pikaruokaa pannulla eli suikaloin kesäkurpitsaa juustohöylällä, pannulle hautumaan ja sekaan lehtikaalia ja kesäsipulia.  Lisäksi hieman mausteeksi vaikkapa kurkumaa ja paprikaa. Nam!  Pitänee kaivella kesäkurpitsakakun ohje, jonka olen saanut työkaveriltani.
    
Kesäkurpitsa ja lehtikaalin lehtiä.

Pieniä hetkiä olen istunut ompelukoneen ääressä, jolloin on syntynyt pikakolmioita ja pieniä neliöitä.  Niistä on tarkoitus valmistua peitto aiheena Jaakobin tikapuut.  Tällä kertaa on vuorossa sinisävyinen peitto.
     
Tilkkuja työn alla.

Hyvää ja marjaisaa tulevaa elokuuta!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pieniä ompeluksia.

Vanhanajan ruskoliljat ilahduttavat aina.

Niinpä vain kesä mennä huristelee, vaikka meillä on ollut vain yksi hellepäivä eli yli +25 astetta.  Alkanut naistenviikko vaikuttaa avanneen kaikki vesihanat yläilmoista.  No, ehkäpä saamme runsaan sienisadon.  Kasvimaa toki antaa jo syötävää: salaatit, lehtikaali, kesäkurpitsa, lehtimagnoldi, persilja, tilli ja retiisit ilahduttavat minua joka päivä raikkaudellaan, kun poimin niitä salaattiin.  Kesäperunassakin huomasin eilen ensimmäisen nupun.

Tammenlehtisalaatti maistuu.

Kun ompelin viime talvena itselleni silkkimekon, kangasta jäi hieman tähteeksi.  Ompelin siitä mekkoon sopivan laukun, johon käytin käsityömessuilta ostamani kehyksen.  Koristeeksi värkkäsin kaksi "kurtturuusua".  Laukun vuoriin ompelin pienen taskun.
  
Silkkilaukku.

Laukku avautuu hyvin.



Kännykkäpussi.

Kännykkäpussit kuluvat ja nuhraantuvat käytössä.  Niinpä surautin uuden Taalainmaan heppakankaan suikaleista.  Päällisen ja puuvillavuorin välissä on vanu.  Takapuolella on kaksi kanttinauhalenkkiä, joista pussin saa kiinni vyöhön.  Sulkumekanismin muodostaa kaksi rullamitasta katkaistua metalliliuskaa, jotka pujotin yläreunan kujaan.

Pussin takana ovat vyölenkit.


Kiitos mukavista kommenteista!  Aurinkoa odotellessa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kukkia ja maalaamista.

Daalia ja miljoonakello.
 Kylläpä oli työntäyteinen ja pitkä viikonvaihde.  Olimme vihdoin toteuttamassa suunnitelmaamme maalata kotitalomme ulkoseinät.  Edellisestä maalauksesta on kulunut aikaa tasan 30 vuotta.  Tosin ulkoverhous on hyvin karkeaa lautaa, jossa maali on kestänyt suhteellisen pitkään.  Aloitin alaseinien maalaamisen jo viime viikon tiistaina ja jatkoin sitä yksikseni, mutta sitten työtön tyttäreni ja mieheni tulivat kavereiksi.  Meillä oli käytössä vuokranosturi; kaksikerroksisen talon maalaaminen olisi muutoin aika hidasta.  Sää suosi urakkaamme, vaikka iltapäivisin pitikin maalata varjoisaa seinää.  Illalla vihdoin maalasin viimeiset ikkunanpielet.  Oli kyllä juhlava (lue: sairaan väsynyt) olo.
    
Mieheni yläimoissa.

Nurkkalautojen viimeistelyä.

Nuorempi siskoni täytti vuosia; ei tasa- eikä juhlinut.  Taalainmaan matkan kunniaksi ompelin hänelle heppakankaasta kynäkotelon, koska kangasta jäi suikale tähteeksi.  Ompelin myös kauppakassin risaisesta sateenvarjosta.
    
Kynäkotelo ja kauppakassi.

Viime syksynä ostin Espanjasta kivan kangaspalan. Jossain lepohetken aikana ompelin siitä hameen.  Laskostin kankaan avolaskoksille ja yhdistin vyötäräkaitaleeseen; käytössä ei ollut kaavaa, mutta mukava kesähame siitä syntyi.


