maanantai 28. syyskuuta 2020

Reissu Raumalle.

Viime viikonlopun vietimme Raumalla nuoremman tyttären ja hänen sulhonsa luona. Varmaan hyvä aika matkustaa, koska nyt Korona-virus on leviämässä kovaa vauhtia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska Suomen poikkiliikenne on hankalaa. Menomatkalla poikkesimme paitsi vanhimman siskoni luona Kangasalla, myös Säkylässä Kaino-neuleen myymälässä. Voi, miten paljon siellä oli kauniita merinovilla- ja puuvillaneuleita valmiina sekä neulospaloja. Kaikki neulonta tapahtuu paikan päällä. Valitsin itselleni vihreää merinovillaa neuletakkiin, peurakuvioista puuvillaa tunikaan ja violettia puuvillaa kesäpuseroon. Mieheni halusi tummansinistä merinovillaa neulepaitaan. Pieniä pipopaloja läksi myös matkaan (joulupukki saa taas innokkaan avustajan). Kaupantekijäisiksi sain mittanauhan.
Raumalla kävimme tutustumassa museoon, joka on ollut laivanvarustajaperheen koti purjelaivojen aikakaudella. Erityisesti minua kiehtoivat kauniit kaakeliuunit, jotka olivat erilaiset joka huoneessa. Museoon kuului myös pieni katsaus pitsinnypläyksen historiaan sekä näyttely.
Sunnuntain ulkoilusession kohde oli Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue. Paikka sijaitsee 20 kilometriä Raumalta etelään. Meri on ulottunut siihen aikaan (1500-500 e.Kr.) sinne asti ja hautoja ei ole voinut kaivaa kallioon. Niinpä ruumiit on tuhkattu ja päälle on kasattu valtavasti kiviä. Vaikuttava, historiallinen nähtävyys. Palasimme hautapaikalta alempaa reittiä autolle ja mikäs mötkötti polulla: ihan elävä kyykäärme. En ole koko elämäni aikana nähnyt käärmettä luonnossa. Käärme oli aika kohmeessa ja saimme mennä sen ohi kaikessa rauhassa.
Raumalla on kiva kangaskauppa nimeltään Jätti-Rätti. Vaikka mikään kangas ei ollut haussa, ostin sieltä muutaman eläinaiheisen tilkkutyöpuuvillan ja pari vuorikangaspalaa. Kotimatkalla poikkesimme vielä EK:ssa, mistä ostin kaksi puuvillakangasta. Nappi ja nauha -liikkeestä hain kaksi tikkauslankaa.
Kylläpä minulla on nyt paljon uutta materiaalia ompeluun. Ompelukoneet olivat huollossa matkan ajan. Syyskuun peittokin on jo valmis, mutta se on jo kokonaan toinen tarina. Huh, tätä uutta bloggeria: kuvat tulivat, miten sattuivat enkä osannut laittaa niihin tekstejä. Pöh! Harmittaa.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Sieniä ja omenoita.

 

Herkullisia omenoita.

Meidän omenapuut tuottivat runsaan ja hyvälaatuisen sadon, vaikka muutamissa uudehkoissa puissa ei ollut yhtään omenaa.  Omenoista on riittänyt mehuksi, soseeksi ja ystäville annettaviksi.  Huomenna aion viipaloida omenoita kuivuriin.

Omppumaisema.




 

Metsässä tein myös yllättävän löydön: maa oli keltaisenaan kantarelleja.  Yleensä kohdalleni on osunut vain muutamia, korkeintaan kymmenen kantarellia.  Olin sadepäivänä vain kävelemässä metsässä ja taskussa oli kaksi hedelmäpussia.  Eiväthän sienet niihin mahtuneet, mutta palasin seuraavana päivänä metsään korin kanssa.  Nytpä olemme herkutelleet sieniruokia monessa muodossa.  Olen toki kerännyt rouskuja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpiä ihan läjäpäin ja säilönyt niitä monella tavalla.

    

Keltais metsän herkkuja.
                                    Metsän herkkuja.

  Meidän uusi sauna kaipasi verhoa ikkunaan, jollaisen sitten ompelin luonnonvalkoisesta puuvillasta.  Keskelle aplikoin elämänpuun, jonka kasasin pienistä, tilkkutöistä jääneistä kolmioista.

                                                                Elämänpuu-verho.

Viime äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin kangaskauppaan, jonka nimi om Kimmi.  Vihdoin käytin sen ja paketti saapui perjantaina.  Yksikään kankaista ei ole tilkkuiluun, vaan itselleni vaatteisiin.  Kaunein kangas on mielestäni tuo harmaapohjainen gollegeneulos.  Kuvassa oikealla on digitrikoota puseroon, scubaa hameeseen ja marjapuuron punaista merinovillaa myssyyn/pantaan. Ne pääsevät käsittelyyn, kunhan säilöntäkausi helpottaa.

                                                                    Uusia kankaita.


Hyvää syyskuuta.

lauantai 29. elokuuta 2020

Vadelmia ja mansikoita.


