sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syötimme norsuille porkkanoita.




Värien, veden ja musiikin iloittelua Planten un Blomenissa.

Syysmatkamme suuntautui Hampuriin, missä vanhin tytär on nyt ollut töissä helmikuun alusta.  Matkaseurana minulla olivat mieheni, siskoni tytär ja tämän 11-vuotias poika.  Nuori mies oli itse etsinyt Hampurista Lego-kaupan, joka tietysti tutkittiin tarkkaan.  Eka päiväksi meillä oli liput Miniatur Wunderlandiin, joka on nähty ties miten monesti, mutta aina sieltä löytyy katsottavaa.  Pienoismaailmassa on valtavasti pikkuruisia yksityiskohtia, päivä ja yö vaihtuvat, autot ajavat kolareita jne.  Rakennelmat on värkätty taitavasti, mutta unohtamatta huumoria.

Kolari pienoismaailmassa: trakrori ajoi talon seinään.

Valotolppa kasvaa autosta!

Tässä pelastetaan hukkunutta.

Öinen Las Vegas minimaailmassa.

Illaksi menimme Planten un Blomeniin katsomaan valo- ja vesiurkushowta.  Puolen tunnin musiikillinen show on joka kerta yhtä vaikuttava: erivärisiksi valaistut vesisuihkut tanssivat ilmassa musiikin tahtiin.  Esitykset ovat ilmaisia.  En tiedä, kyllästynkö valoshow-esitykseen koskaan.
   


Puolen tunnin musiikkinautinto.

Meillekin avautui yksi kohde ensimmäistä kertaa, nimittäin Hagenbeckin eläintarha.  Norsuille saa syöttää vihanneksia ja hedelmiä, joita myydään tuloportilla.  Ne olivat loppuneet, mutta onneksi olimme varautuneet omalla porkkanapussilla.  Olipa huikea kokemus, kun norsu nappasi jättiläiskärsällään porkkanan puolikkaan kämmeneltä.  Eivät sormet kelvanneet.  Kiertelimme varmaan nelisen tuntia, jolloin ehdimme nähdä lähes kaikki eläimet.  Hagenbeck on siitä kuuluisa, että siellä eläimet on pyritty sijoittamaan mahdollisimman luonnonmukaisiin olosuhteisiin.
   
Norsu nappasi porkkanan mieheni kädestä.

Flamingoja.

Hoitaja ruokki pelikaaneja.

Pingviinit ovat hellyttäviä.

Halusimme näyttää siskon tyttärelle koko Hampurin, mikä tapahtuu parhaiten St. Michelin kirkon tornista.  Käytimme hissiä muistellen nauraen sitä kertaa, jolloin kiipesimme portaat ylös jalkaisin.

St. Michelin kirkon upea lasimaalaus.
Sää suosi matkaamme, sillä sadetta oli vain pienen hetken. Iho nautti ilmakylvyistä.

Kyllä tarkenee.
Kävelimme myös vanhan Elbe-tunnelin läpi molempiin suuntiin.  Jalat olivat kovassa käytössä, sillä parhaana päivänä tyttäreni kännykän askelmittariin kertyi yli 27 000 askelta.  Kävimme myös pikaisesti Reeperbahnilla päiväsaikaan.

Elbe-tunneli kulkee Elben alitse.

Beatles-patsaat soittavat Reeperbahnilla.
Speicherstadtin kanavat muistuttavat Hansa-ajasta.

Hampuri on satamakaupunki.

Hampurista löytyy kivoja ostospaikkoja.  Eräs lempikauppojani on C&A-tavaratalo.  Mukaan tarttui puuvillapusero, kasmirneule ja pari neuletta miehelleni. Tutkimme toki pikaisesti Pimkien, New Yorkerin ja Orsayn sekä ostimme Karlstadista suklaaherkkuja.   Kävimme myös kangaskaupassa nimeltään Frau Tulpe, mistä ostin kolme tilkkutyökangasta: pöllö-, maatuska- ja oravakankaat.  Pidän eniten tuosta keskimmäisestä kankaasta.

