sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Tilkkujen jäännöksiä.

Lumitaidetta.

Uusi vuosi on alkanut lumisissa merkeissä.  Onneksemme lämpötila kävi välillä lämpimän puolella, jolloin lumi putoili pois katoilta ja puista.  Olemme myös välttyneet pitkiltä sähkökatkoilta.  Toisaalta lämpötalous ja ruuanlaitto hoituvat joka tapauksessa puuhellan ja puu-uunien avulla.  Lisäksi minua ilahduttaa aikaisin alkanut hiihtokausi: olen ollut suksien kanssa liikkeellä jo neljä kertaa.

Tyynyjä työn alla.

Ateljeessa ei ollut mitään aloitettua ompelusta, joten ajattelin käyttää valmiiksi leikattuja kangaspaloja ja -suikaleita.   Jaakobin tikapuut -peitosta jäi sinisävyisiä tilkkuja, joista ryhdyin kasaamaan tyynynpäällisiä.  En vielä tiedä, pitäisikö niiden kokoa vielä kasvattaa. Peittokin on vielä kesken eli se odottaa pääsyä Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Olen kyllä värjännyt taustakankaan tummansiniseksi.
    
Jakku edestä...

... ja takaa.


Kangaskaupassa käydessäni silmiin osui kivannäköinen neulos, jossa on kukkia tummanvihreällä pohjalla.  Materiaali on ryhdikästä neulosta.  Ompelin siitä jakun itselleni.  Kaavan piirsin soveltaen omiin tarpeisiini Suuri käsityölehdestä (07/2017).  Lisäsin malliin pienet upotustaskut, jotka oli helppo ommella vyötärön poikkisaumaan.
    
Nappi taskunsuussa.

Hyviä hiihtokelejä ja luistavia tanssilattioita kaikille. 

 

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulun aikaa muistellessa.



Piparirakennelma vuosimallia 2017.

Perinteisesti jälkikasvuni rakentelee piparitaikinasta kokonaisuuden, ei pelkästään piparkakkutaloa.  Lapset tulivat niin myöhään joulun viettoon, että piparirakennelma kasattiin vasta jouluaattoaamuna.  Yleensä aihe on valikoitunut johonkin paikkaan tai tapahtumaan menneen vuoden ajalta, mutta nyt aihe oli ihan irrallinen eli inkkarikylä.  Alueelta löytyivät inkkaripäällikkö, tiipii, joki, kanootti, kala hyppimässä vedessä, toteemipaalu, rosvo köytetttynä paaluun, aarrearkku, puita, pensaita, kiviä ja arjalainen kameli.  Tuo viimeksi mainittu saattaa kuulostaa rasistiselta, mutta se on lähtenyt jostain huulenheitosta liikkeelle ja saanut pysyvän paikan meidän piparkakkurakennelmissa.  Ennen lähtöään nuoret napsivat hahmot mukaansa, joten rakennelma ei ennättänyt ottaa makuja ympäristöstä.  Hyvä niin.
     
Toteemipaalu.

Virtahepo, nuotio ja aarrearkku.

Puussa vartioivalta pöllöltä taisi päästä ...

Joululahjaksi virkkaamani gekkoluolat ovat kuulemma kovasti käytössä.  Gekot ovat ottaneet ne omikseen ja nukkuvat niissä.  Kuulostaa tosi mukavalta.  Poikani lähetti niistä kuviakin.
    
Gekon unta.

Uni maistuu tällekin gekolle.
   
Lunta on täällä Keski-Suomessa ihan riittämiin.  Avasin hiihtokauden hiihtämällä metsätien pohjaa pitkin rantaan ja samaa reittiä takaisin.  Katoilta valuva lumi muodostaa hienoja rakennelmia.  Välistä puista tippuva lumi aiheuttaa sähkökatkoja: kirjoitin tätäkin äsken otsalampun valossa.  On mukava, että ollaan menossa kohti valoisaa vuodenaikaa.
    
Lumi valui ulkorakennuksen katolta.

Lumista alkuvuotta myös Etelä-Suomeen! 



keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Hyvää joulua 2017!

Tämän joulun erilaiset piparkakut.


Kuvasin muutamia valmistamiani joululahjoja.  Osan ennätin jo pakata hyvissä ajoin eli ne jäivät kuvaamatta.  Esittelin jo leikkaamiani osasia jossain tekstissä ja moni varmaan tunnisti, että niistä on tulossa keppihevosia.  Ne menevät siskoni lapsenlapsille, toivottavasti näemme hauskoja kepparikisoja.
   
Kirjavia keppareita.

