keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.


Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    
Värjättyjä silkkihuiveja.


Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    
Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  
Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   
Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.

8 kommenttia:

  1. Tilkumaalauksesi ovat todella taidokkaita ja upeita. Olisikohan heppoja tulossa. Miksi kutsutaan tuollaista kirjavaa hevosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ole heppaihminen alkuunkaan, joten en tiedä. Kaapissa vain sattui olemaan tuollaista fleeceä...

      Poista
  2. Upeita tilkkumaalauksia! En kyllä itse osaisi. Toivottavasti iho-oireittesi syy löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nin, kyllä tämä kutina voisi jo helpottaa - ilman kortisonia.

      Poista
  3. Kerrassaan mahtavia kumpainenkin tilkkumaalaus!

    VastaaPoista
  4. Mahtavia maalauksia Kyllä oot mestari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taito vaatisi kyllä päivitystä.

      Poista