 
Kangasostokset.

Rouva Tulppaanin käsityöliike.


torstai 8. syyskuuta 2016

Kesäkäsitöitä.


Omenasatoa.
 Kylläpä tänä kesänä tuli hyvä sato metsästä ja puutarhasta.  Välivuoden jälkeen omenapuut tuottivat runsaan sadon, josta on ollut kiva antaa omppuja muillekin.  Itse olen keitellyt niistä mehua ja omenasosetta sekä omena-puolukka-hilloa.  Jääkaapissa on myös ollut tarjolla tuorepuristettua omenamehua.  Parin viime viikon aikana olen kantanut metsistä monta korillista karvarouskuja, mutta myös mustatorvisieniä, tatteja, vaaleita orakkaita ja hieman kanttarelleja.
   
Delfiinejä pitkäpistotyössä.

Joskus komeron nurkkiin jää pyörimään käsityö, joka ei näytä valmistuvan koskaan.  Vaatehuoneen pimennoista kaivoin siivotessani kaksi keskeneräistä työtä, jotka sain valmiiksi kesän aikana.  Toinen näistä on pitkäpistotyö, jonka olen aloittanut n. 20 vuotta sitten.  Se jäi kesken, koska kirjontaan käytetty villalanka pölisi ja ärsytti silmäluomiani.  Nyt vein työn kesämökille ja jatkoin sitä ulkona vähän kerrallaan.  Onneksi olin merkinnyt lankojen värit numeroilla.  Työ esittää delfiinejä.  Mieheni askarteli siihen kehykset, jotka maalasin sinisiksi.
    
Villatakki talvipakkasiin.

Toinen keskeneräinen työ oli villapuseroksi suunniteltu tekele, josta oli valmiina takakappale ja n. 15 cm etukappaletta.  Eteen olin aloittanut intarsianeuleena pöllöä, mutta purin etukappaleen kokonaan ja muutin neuleen villatakiksi.  Etsin jostain vanhasta lehdestä pintaneuleen ohjeen.  Neuloin molemmat etukappaleet rinnakkain, koska löysin kahdet samankokoiset puikot; samoin hihat.  On muuten kätevää, kun ei tarvitse laskea kavennuksia ja levityksiä.  Lanka on Seitsemää veljestä ja sitä jäi jäljelle kokonaiset kaksi metriä. 
    
Kello etsii vielä paikkaansa.

Kesämökillä olemme kaivanneet yhtä seinäkelloa.  Niinpä ostin askartelukaupasta pahvipohjan ja koneiston.  Pohjustin ruskean aihion ensin valkoisella paperilla ja päällystin sitten kuviollisella paperilla (ostin paperin Münchenistä) liimalakan avulla.  Numeroiden paikoille liimasin tarroja, joita löytyi askartelulaatikostani.  Kellosta tuli sen verran hieno, että se sai jäädä kotiin.
   
Kotelo kuulokkeille.




Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autolla ajaessa, mutta käytän harvoin kuulokkeita.  Lento- ja junamatkoilla ne ovat kyllä tarpeelliset, mutta usein unohtuvat jonnekin.  Niinpä ompelin kuulokkeita varten pienen rasian.  Jospa muistaisin ottaa sen mukaan seuraavalle matkalle.

Kiitos kommenteista!

maanantai 29. elokuuta 2016

Loppukesää 2016.


Palkintopytty Koljonvirralta.