Sudenkorento tuli ihmettelemään kuvaustilannetta.

Tänä kesänä olen kerännyt, syönyt ja säilönyt runsaasti molempia marjoja, mutta otsikko onkin uusimman tilkkupeittoni nimi.  Tilkkujen värimaailma kuvastaa hyvin molempien marjojen värisävyjä.  Itseasiassa peiton tilkkupinnassa on vain kolme eri kangasta: kaksi punaista ja yksi tummanharmaa.  Reunakaitaleesta toki löytyy vielä tummanpunainen, liekö väri puolukasta.  Kaikki kankaat ovat entistä varastoa.
  
Vadelmia ja mansikoita.
Ompelin ensin kaitaleita, joita leikkelin siten, että muodostui 9-blokki.  Sen jälkeen leikkasin neliöt vielä neljään osaan ja järjestelin ne uudelleen.  Leikkaamista helpotti, kun teippasin leikuualustalle merkit neliön asettamiseksi oikein.  Lopulliset blokit syntyivät melko nopeasti tällä pikatekniikalla.  Ylimääräiset neliöt käytin reunakaitaleisiin
  
Teipit helpottavat neliöiden asettelua.

Kaksi neliöistä käännettiin 180 astetta.

Taustakankaaksi löytyi yksivärinen punainen kangas, mutta se näytti isona pintana niin kuolettavan yksitotiselta, että levitin kankaan ulos nurmikolle ja ruiskutin siihen suihkepullosta pieniä pisaroita tummanpunaista väriliuosta.  Sitten vain värin kiinnitys silittämällä ja kankaasta oli tullut elävämpi.  Kirjavasta kankaasta jäi vielä tarpeet vinoonleikkattuihin reunakaitaleihin.

Taustakankaastakin sain hieman kirjavaa.
Niinpä ennätin kaikesta marjojen säilömisestä väsyneenä ommella elokuun peiton, Vadelmia ja mansikoita eli Himbeeren und Erdbeeren.

Hyvää tulevaa syksyä.  Sienisatoa on vielä kerättävissä. 


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Reppu.


Nahkareppu.

Tyttäreni oli ostanut itselleen oikein kivanmallisen repun, jossa on monta erilaista taskua ja lokeroa.  Mitoitukseltaan reppu istui hyvin selkään.  Niinpä piirsin siitä kaavan ja leikkasin mustasta, paksuhkosta nahkasta osat.  Virittelin teollisuuskoneen käyttökuntoon (kaapeli täytyy oikaista pannuhuoneesta koneelle) ja kasasin repun.  Sekä etu- että takakappaleessa on vetoketjulla suljettava tasku.  Vuorin ompelin punaisesta, vahvasta kangaspalasta.  Vuoriin laitoin kaksi paikkataskua ja yhden hihnoilla riippuvan taskun, kaikki vetoketjulla suljettavia. Mallirepun mukaisesti vahvistin hihnat ripsinauhalla, jotta ne eivät veny.  Reppu avautuu lähes kokonaan kahden pitkän vetoketjun ansiosta.  Kaikki tarvikkeet löytyivät omista kotikätköistä.
   
Reppu selkään ja hame päälle.

Koska teollisuuskone oli nyt käytössä, päätin ommella samalla nahkahameen.  Siihen minua odotti musta, pintakuvioitu vuota.  Kyllä sillekin on syksyn tullen käyttöä.
   
Nahkahame syksyksi.

Toinenkin hame odotti kuvaajaa.  Suuri Käsityölehdessä oli alkukesästä malli, joka oli ommeltu pellavasta.  Toispuoleisuus on kuulemma muotia.  Minäkin kuvittelin tekeväni hameen pellavasta, mutta EK:ssa ei ollut hyviä värejä.  Sen sijaan vitosen tarjouskankaista yksi kangas pisti silmään.  Tulipa edullinen hame.
   
Kesähame.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy nopeaa tahtia.  Kyllä ne ovat herkullisia.  Vadelmapuskat ovat houkutelleet minua.  Niitä on tosi mukava kerätä seisaaltaan, sillä mustikoiden parissa kyykkimisestä selkäni ei pidä ollenkaan.  Huomenna aion käydä katsomassa, joko löytyy karvarouskuja.
   
Tomaattisatoa.
Herkkuja pakastimeen ja hilloon.

Iloa metsässä liikkumiseen.

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Sillisalaattia.

Sillisalaattia1 auton takakonttiin.
 
Luin hiljattain jonkun blogista, miten tekijä oli ommellut jämätilkuista suojapeiton auton takakonttiin.  Päätin toteuttaa idean itselleni ja kippasin kaikki pienet tilkut lattialle, samoin muutaman harjoituskappaleen.  Ensimmäinen ajatukseni oli se, että teen tilkuista peiton molemmat puoliskot.  Lopulta ajattelin, että on sääli piilottaa taustalle tilkkupinta, ja niinpä peittoja syntyi kaksi kappeletta.  