Kukkahame kesäksi.
Kesä näyttää vihdoin saapuneen meillekin.  Kotipihassa kukkivat mm. unikot, pelergoniat, orvokit ja miljoonakellot.  Kasvihuoneessa tomatit ja kurkut vaativat paljon vettä. Jospa niistä saisi satoa loppukesällä.

Unikon kukat ovat kauniita.

Inkalilja ilahduttaa koko kesän.

Vanhanajan pelargoniat kukkivat komeasti.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Jo tarkenee...

PNP soittaa letkeää tanssimusiikkia.

Kesä näyttää vihdoin saapuneen: ruohoa saa leikata usein, omenpuut kukkivat ja lavatanssit ovat alkaneet.  Marko Maunukselan tansseissa tarvittiin vielä villatakkia, mutta kun Pekka Niskan pojat rytmittivät liikuntaa, kesämekko oli sopiva asu. Mielestäni ko. orkesteri on yksi Suomen parhaita tanssittajia.  He soittavat mutkattomasti, oikearytmisesti (eivät improvisoi turhaan) ja valikoimissa on sopivasti vakiotansseja, lattareita ja suomalaiskansallisia tansseja.  Lisäksi solisti Pertsa Niska  nyökyttelee ja hymyilee tanssiville pareille huomioiden heitä.  Orkesteri huomioi myös tanssijoita siten, että taustalta näkee, mitä rytmejä he soittavat seuraavaksi.
    
Mekko edestä...


...ja takaa.
Ompelin itselleni kesämekon, johon kaava löytyi tyttären kätköistä.  Se on peräisin jostakin nuorille suunnatusta Burdasta.  Helman laskostus on samanlainen edessä ja takana.  Tällä kertaa kangas ei ennättänyt viipyä pöydällä yhtä päivää kauemmin.
   
Merinovillaa ja silkkiä.

Kevään aikana minulla on ollut työn alla villatakin neulominen.  Langat ostin vuosi sitten keväällä Tartosta ja muistaakseni maksoin niistä vajaat 20 euroa.  Merkki on Merinoseta, jossa on 70% merinovillaa ja 30% silkkiä.  Lanka on hurjan ohutta ja riittoisaa: 700metriä /50g.  Ostin lankaa neljä 50g:n kerää ja ne riittivät hyvin.  Napit löytyivät omasta kaapista.  Neule on patenttipohjaista kuvioneuletta, kaapattu Passapin ohjekirjasta.

Hevoskangas, jonka ostin Taalainmaalta, löysi myös paikkansa.  Ompelin siitä kaksi pitkulaista tyynynpäällistä, koko 30 cm x 50 cm.  Lisäsin koristeeksi pari raitaa itsevärjätyistä suikaleista, joissa toistuvat kankaan värit.  Pikälle sivulle ompelin vetoketjun helpottamaan pesua.

Heppatyynyt.

Aurinkoista juhannusta kaikille!


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kesää odotellessa.

Kuva-arvoitus: mitä tässä on?
 Suomen kesä on vähäluminen, sanoo vanha sananparsi.  Pitää kyllä paikkansa, sillä viime viikon torstaina maa näytti välistä ihan valkoiselta, kun taivaalta tulla pöllähti raekuuroja pitkin päivää.  Nyt näyttää jo vähän paremmalta, kun lämpöasteita on +17.

Narsisseja raekuuropenkissä.

 Sain tänään tehdyksi suursiivouksen myös Ateljeessani ja sen kunniaksi päätin kuvata välineet, jotka auttavat käsitöiden tekemisessä. Ne ovat tietysti ompelukone ja saumuri, molemmat Bernina-merkkisiä, sekä neulekone, merkkinä on Passap duomatic.  Hyvin ovat kaikki kolme palvelleet vuosikausia, kunhan käytän välistä huollossa ja muistan puhdistaa pölystä ja nukasta.  Toukokuu on mennyt kyllä matkustelun ja siivousten merkeissä enkä ole ennättänyt ompelemaan tai neulomaan - tuntuu, että on jo vieroitusoireita.
     
Kaksi Berninaa.

Neulekone.

Taalainmaalla "eksyimme" sisustusliikkeeseen, mistä ostin 1/2 metriä kangasta.  Siinä viehättivät Taalainmaan hevoset.  En vielä tiedä, ompelenko tyynyjä vai kassin.
    