Vanhoihin autoihin hurahtaneina meillä on tapana osallistua edes yhteen ajotapahtumaan kesän aikana.  Elokuun puolivälissä osallistuimme Koljonvirran terva-ajoihin.  Sää oli aivan kurja, koska satoi koko ajan.  Ihan kävi sääliksi rompemyyjiä,  jotka yrittivät peitellä tavaroitaan pressujen alle.  Tehtävärastit sattuivat tällä kertaa olemaan meille mieluisia: osan tiesimme, osan päättelimme ja urheilukysymyskin arvattiin oikein.  Niinpä voitimme kisan ja vielä täysillä pisteillä.  Saimme valtavan ison pokaalin palkinnoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme juhlaan, jota varten silitin kansallispukumme, pitäähän niitä joskus tuulettaa. Oma pukuni on Härmän-Isonkyrön eli Etelä-Pohjanmaan puku, jonka vanhin siskoni on valmistanut, mutta jonka olen melkein kokonaan uudistanut: ompelin tykkimyssyn ja uuden, pitkän puseron, joka toimii myös alushameena.  Hameen jatkoin ottamalla helmakäänteen auki ja lisäämällä vyötärölle mustan villakangassuikaleen. Tällöin essu jäi lyhyeksi, joten ompelin kokonaan uuden essun. Miehelleni olen ommellut Johanneksen puvun yli 30 vuotta sitten.
    
Uudistettu Etelä-Pohjanmaan puku.
Johanneksen puku.

Kesällä piipahdin tuttavan luona.  Hän tarjosi edullisesti nahkavuotia. Minähän ostin kolme vuotaa, joista yhden olen jo käyttänyt.  Valmistin siitä pikkurepun, jota olen kaivannut esim. hiihtoretkillä.  Piirtelin kaavan omien mielikuvien mukaan, koska halusin siitä sopivan kokoisen ja vetoketjulla suljettavan.
Pikkureppuun mahtuu kaikki tarpeellinen.

Toissa keväänä perheeni muisti minua äitienpäivänä korituolilla, joka ripustetaan kattoon.  Se on ollut paketissa loppukesään asti, koska viime kesänä teimme mökillä ulkoremonttia ja verannan laipion maalaaminen jäi tälle kesälle.  Tuoliin kuuluu istuintyyny, joka on valkoinen.  No, istahdapa siihen hikisellä iholla.  Kaivoin kangasvarastosta begonian lehti -kankaan päällistä varten.  Yksikseen se ei riittänyt, halusin näet tyynyn selkänojaankin, joten käytin reunoihin tummanruskeaa kangasta.  Muutaman kerran olen ennättänyt istua tuolissa kirjaa lukemassa.
    
Korituoli uusine tyynynpäällisineen.
Keskimmäinen meistä sisaruksista juhli miehensä kanssa 40-vuotishääpäivää.  Kyseessä ovat rubiinihäät.  Valmistin onnittelukortin paper piecing -tekniikalla.  Hups, vasta kuvasta huomasin, millainen "ryppy" on perhosen vasemmassa siivessä.  Onnittelimme hääparia tanssimalla heille ja muille vieraille rumban Finlandersien Hiljaiset sillat -biisin siivittämänä.  Siskoni oli valmistanut erittäin maukkaita tarjottavia tyttärensä ja miniänsä kanssa: voileipäkakku, kaksi täytekakkua, avokukkoja lohesta ja pikkuleipiä.  Nama, nami.  Kiitos hääjuhlasta!
   
Onnittelukortti rubiinihääparille.

perjantai 12. elokuuta 2016

Marjoja säilömässä.



Rusasta punaherukkasatoa.

Sateisen kesän ansiosta viinimarjapensaissamme on tosi suuria marjoja.  Olen mehustanut niitä monta, monta mehumaijallista, pullottanut ja roudannut kellariin.  Mökkitonttimme rajalla kasvaa "linnun istuttamia" pensaita, joissa on myös runsaasti satoa.  Olen monena syksynä kummastellut yhtä pensasta: sen marjat ovat vaaleanpunaisia.  Ne eivät ole RAAKOJA, sillä niistä ei tule koskaan tummanpunaisia. Vieressä on punaisia ja valkoisia pensaita.  Mietityttää, voivatko punainen ja valkoinen risteytyä, vai onko kyseessä punaisen pensaan albiinoversio.  No, väliäkö hällä, marjat ovat syötävän hyviä.  Keräsin pakastimeen viiden herukan sekoitusta.  Metsämarjoista on myös tullut hyvä sato: vadelmia olen kerännyt 60 litraa ja mustikoita 30 litraa.  Marjamaitomustikoita kävin vielä eilenkin keräämässä.
    
