keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tanssia ja rikkaruohoja

Eilen radiossa kerrottiin, että mansikat ja perunat kaipaisivat aurinkoa. No, niinpä minäkin kaipaisin. Vaatehuoneen laatikko, johon olen pakannut pitkähihaiset puserot, alkaa vähitellen vajua, koska käyn etsimässä sieltä lämmintä vaatetta. Kesäpuserot saavat olla siisteissä pinoissa komerossa, koska niissä ei tarkene.

Viikonvaihteessa kävimme taas lavatansseissa. Musiikista vastasi lempiorkesterini eli Pekka Niskan pojat. Joukossa oli myös soittajatyttö. PNP soittaa hyviä settejä ja monipuolisesti (vakioita ja lattareita), lisäksi taustalla näkyy, mikä tanssilaji on tulossa seuraavaksi eli voi miettiä, mitä jaksaa tanssia. Välistä on mukava istahtaa ja katsella muiden tanssimista. Aina sieltä voi napata uuden lattarikuvion, jota sitten harjoitellaan kotona.

Eilen raivasin pois rikkaruohoja kasvimaalta. Salaatinlehdet alkavat olla syötävänkokoisia. Kyllä aurinko auttaisi kuivattamaan rikkaruohoja, nyt tuntuu, että ne intoutuvat vain kasvamaan. Avomaan kurkun taimet paleltuivat, vaikka olen peitellyt ne yöksi. Täytyy harkita, ostanko uudet taimet tilalle. Optimistisesti olen varma, että lämmintäkin vielä saadaan.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kuka minä olen

Hei

Olen juuri eläkkeelle jäänyt opettaja. Koko ikäni olen liikkunut ja tehnyt käsitöitä. Liikuntamuodot vaihtuvat, mutta osa toki on pysynyt samana. Halvin liikuntamuoto on kävely, vain kengänpohjat kuluvat. Ja kyllä siinäkin saa sykkeen nousemaan. Koska asun maaseudulla, vaeltelen paljon metsissä, joissa on jyrkkiä rinteitä. Rakas liikuntamuoto on myös tanssiminen, olen harrastanut sitä 45 vuotta. Joukkoon mahtuu monenlaista: vakiotanssit, kansantanssi, itämainen, bailatino, lattarit, zumba. 

Käsitöitä olen tehnyt niin kauan kuin muistan, ensimmäisiä yrityksiä tein äidiltä salaa; hän oli sitä mieltä, että hyviä tarvikkeita ei saa tuhlata ja "säret ompelukoneen". Lapsena purin vanhoja rikkonaisia neuleita ja virkkasin purkulangasta. Ensimmäiset vaatteni ompelin 12-vuotiaana ja teen sitä edelleen. Kutominen kangaspuissa olisi myös mieluista, mutta en voi enää tehdä sitä pölyn vuoksi. Aikoinaan niissä syntyi mattojen ja poppanoiden lisäksi mekkokankaita, seinävaatteita, verhoja jne. Neulominen sekä käsin että koneella ovat myös minun juttujani. Monia uusia käsityöjuttuja on kiva kokeilla, uusimpana tein japanilaisia Kanzashi-kukkia, koska tyttäreni antoi joululahjaksi niitä käsittelevän kirjan.

Tilkkutöitä olen ommellut aina silloin tällöin, peittoja olen kasannut toista kymmentä. Tässä esittelen uusimpana tyttärelleni ompeleman peiton. Malli on saatu Lanzaroten matkalta. Istuimme mieheni kanssa katukahvilassa. Katsahdin jalkoihini ja huomasin kahvilan nätit lattialaatat. Tuumasin: "Ota tuosta kuva, on kiva tilkkutyömalli." Nuorempi tyttäreni käyttää rohkeasti värejä eli hän valitsi itse peiton värit: