 |
| Piparikoju herkkuineen. |
Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin taas vaeltelemaan Saksan joulutoreille, niitähän siellä on varmaan lukematon määrä. Lensimme itsenäisyyspäivän jälkeen Hampuriin yhdessä tyttäremme kanssa, joka halusi olla Suomessa katsomassa maamme 100-vuotisjuhlintaa. Hampurissa oli kylmää, tuulista ja sateista, mutta emme antaneet sään häiritä toreilla kiertelyä. Kyllä siellä oli paljon muitakin, välistä ihan ruuhkiksi asti. En varmaan koskaan kyllästy aistimaan torien elämyksiä: kauniita käsitöitä, erilaisia paahdettuja manteleita, suklaakuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, koristeltuja pipareita, kreppejä, kuumia juomia, mausteita, upeasti koristeltuja myyntikojuja jne.
 |
| Hampurin päärautatieasema on upea. |
 |
| Kauniita kynttilöitä Hampurissa. |
 |
| Talojen seinätkin saavat jouluasun. |
 |
| Suklaakuorrutteisia herkkuja. |
Yhtenä päivänä hyppäsimme junaan ja matkustimme Lyybekiin. Sinne on vajaan tunnin matka. Kaupungin keskusta on rakennettu saarelle, joten se on hyvin kompaktin kokoinen, kaunis paikka. Kävimme ensin syömässä dönerit, jotta jaksoimme kierrellä ja katsella kaupunkia.
 |
| Joulupukki ja reki osasivat lentää! |
 |
| Joulutunnelmaa. |
 |
| Talon seinä Lyybekissä. |
 |
| Lyybekin keskustaa. |
Torien turvallisuutta on paranneltu asettamalla sisääntulopaikoille esteitä. Enää eivät riitä betoniporsaat, vaan stoppareiksi on aseteltu suursäkkejä, jotka on täytetty hiekalla. Ja asiakkaat tietysti maksavat kulut kohonneina hintoina. Miten jokin pieni "idioottiryhmä" voikin aiheuttaa niin paljon ylimääräistä työtä ja mielipahaa. Kaikkialla oli onneksi aivan rauhallista.
 |
| Ajoesteitä. |
Kotisuomeen pääsimme palaamaan ennen myrskyn saapumista - manteleita ja pretzeleitä mutustellen.