Kolmenlaisia herukoita.

Viisi herukkalajia.

Raumalta tullessa poikkesimme Tampereella Nextiilipajassa, joka löytyy Nekalasta osoitteesta Vihiojantie 26.  Siellä myydään kaikenlaista kierrätystavaraa (vieressä on kierrätyskeskus), joka on purettu/poistettu tekstiileistä.  Ostin kasan kravatteja, käytettyjä vetoketjuja (kestävät hyvin esim. sohvatyynyissä), uuden huivin (30 snt), virkatun liinan (3 e) ja Marimekko-kangaspalan.  Koko kasasta maksoin 9,15 euroa.  Hups, miten mielenkiintoiseen paikkaan tytär minut opastikaan!
   
Kierrätystavaraa (Marikangas unohtui kuvasta).

Käsitöitä olen toki tehnyt, mutta vain muutamia juttuja valmiiksi asti. Tilkkupeitto olisi nyt tikkausta vaille valmis, pitää viedä Töölön tilkkupajaan.  Vaateompelun tuotteina on syntynyt kaksi kesävaatetta: hame ja pellavahousut.  Hamekangas on Marimekon Frekvenssi-kuosi.  Kaava on kevättalven Suuri Käsityölehdestä, missä hame oli ommeltu neuloksesta. Malli on mukava päällä ja taskut ovat monesti tarpeelliset.  Housupellava on lähtöisin Tarton matkalta.  Tilkkujen lomassa ompelin myös yhden pussukan.  Se taitaa matkata arpajaispalkinnoksi.
    
Frekvenssikuosinen hame.

Pellavahousut.

Hukkapaloista värkätty pussukka.


Kiitos kivoista kommenteista!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Luanikast suvi!


Kitukränn on 3 metriä leveä ja 60 metriä pitkä katu Raumalla.
 Toivottavasti tuohon otsikkoon ei tullut kirjoitusvirheitä, kun tuo Rauman murre on näin savolaiselle melkein vierasta kieltä.  Kävimme viime viikon vaihteessa visiitillä Raumalla, koska nuorempi tytär muutti sinne.  Sitä ennen vanhempi tytär oli tullut lomailemaan kotimaisemiin Hampurista.  Niinpä lähdimme katsomaan kolmistaan Rauman seutua.  Meillä on tapana katsoa matkan varrelta automuseot ja kangaskaupat, joten pysähdyimme menomatkalla Lavialla, missä tutustuimme Linja-automuseoon.  Näytillä oli monenikäisiä linjureita; muutamasta tulivat mieleen omat kouluajat.  Osallistuimme myös kierrokseen, jossa esiteltiin linja-autotehtaan tiloja, koneita, menetelmiä ja työtapoja.  Siellä on valmistettu n. 120 puurunkoista linja-autoa, lisäksi kuorma-auton koreja.  Mielenkiintoinen esitys menneisiin aikoihin.

Vanhoja linjureita.

Ennätimme kierrellä menopäivän iltana ympäri Vanhaa Raumaa ja tutustua rantaan satamissa ja uimapaikoilla.  Seuraavana aamuna suuntasimme satamaan, missä nousimme Linnea-vesibussiin.  Paatti vei meidät Kuuskajaskarin saaren kautta Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä astuimme maihin.  Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta merituuli viilensi sopivasti.  Saari on hyvin karu ja kallioinen.  Kiipesimme yli sata porrasta majakan huipulle.  Kyllä olivatkin hienot näkymät.  Ennätimme kiertää saaren ja nauttia kahvit, ennen kuin paluukyyti saapui.  
   
Kylmäpihlajan majakka.

Merimatka taittui Linnea-vesibussilla.

Satamassa hienoja autoja ja purjelaivoja.
Koristeellinen ikkuna.

Rauman kirkko.

