tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tutte le strade portano a Roma.


Kiitoskassi italiaksi.



Kaikki tiet vievät Roomaan, sanoo vanha viisaus.  Kirjoitin tämän lauseen kassiin, jonka ompelin italian kurssin opettajalle.  Koristeeksi ompelin Italian lipun, johon otin mitat karttakirjasta ja muutin sopivankokoiseksi mittakaavassa.  Kurssilaiset kirjoittivat nimensä kassiin, jonka aiomme täyttää hedelmillä.  Toivottavasti mukava opettajamme ilahtuu C-vitamiinipommista.  Hän jää eläkkeelle opetettuaan kieliä 50 vuoden ajan.  Emme vielä tiedä, jatkuuko ryhmämme opetus ensi talvena.
   
Anelmaiset sukat.

Aloitin tammikuussa käyttämään Seitsemän veljestä -lankojen loppuja.  Tyttäreni etsi minulle Anelmaiset-sukkien ohjeen, jota toteutin omilla väreilläni.  Saatuani varret valmiiksi vasen kyynärpää äityi niin kipeäksi, että piti pitää tauko ja käydä kiropraktikolla.  Nyt sukat ovat vihdoin valmiit.  Tähän aikaan vuodesta ne ovat liian lämpimät - varret ylettyvät reiden puoliväliin - mutta ehkäpä ensi talven pakkasilla niille löytyy käyttöä; ainakin joogassa tarvitaan lämpöä.
    
Tutut villiunikot vastassa.
   

Kasvisvärien kirjoa.


Tilkkupeitot, mandaloita ja metallilankaveistoksia.

Eilen olin valvomassa kansalaisopiston näyttelyä.  Yllätyksekseni Villiunikko-työni tervehti sisääntuloaulassa näyttelyssä kävijöitä.  Myös molemmat suuret tilkkupeitot olivat esillä.  Näyttelyssä oli esillä monenlaisia kädentaidon näytteitä: metallilankaveistoksia, huovutustöitä, mosaiikkia, koruja, puukkoja, suodatinpussikukkia, neuleita, koukuttuja ja virkattuja asuja, savitöitä, nypläystöitä, ommeltuja asuja, nahkatöitä, kankaanpaintöitä jne.  Uutuutena olivat ikonit, joissa tausta on ommeltu pienistä siemenhelmistä. 
    
Ikoneja helmistä ja hardangerkirjontaa.

Sunnuntaina askartelin pääsiäiskortteja, jotka on nyt jo postitettu.  Materiaali niihin löytyi taas kaapista hyvin marinoituneena.
   
Pääsiäiskorttien etusivuja.

Kortti kissaihmiselle.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Wilder Mohn.



Unikon kukkia.

Viimesyksyisellä Hampurin matkalla mukaan tarttui Burda patchwork -lehti, jota olen aina silloin tällöin selannut.  Vihdoin aloin toteuttaa seinävaatetta, jossa unikon kukat huojuvat lempeässä tuulessa.  Työ alkoi kankaiden värjäämisellä.  Tausta on toteutettu noin seitsemästä erivärisestä vihreän sävystä, välillä värjäsin lisää kankaita Emo-tuotteen väreillä.  Maltoin mitata kankaat mittojen mukaan, jolloin kasaaminen oli suhteellisen helppoa.  Sävyt eivät ole toki ohjeenmukaisia, mutta sommittelin niitä siten, että alareunassa olisivat tummimmat vihreät.  
     
Burda patchwork -lehden malli.

Minun versio villiunikoista.

Ohjeessa unikon varret oli leikattu kankaasta, mutta minä keksin siihen helpomman tavan: isosiskoni esimerkkiä noudattaen ajelimme monena kesänä Killinkoskelle, missä sijaitsee Inkan tehtaanmyymälä (vieläköhän se on siellä!).  Ostin sieltä lukemattomia pusseja erilaisia koristenauhoja, kuminauhoja, ommeltavia kuvia, kanttinauhoja, vinonauhoja jne.  Nyt löytyi käyttöä puuvillanauhoille, jotka värjäsin khakin vihreiksi. Toinen nauha oli alunperin valkoinen, toinen keltainen.  Niistä syntyivät unikkojen varret, jotka kiinnitin reunoista suoralla koneompeleella.