Taalainmaan heppoja kankaassa.

Tänään ennätin myös aloittaa puuhastelun kasvimaalla: tasoittelin maan ja kylvin herneet, jotka olin laittanut likoamaan eilen.  Perunan kylvimme eilen eli kovin myöhäisenä ajankohtana.  Ulkokukiksi olen hankkinut vasta muutamia orvokkeja.  Yritin tehdä isänmaallisen asetelman Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta sininen näyttikin olevan violetti.  Olin kuitenkin tyytyväinen väritykseen.

Orvokkeja 100-vuotiaalle Suomelle.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Taalainmaan taidekoti.




Taalainmaan maisemaa Sundbornissa.

Tämä toukokuu sisälsi vielä yhden matkan.  Tällä kertaa kohteena olivat Taalainmaa ja Tukholma.  Sain houkutelluksi matkaseuraksi sisareni ja serkkuni vaimon.  Käsityökeskuksen järjestämä matka kokosi bussiin 31 henkilöä.  Helatorstaiaamuna bussi suuntasi Turkuun, missä pysähdyimme ihmettelemään Aurajoen varteen rakennettua neulegraffittinäyttelyä, Knit'n Tagia.  Puihin ripustetuissa oli käytetty monenlaista käsityötekniikkaa: neulontaa, virkkausta, makrameeta, kirjontaa jne.  Osa töistä oli tosi hienoja ja niihin oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa.  Lisäksi niihin liittyi jokin tarina liittyen Suomen 100-vuotisjuhlaan.
    
Taitavasti virkattuja kasvoja.

Niin kaunis on maa.

Ajelimme Tukholmasta pohjoista kohti.  Pysähdyimme Avestassa kuvaamaan Ruotsin suurinta Taalainmaan hevosta.  Muutama pikkuheppa taisi lähteä matkalaisten mukaan.
    
Taalainmaan suurin heppa on Avestassa.

Matkamme pääkohde oli Sundbornissa sijaitseva taiteilijapari Carl ja Karin Larssonin kotimuseo.  Kylläpä huoneet olivat kuin satukirjasta peräisin: joka huoneesssa oli runsaasti Karinin kirjomia ja kutomia sisustustekstiilejä.  Näimme myös upeita maalauksia.  Kirjoja löytyi runsaasti, koska Carl oli innokas lukumies.  Valitettavasti talon sisällä ei saanut valokuvata.
    
Oveen kuvatut Larssonien neljä vanhinta lasta.

Larssonien hurmaava taidekoti.

Museo sijaitsi alueella, missä on paljon vanhoja taloja kauniine pihoineen, mutta niitä on vaalittu hyvin. Vieressä on myös vesivoimalaitos sähköä tuottamassa.
     
Museon ympärillä on idyllistä maisemaa.

Sähköä tuotetaan vesivoimalla.

Vierailimme vielä kylän paanukirkossa ja viereisellä hautausmaalla, missä on Larssonien sukuhauta.
   
Sundbornin paanukirkko.

Matkan varrella näimme Falunin urheilukeskuksen kuuluisine hyppyrimäkineen sekä Falunin kuparikaivoksen.  Avolouhoksessa maaperän ruskeat värisävyt vaihtuivat harmonisesti toisikseen.
    
Vanhan kuparikaivoksen avolouhos.

Borlängenissä vietetyn yön jälkeen palasimme Tukholmaan, missä meille oli varattu kierros ABBA-museossa.  No, paikka oli ruuhkaksi asti täynnä ja supermeluinen, joten me viisi mummoikäistä puikkelehdimme nopeasti museon läpi ja suuntasimme ulos etsimään kahvipaikkaa.  Toki ABBA:n esiintymisasut olivat hienoja ja silikonimallit yhtyeestä aivan oikean näköiset.
    
"Silikoni-ABBA":


Kahden tunnin kiertoajelu päättyi satamaan, mistä Gabriella-laiva toi meidät Helsinkiin.  Kotimatkalla pysähdyimme Joroisissa katsastamassa Riikka-Piikan lankaliikettä ja hämmästelemässä "virkattua" traktoria.  Kylläpä on tarvittu ahkeria käsipareja työn toteuttamiseen.

 
Kuninkaanlinnan pihaa Tukholmassa.

Riikka-Piikan virkattua taidetta.