Rauman pitsiviikot olivat jo alkaneet, vaikka päätapahtumat ajoittuivat loppuviikolle.  Kävimme ihastelemassa taitavia pitsinnyplääjiä sekä heidän tuotoksiaan.  Voi, mitä kaikkea nypläämällä saa aikaan!  Kiertelimme myös paikallisissa liikkeissä.  Kaupungilta löytyi Jätti-Rätti-niminen kangaskauppa, mistä mukaan tarttui mm. saumurilankaa, ontelokudetta ja vanulevyä.  Monet vanhojen talojen pihat olivat avoimia yleisölle ja niissä oli kirpputoreja.  
    
Pitsejä "päässä".

Laukku paksuhkoa pitsiä.
Upeita vaatteita pitsistä.

Paluupäivän aamuna kävimme tutustumassa Rauman vesitorniin, mistä näkyy lähiympäristö.  Etäällä näkyivät myös Olkiluodon ydinvoimalan rakennukset.  Sieltä löytyy monelle työpaikka, myös meidän vävykandimme on työskennellyt siellä toukokuusta lähtien.

Näkymä vesitornista Olkiluotoon päin.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Tangon taivuttelua Seinäjoella.

Tangolaulukilpailun finalistit tangokadulla.

Taas kesä on siinä vaiheessa, kun Suomen tanssikansa on saanut uudet kuninkaalliset Seinäjoen tangomarkkinoilla.  Valmistimme festarikodin pakettiauton takaosaan viideksi päiväksi.  Sää oli niin sateinen, että loppupäivinä kaikki tavaramme olivat kosteita huolimatta lämpöpatterista.  Onneksi olimme pakanneet mukaan myös lämmintä vaatetta.  Heti keskiviikkona lähdimme katsomaan avajaiskulkuetta, joka pysähtyi useassa kadun risteyksessä: joku entisistä kuninkaallisista lauloi ja tanssijat loivat silmänruokaa.  Paraatissa rinnallamme marssivat Esa Nieminen, Heidi Pakarinen, Susanna Heikki, Aki Samuli, Maria Tyyster, Kyösti Mäkimattila, tangolaulukilpailun finalistit ja monet muut julkkikset.  Silloin tajusin, miksi olemme taas mukana tässä tapahtumassa: rakkaus tangoon ja yleensäkin tanssiin ja tanssimusiikkiin.
   
Tunnelmia Tangoparaatissa.

Ennakkoäänestyksen voittajat: Erika Vikman ja Benjamin Enroth.

Janus Hanski ja Ilkka Vainio.

Tangokadulla avauksen suoritti Ilkka Vainio tuttuun tapaansa.  Samalla hän esitti Janus Hanskin kanssa kappaleen Ystävän risti.
   
Lakeuden risti on upea Alvar Aallon suunnittelema kirkko.

Kävimme tanssimassa Paviljongissa ja tutustumassa finalisteihin.  Katsoimme myös esiintyjiä Tangokadulla, Torikeskuksessa ja ESP-torilla sekä lavatangon SM-kilpailua Tanssitalossa.  Osallistuimme myös opastettuun Aaltokeskus-kierrokseen, mikä oli hyvin järjestetty.  Vielä perjantai-iltapäivällä festariväkeä näytti olevan vähemmän kuin järjestysmiehiä - sadekeli ei oikein houkuttele kadulle.  Goretex-kengät eivät ole parhaat tanssikengät, mutta vältinpähän jalkojen kastumisen.  Vasta sunnuntaiaamuna saimme juoda aamuteen ulkona.
    
Näkymä kirkon tornista Aalto-keskukseen.
   
 Miesten finaalissa näimme livenä myös suomalaisen poliitikon, tilaisuuden avasi virallisesti ulkoministeri Timo Soini.
   

Virallinen avaus ja Timo Soini.
   
 Miesten kisa tuotti meille yllätyksen: olimme varmoja, että Marco Lundberg putoaa eka kierroksella, mutta hän saikin kruunun.  Olimme pettyneitä, koska nyt esityksessä on palattu 60-luvulle ja tangoa vedetään Taisto Tammen malliin.   Lisäksi voittaja ei tuntunut saavan kontaktia yleisöön.  Muut miesfinalistit tulivat sen sijaan yleisön joukkoon juttelemaan ja jakamaan korttejaan.  Benjamin Enroth oli miellyttävä nuori mies ja lauloi kauniisti.  Hän voitti muuten ennakkoäänestyksen.  Petri Ritari oli myös sympaatinen mies ja lauloi puhtaasti.  Visa Luttinen oli karistanut lavalla pomppimisen pois, mutta kaikki sävelet eivät soineet puhtaasti.  Savolaiset finalistit osasivat ottaa yleisönsä.  Hevosmies Mika Lappalainen kaappasi lavan reunalta punahiuksisen naisen kainaloonsa laulaessaan kappaletta Punatukkaiselle tytölleni.  Markku Uhlbäck toi kisaan nuorekasta särmää taitavalla esiintymisellään.  Jutellessamme hän kertoi, että ei ollut käynyt edes yleisönä Seinäjoella ja valtava Areenan koko oli tuntunut todella pelottavalta.  Toivottavasti hän palaa kisaan tulevina vuosina.
    
Paviljongissa juontaja Tarja Närhi ja Petri Ritari.

Mika Lappalainen lauloi Punatukkaiselle tytölleni.

Torikeskuksessa Taisto Lunkka säestää Visa Luttista.

Markku Uhlbäckin katse on kohti tulevaisuutta.

Naisten finaali meni ennakko-odotusten mukaisesti eli ennakkoäänestyksen voittaja Erika Vikman sai haltuunsa kuningattaren kruunun.  Erika jalkautui yleisön joukkoon, mutta vaikutti aika kiireiseltä.  Ehkäpä hän saa nuorempaa väkeä innostumaan tangoista ja lavatansseista.  Viime vuoteen nähden ääni ja esiintymitaito olivat kehittynneet ja esiintymisasujen valinta oli onnistunut.  Toiseksi jäänyt Nina Åkerman osasi myös esiintyä kauniisti ja lauloi taitavasti.  Kisojen grad old lady Virpi Piippo esiintyi varmasti ja tasapainoisesti.  Raisa Laineen esitys oli kaunis, mutta aika tasapaksu. Ailamari Vehviläisen esityksestä paistoi suuri dramaattisuus; ehkäpä se on hänen tapansa tulkita musiikkia.  Televisiossa Jonna Ortju näytti aika värittömältä persoonalta, mutta luonnossa paljastui oikein taitava ja viehättävä laulaja, joka huomioi myös yleisönsä.
   
Jonna Ortjun tyylinäyte.

Aina tyylikäs lady Virpi Piippo.

Nuori ja varma esitys Erika Vikmanilta. 
   
Alueraatien painokerroin tuntuu minusta liian suurelta, koska raatilaiset eivät näe esityksiä livenä.  Tällöin tärkeä seikka eli lavakarisma jää kokonaan arvostelusta pois ja hyviäkin laulajia tippuu pois.  Kyllä kontakti yleisöön on esiintyjälle tärkeä taito.  Kyllähän karsinta on niin tiukkaa, että kaikki finalistit osaavat laulaa, mutta kruunun saamiseen tarvitaan muutakin.  Aika näyttää, miten kauan tämän vuoden kuninkaalliset koristavat tähtitaivasta.  Onnea heille molemmille.
   

Juuri valittua kuningasta onnittelemassa Erika Vikman, Virpi Piippo, Ailamari Vehviläinen, Jonna Ortju, Nina Åkerman ja Raisa Laine.

Tango-Suomen kuninkaalliset on valittu.

   
Arvatkaapa, mikä tango oli tämän vuoden suosituin esiintyjien keskuudessa. No, se oli Olavi Virran tekemä tango Punatukkaiselle tytölleni.  Kappale kuului hyvin monen esiintyjän settiin, liekö tarttunut mukaan Virran juhlavuodesta.