Unikoiden siemenkotia.
Seuraavana olivat vuorossa siemenkodat, joihin tarvitsin samaa vihreää kuin varsiin sekä ruskeaa kansiksi.  Näihin kankaisiin silitin kaksipuolisen liimaharson, mutta silittämisen lisäksi ne piti vielä ommella kiinni.  Kokeilin eri tapoja ja päädyin siihen, että kanttasin osat saumurin rullapäärmeellä ja ompelin kiinni sauman sisäreunasta.  Näin reuna jäi hieman koholle ja antaa mielikuvan kolmiulotteisuudesta.  Ompelin kansiin vielä tummanruskeita kuvioita.

Unikon terälehdet valmistin ja kiinnitin samoin kuin siemenkodat, tietysti värjäsin kankaan punaiseksi.  Ompelin niihin mustia hedelehtiä ja maalasin kangasväreillä tummaa punaista varjostukseksi.  

Tikkauspintaa.
Takakankaaksi päätyi käytetty keittiön verhokappa.  Väliin laitoin ohuen vanun.  Tikkauksen mallin piirtelin summittaisesti taikatussilla ja ompelin vapaalla tikkauksella.  Kylläpä siihen kului aikaa.  Reunakantit valmistin tähteeksijääneistä tilkuista.  Takapuolelle ompelin neljä lenkkiä rimaa varten.  Valmiin työn koko on n. 110 cm x 55 cm.  Työn tekeminen oli tosi mielenkiintoista; harvoin samaan työhön voi yhdistää niin monta eri tekniikkaa.

Tikkauksia ja aurinkovärjättyjä kankaita.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Silkkimekko.


Kaikella on aikansa.
On ystävyyden aika, 
hiljaisuuden aika,
surun aika
ja kiitollisten muistojen aika. 

Ystävän muistolle.

Taas yksi ystävä on poissa.  Tällä kertaa lähtijä oli aivan liian nuori, kolmen lapsen isä, täynnä elämän iloa.  Raju liikenneonnettomuus katkaisi hetkessä elämänlangan.  Hyvät muistot kannetelkoot läheisiä eteen päin.

Kaivelin kangaskaapista esille Thaimaasta ostetun silkin.  Yhdistelin kaksi eri kaavaa saadakseni pitkän mekon, jossa olisi tilaa liikkua (siis tanssia).  Ompelin jopa sovituskaavan vanhasta lakanasta, mitä en tavallisesti jaksa tehdä.  Hihojen malleja kokeilin varmasti viisi erilaista ennen kuin olin tyytyväinen.  Pitkät hihat olisivat olleet liian raskaat, toisaalta pienet ja sirot hihat eivät olisi peittäneet alleja, joten päädyin kyynärpäähän ulottuviin hihoihin. Vetoketjun olen ommellut jo monta vuotta sivusaumaan - ei siis taakse - koska silloin sen saa itsekin kiinni ja auki.  Nyt sitten odotellaan sopivia juhlia!

Mekko edestä...

...ja takaa.


   Koska ompelukoneessa oli valmiina violetti lanka, ompelin välityönä pussukan tukevan villakankaan lopusta.  Työ menee arpajaispalkinnoksi lähetyspiiriin.
     
Ruudullinen pussukka.

Päivät ovat pidenneet.  Nyt eletään kevätpäiväntasausta.  Valoisaa kevättä kaikille!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Karhuntassu vai jättiläisen jalanjälki.

Kenen tassun jälkiä?


Viimein sain ommelluksi reunakaitaleen myös toiseen peittoon, jonka tilkkupinnan kasasin syksyllä.  Malli oli muhinut 10 vuotta mielikuvissani.  Vierailimme pikkuserkkuni luona Minnesotassa.  Amerikkalaiseen tapaan hän ompelee paljon tilkkutöitä.  Siellä naiset kokoontuvat kirkolle ompelemaan yhdessä.  Tuotteet myydään ja tulot käytetään hyväntekeväisyyteen.  Kirkot ovat varsinaisia monitoimitaloja.  Pikkuserkkuni tekemän peiton mukaisesti asettelin karhuntassut eri tavalla kuin olen nähnyt Suomessa tehtävän: osa varpaista sojottaa neliön sisälle päin.  Ompelemani tassut ovat aika kookkaita - lieneekö kyseessä jättikarhu.  Peiton koko on n. 2,3m x 2,3m.  Kuvasin peiton hangella, jolloin uutta lunta tuprusi sen päälle.


Amerikan pikkuserkun ompelema peitto.
Minun versio Karhuntassu-mallista.

Valitsin tikkausmallin Töölön tilkkupajan runsaista malleista sillä perusteella, että siinä olisi jotain metsään liittyvää.  Muistaakseni tikkausmallin nimi on Botanical Blossom ja siinä on nähtävissä tammen lehtiä ja kukkia.
   
Kaunis tikkaus erottuu hyvin yksivärisestä taustakankaasta.

Matkalla pääkaupunkiseudulle ennätin poiketa kangaskaupassakin.  Ostin ohutta neulosta, josta ompelin puseron.  Mallin muokkasin mekon kaavasta.

  
Ompelin puseron pääntielle laskoksia.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Ystäviä ja tilkkupeitto.


Ystävänpäivän kortti.

Sain ystävänpäiväksi monta korttia, mutta eniten minua puhutteli siskoni lähettämä kortti, jossa pitkähiuksinen neito sujuttelee sydäntä ompelukoneella. Takaa löytyi tekstiä..."Liekö tämä paksuhiuksinen neito sieltä sinun kulmiltasi kotoisin?  Paljon on syntynyt tuotteita siellä ateljeessa, lämmöllä omalle perheelle ja ystäville.  Kiitos - olenhan saanut tuotteistasi monta omakseni."  Tällainen kortti lämmittää sydäntä.  Kortti päätyy koristamaan ateljeeni ovea.
    
Pussukka arpajaispalkinnoksi.

Ystävänpäivä oli muutenkin mieliinpainuva, nimittäin sain vieraikseni lähetyspiiriläiset.  Niinpä minulla oli aamupäiväkahvilla 15 vierasta.  Ompelin etukäteen arpajaispalkinnoiksi puuvillamyssyjä, säilytyskoreja ja pussukoita, mutta ne jäivät kuvaamatta yhtä lukuunottamatta.  Tämän pussukan ompelin kaitaleiden vinoista päistä, jotka jäivät tilkkupeitosta. Niitä on vieläkin jäljellä...
    
Sydänpeitto.

Matkalla pääkaupunkiseudulle kävin Töölön tilkkupajassa, missä Soile tikkasi minulle kaksi sänkypeittoa.  Flunssan takia reunojen ompeleminen on viivästynyt, mutta nyt ensimmäinen on valmis.  Halusin tikkauksen toistavan sydän- ja kukkateemaa, ja tällaisia tikkausmalleja toki löytyy.   Idean sydänpeittoon sain saksalaisesta tilkkutyölehdestä.
    
Kaunis tikkaus erottuu myös taustakankaasta.

Kukkia ja sydämiä.


Kiitos, jos jaksoit lukea ja kommentoida.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Villasukkia.


Korillinen villasukkia. Korin olen maalannut v. 2000.

Tammikuu mennä sujahti nopeasti ja helmikuun huomaa päivän pituuden jatkumisena. Päätin neuloa kaikki ohuet sukkalangat pois täyttämästä lankakoreja.  Pätkävärjättyjä lankoja minulla oli viisi täyttä kerää eli niistä neuloin viisi paria sukkia.  Lisäksi korissa oli monta pientä kerän loppua.  Hyödynsin ne melkein kaikki siten, että punnitsin kerän keittiövaa'alla ja kerin puolet pois.  Sidoin näin syntyneet pikkulankakerät yhteen - riippumatta siitä, etteivät samanlaiset värit osuneet kohdilleen.  Ostin näille jämäkerille pariksi Novitan mustan sukkalankakerän (siis uusi lankaostos!) ja neuloin sukista raidallisia, vuoroin mustaa, vuoroin kirjavaa.  Sain näin kolme paria sukkia, joista tuli ihan kelvollisia, pitäisi kai sanoa räsymattosukkia.
   
Villasukkakavalkadi.

Räsymattosukkia langan tähteistä.

Neuloin sukat koneella.  Nyt joku sanoo, että ethän sitten tehnyt mitään.  Miksei kukaan sano samalla tavalla, jos minä ompelen koneella?  Varmaan siksi, että useimmat ihmiset ovat ommelleet koneella ja tietävät, että kone ei tee mitään yksikseen.  Kyllä sama juttu pätee neulekoneeseenkin:  ihminen tekee työn ja kone on apuna.  Lisäksi sukassa on niin monta vaihetta, että niitä joutuu kertaamaan.  Tällä kertaa työtä helpotti se, että perätysten neulomisessa työvaiheet olivat jo mielessä.  Oman rajoitteensa minulle asettavat lukemattomat tennis- ja golf-kyynärpääjutut; aina ne uhkaavat hyökätä, vaikka kuinka käsiä tukisi ja teippaisi.  Pystyin viimeistelemään sukan päivässä ja tänään valmistui viimeinenkin sukka.  Kaipa noilla sukilla tämän vuoden pärjää!

Kävimme viikon vaihteessa pääkaupunkiseudulla tyttären ja pojan luona kylässä.  Linnanmäen Peacockissa kävimme katsomassa Kirka-musikaalin, jossa nimikkoroolin esitti Heikki Ranta.  Vaikka en ole edes Kirka-fani, upposin musikaalin tunnelmiin täysin.  Tilanteet näyttämöllä vaihtuivat rivakasti suuren orkesterin säestyksellä ja Kirkan olemus ja raspikurkkuääni olivat nautittavia elämyksiä.  Matkamme yksi kohde oli Töölön tilkkupaja, jossa Soile tikkasi viikonlopun aikana minulle kaksi suurta peittoa.  Esittelen ne myöhemmin, kunhan ennätän ommella reunakantit.  Työkunto on tällä hetkellä heikko, koska vilustuin matkalla ja lojuin kolme päivää kuumeessa.  Nyt alkaa vähän helpottaa.  

Kiitos, jos jaksoit lukea!  Onneksi yskä ei tartu blogista.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kirjontaa ja maalausta.

Kirjottu unikko.

Huh, millaisia urakoita ihminen kuvittelee tekevänsä.  Kun muutamia vuosia sitten kävimme Madeiralla, innostuin ostamaan Funchalin kauppahallista kirjottavan pöytäliinan.  Myyjällä ei edes ollut meidän pitkälle pöydälle sopivaa liinaa, mutta kerrottuani pöydän mitat hän lupasi valmistaa pohjan kahdessa päivässä.  Niinpä minä tunnollisesti hain valmiiksi piirretyn liinan parin päivän kuluttua.  Kotona sitten kaivoin muliinilangat esille ja ryhdyin ompelemaan unikon kukkia.  No, eiväthän minun hartian seutu ja silmät tykkää moisesta työstä.  Onneksi olin aloittanut kirjonnan nurkassa olevasta kukasta.  Totesin, että minun kirjontanopeudella ikä ei riittäisi kaikkien kukkien ompeluun.  Niinpä saatuani kaikissa neljässä kulmassa olevat unikot kasaan päätin maalata loput kukkaset.  Käytin pientä ja jäykkää sivellintä, maalina Emo-tuotteen painopasta, jota sävytin pigmenteillä.  Piti olla tarkkana, että maalia ei tipu kankaalle.  Myös värin leviämisen estämiseksi käytin tosi pieniä määriä väriä kerrallaan.  Viimeistelin maalaukset tekstiilitusseilla. 
    
Maalattu unikko.

Pöytäliinaan mahtuu monta unikon kukkaa.

Sitten laitoin liinan pesukoneeseen sinisen piirrosvärin poistamiseksi.  Voihan vietävä: väri pysyi liinassa.  Parin päivän kuluttua hankasin väriä pois sappisaippualla ja liotin saippualiuoksessa, mutta sininen väri on edelleen kankaassa, ehkä hieman haalistuneena.  Osaisikohan kukaan neuvoa, miten kaikki sininen lähtee pois?
    
Merinovilla lämmittää.

Minulla on vielä lankoja varastossa. Kaivelin joulun jälkeen esiin pussin, jossa on Novitan Merinovillaista lankaa.  Olen neulonut siitä esikoiselle puseron noin 15 vuotta sitten.  Tällä kertaa minulla oli valmiina mallikin, jostain vanhasta Novitan lehdestä huivikauluksinen villatakki.  Pienin muutoksin sain osat valmiiksi, kasasin sen ja koristelin virkatuin kukkasin.  Näihin malli löytyi kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa.  En tiedä, onko tuo kaksirivinapitus neppareilla kätevä, en vain jaksanut ruveta laskemaan napinläpien paikkoja.  Kevättä kohti on kuitenkin mukava lähteä vaalentamaan värikarttaa.  Hienoja ulkoilusäitä on ollut mukavasti.

Hyviä hiihtokelejä.  Ja kiitos kommenteista!