sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    
Jaakobin tikapuita pitkin ylös...


Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    
Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    
Värjättyä Nalle-lankaa.
Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  
C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.

6 kommenttia:

  1. Kauniin peiton olet tehnyt Jaakobin tikapuista. Se on yllättävän kiva malli vanhasta nimestään huolimatta. Nurkkien palat asettuvat täydellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Peitto on ollut työn alla monta kuukautta, nyt odotetaan pääsyä tikattavaksi.

      Poista
  2. Onpa ihana peitto! Piti ihan kuukkeloida tuon tikkaiden toimen merkitys, fysiikka ei kuulu vahvuuksiini ja fysiikan tunnilla istumisesta on jo aika kauan. Mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tilkkutöistä oppii myös fysiikkaa.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen neliötyö tämä Jaakobin tikapuut! Kaunis lopputulos! Karpalot ovat arvokasta herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on mielenkiintoinen, saa tehdä monenlaisia blokkeja. Pidän karpaloiden kirpeydestä.

      Poista