Ompelin myös erilaisia kosteudenpoistajia autoon.  Osa oli ihan tylsiä nelikulmioita, mutta tyttären pyynnöstä tein pari pöllön näköistäkin.
     
Kosteudenpoistopöllöjä.
 Kerrankin pojallanikin oli joululahjatoivomus eli virkkasin kaksi gekkoluolaa.  Toisessa lanka on kaksinkertaista samettilankaa, toisessa sametti- ja nauhalankaa yhdessä.  Kuvassa ei siis ole kahta jämälankatossua!  En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö toiveen oikein.
   
Poikani toivomus: kaksi luolaa gekoille.

Vielä pikkureppu, joka menee pojan tyttökaverille.

Kalanmallisia kynäkoteloita ompelin useita.

Hyvää Joulu- ja Tapanin päivää! Luvassa on tietysti Tapanin päivän tanssit!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulutoreilla Hampurissa ja Lyybekissä.









Piparikoju herkkuineen.

Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin taas vaeltelemaan Saksan joulutoreille, niitähän siellä on varmaan lukematon määrä.  Lensimme itsenäisyyspäivän jälkeen Hampuriin yhdessä tyttäremme kanssa, joka halusi olla Suomessa katsomassa maamme 100-vuotisjuhlintaa.  Hampurissa oli kylmää, tuulista ja sateista, mutta emme antaneet sään häiritä toreilla kiertelyä.  Kyllä siellä oli paljon muitakin, välistä ihan ruuhkiksi asti. En varmaan koskaan kyllästy aistimaan torien elämyksiä: kauniita käsitöitä, erilaisia paahdettuja manteleita, suklaakuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, koristeltuja pipareita, kreppejä, kuumia juomia, mausteita, upeasti koristeltuja myyntikojuja jne.
   
Hampurin päärautatieasema on upea.

Kauniita kynttilöitä Hampurissa.

Talojen seinätkin saavat jouluasun.

Suklaakuorrutteisia herkkuja.

Yhtenä päivänä hyppäsimme junaan ja matkustimme Lyybekiin.  Sinne on vajaan tunnin matka.  Kaupungin keskusta on rakennettu saarelle, joten se on hyvin kompaktin kokoinen, kaunis paikka.  Kävimme ensin syömässä dönerit, jotta jaksoimme kierrellä ja katsella kaupunkia.

Joulupukki ja reki osasivat lentää!

Joulutunnelmaa.

Talon seinä Lyybekissä.

Lyybekin keskustaa.

Torien turvallisuutta on paranneltu asettamalla sisääntulopaikoille esteitä.  Enää eivät riitä betoniporsaat, vaan stoppareiksi on aseteltu suursäkkejä, jotka on täytetty hiekalla.  Ja asiakkaat tietysti maksavat kulut kohonneina hintoina.  Miten jokin pieni "idioottiryhmä" voikin aiheuttaa niin paljon ylimääräistä työtä ja mielipahaa.  Kaikkialla oli onneksi aivan rauhallista.
 
Ajoesteitä.

Kotisuomeen pääsimme palaamaan ennen myrskyn saapumista - manteleita ja pretzeleitä mutustellen.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tontun ovi.

Tervetuloa, pikkutontut!

Tampereen käsityömessuilla törmäsin ilmiöön nimeltään "tontun ovi".  Mietin, mikä se mahtaa olla, kunnes muutaman päivän kuluttua luin Pirkka-lehdestä, että tontut tarvitsevat oman oven, josta ne voivat tulla kotiimme.  Jee, kyllähän minäkin tarvitsen kotiini sellaisen.  Pikkutontut, hyvien töitten vaalijat, ovat asustaneet meillä iät ja ajat ja heille kuuluu olla oma ovi.  Kehyksenä käytin vanhaa valokuvan kehystä, jonka sisäpuolelle rakentelin oven koristeineen.  Tervetuloa, pikkutontut!
    
Onnittelukortteja.

Joulukortteja.

Jouluvalmisteluni alkavat olla loppusuoralla.  Päätin jo alkusyksystä, että suursiivoukset pitää tehdä marraskuussa.  Hieman lipsuin, sillä eilen vielä puhdistin kaakelit höyrypesurilla.  Joulukortitkin olen askarrellut ja kirjoittanut.  Samalla tein muutaman onnittelukortin valmiista arkeista, joista saa kolmiulotteisia kuvia. Olipa helppoa.
    
Lisää kortteja.

Yksi joulukonserttikin on takana, nimittäin Suvi Teräsniskan kirkkokonsertti.  Se piti sisällään klassikoita (Varpunen jouluaamuna, Taivas sylissäni jne.), mutta myös uudempia kappaleita.  Vaikka Suvi on taitava laulaja, emme päässeet mieheni kanssa oikeaan joulutunnelmaan konsertin aikana.  Liekö tunnelmaa latistanut se, että kielloista huolimatta yleisö kuvasi kännyköillä esiintyjää ja molemmin puolin meitä istui henkilöitä, jotka näpläsivät kännykkää koko konsertin ajan.  Kyllä kännykän valo häiritsee muita, tuumii tällainen fossiili. 

Hyvää ensimmäistä adventtia!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Tampereella messuilla.

Messuostoksia.

Edellisestä käynnistäni Tampereella kädentaitomessuilla oli vierähtänyt lähes 10 vuotta.  Tuotevalikoima oli kokenut osittain muodonmuutoksen.  Edellisestä kerrasta oli jäänyt mieleeni runsas lasikoristeiden valikoima, mikä ei näköjään ole tämän hetken trendi.  Erilaisia käsityölankoja oli tarjolla joka makuun, mutta nyt monessa kojussa oli esillä mitä kauneimpia ja hauskimpia trikoita.  Mukaan tarttui kolme trikookääryä ja niiden seuraksi tilkkutyökankaita sekä yksi japanilainen kangaspala.   Ostin myös kiitävää nauhaa korujen tekoon sekä heijastinnauhaa.  Huomasin valmiin tuotteen eli heijastinnauhasta oli ommeltu tarranauhalla kiinnitettävä "putki".  Surautin jo yhden ja laitoin sen laukun kahvaan, josta riippuvat heijastimet tippuvat niin helposti.
Ullakan osastolta muistin ostaa imukupeilla kiinnitettävän kahvan tilkkuviivaimeen.
    
Nauhaa ja heijastinnauhaa.

Heijastin kassin kahvaan.
Vanhasta varastosta löytyy korutarvikkeita.  Niistä kehittelin kaulakorun ja korvakorut.  Nuo kukan malliset helmet ovat kiehtoneet minua kauan.
    
Korusetti.

Allergiarintamalla on menossa siedätyshoito.  En olisi uskonut, että sellaista voi tehdä silmälaseilla, mutta ihotautilääkäri antoi ohjeet ja lääkkeet.  Näillä kuureilla mennään loppuvuosi.  Jospa sitten saisin voimakkuuksilta oikeat lasit käyttöön.
    
Silmälasit odottavat käyttäjää.

 Kiitos kommenteista!

perjantai 17. marraskuuta 2017

Isänpäivä.

Salaattikakku.

Nuorempi tytär saapui isänpäivän viettoon, mikä oli hyvä syy leipoa jotain kivaa.  Olen katsonut ohjelmaa Koko Suomi leipoo.  Yhdessä jaksossa kilpailijat saivat näyttää taitotehtävässä, miten valmistetaan salaattikakku.  En ollut kuullutkaan moisesta, joten ehdotin tyttärelleni, josko tekisimme sellaisen.  Eipä tarvinnut kauan houkutella.  Valmistin kaverina erilaisia täytteitä ja lopputulos oli mitä maukkain.  Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista.  Sokerihiirinä halusimme myös jotain makeaa, jollaiseksi valmistimme juustokakun.  Sen pohjaksi teimme ruisjauhoista paistettavan kakun, mausteena juustomassassa mustikoita ja valkosuklaata.  Koristeeksi vuolin valkosuklaalastuja.
    
Mustikkainen juustokakku.

Vaikka meillä on kaapissa ihan liikaa mukeja, muistin miestäni Suomi 100 v -mukilla, onhan tämä 100-vuotisjuhla tosi harvinainen.  Kyseessä on She-Fo muki vuosimallia 1926.  Ompelin lisäksi kangaspussin, jonka täytin kristallikissanhiekalla.  Luin jonkun blokista, että ko. pussi imee auton sisällä kosteutta, jolloin ikkunat pysyvät kuivina.
    
Isänpäivälahjat.

Ennätin piipahtaa tyttären kanssa kangaskaupassa - se on sitä laatuaikaa, koska viihdymme molemmat siellä hyvin.  Rikastuimme molemmat uusilla mekkokankailla.  Omani ompelin heti, koska kuosi on tämän ajan henkinen.  Kangas on itse asiassa ryhdikästä trikoota.  Kaavan piirtelin taas italialaisesta La Mia Moda -lehdestä.  Lehden ostaminen Maltalta oli hintansa väärti.
    
Mekossa on kivoja taskuja.

Hihoissakin on vetoketjut.
  
Pimenevien iltojen kynttilätunnelmaa kaikille!