Sillisalattia2 pojan autoon.
Sillisalaatti 1:een käytin Maailmanpyörä-peitosta jääneitä kolmioita siten, että punainen ja sininen vuorottelevat.  Tilkkukasasta ompelin ensin tilkkulasagnea, jonka leikkasin 15 cm:n levyisiksi kaitaleiksi.  Näillä suikaleilla kehystin kolmiopinnan.  Sillisalaatti 2 rakentui harjoitusblokin "Anna mulle tähtitaivas" ympärille.  Yhdessä kulmassa on myös Leijuvat neliöt -blokki, jossa värit ovat väärin päin eli varjo on neliötä vaaleampi.  Tilkkulasagnea riitti tähänkin pintaan.
   
Auto kiittää peitosta.

Taustakankaaksi riitti käytetty lakana, välissä ohut vanulevy.  Reunakantin loppuja oli melkein riittävästi jäännöspaloissa, joten nekin pääsivät hyötykäyttöön.  Pyöräversio pääsi heti oman auton takakonttiin ja tähtiversion annoin pojalleni, joka oli täällä viikonlopun vietossa. 
   
Kypsyviä tomaatteja.

Kasvihuone näyttää tuottavan hyvin tänä vuonna. Tomaatteja kypsyy mukavasti ja ne maistuvat herkullisilta.  Kasteluvettäkin tippuu taivaalta riitävästi keräysastiaan, joka on hyvin lähellä kasvihuonetta.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Onnenlinnut.

Onnenlinnut.

Heinäkuun tilkkupeitto valmistui ennätysajassa.  Syynä siihen oli se, että meillä oli menossa saunaremontti ja minä olin koko ajan valmiudessa hakemaan puuttuvia tarvikkeita kirvesmiehelle.  Nostin remontin ajaksi pienen koneeni keittiöön sivupöydälle ja käytin ompeluun joutoajan.  Remontti on vielä ovea ja kiukaan kytkentää vaille valmis.
   
Viehättäviä lintuja.

Käytin peittoon paneelia, jossa on riikinkukkoja.  Kehystin kuvan blokeilla, jotka ovat uudelleen muokattuja hirsimökkejä eli leikkasin hirsimökit neljään osaan ja yhdistin kahden erilaisen blokin pikkuneliöt keskenään.  Tikkasin peiton suorilla ompeleilla, jotka upposivat neliöiden saumoihin.  Paneeliosuudessa käytin koneen valmista aaltotikkausta sekä ompelin lintujen ääriviivat.  Taustakankaaksi ostin EK:sta vihreäkuvioisen kankaan, joka on työhön sopivan kirjava.
   
Sopiva taustakangas löytyi sattumalta.

Viime vuoden lopulla aloitin neuletyön: Suuri Käsityö -lehdessä (9/2019) oli ohjeena neulottu mekko.  Työ oli tehty ylhäältä alas päin eli ensin neulotaan kaularesori, minkä jälkeen valmistuu kirjoneulekaarroke.  Lisäyksiä tehdään muutaman kerroksen ja silmukan välein, joten työ ei onnistu neulekoneella.  Itse olen aina tykännyt perinteisestä Revontuli-paidasta, joka on tässä päivitetty ajan henkeen.  En neulonut mekkoa, vaan neuletakin.  Ohjeen villalangan vaihdoin Katia tencel-cotton -lankaan(33% puuvillaa, 67% lyocelliä).  Huh, miten pitkiä kerroksia riitti kaarrokkeen ulkoreunassa, mutta kainaloihin päästyäni työ helpottui.  Lisäksi kirjoneuletta piti tehdä myös nurjilla kerroksilla. Ihan mukava sohvannurkkaneule.
   


Puuvillaneule.

Revontulineule tänä päivänä.

Tämä kesän alkupuolen helteistä johtuen marjojen pölytys näyttää onnistuneen hyvin.  Lakkoja löytyy suomaisemista hyvin.  Loppuviikosta suunnistan mustikkametsään.
  
Lakkoja matkalla pakastimeen.

Hyvää marjasatoa kaikille!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Sadan vuoden ikäero.


Asu 2-vuotiaalle.
Lapsenlapsemme täytti juhannuksen jälkeen kaksi vuotta, mutta emme päässeet juhlistamaan merkkipäivää Hampuriin.  Ompelin jo keväällä hänelle gollege-asun ja trikoomyssyn, jotka postitin hyvissä ajoin muutamien suomenkielisten lasten kirjojen kanssa.  Tummansinisiä housuja koristavat eriväriset taskut.  Itseasiassa yläosa on pehmeää materiaalia.  Kaikkiin asusteisiin tarvikkeet löytyivät kaapista.  Myssyä koristavat heijastavat tassun kuvat.

Housujen värikkäät takataskut.
Minun kohdalleni on osunut kohtalo, että sukupolvien välit ovat todella pitkät.  Saadessani esikoiseni oma ikäpolveni alkoi saada lapsenlapsia.  Kuitenkin minulla on ollut läheinen linkki edelliseen sukupolveen: äitini nuorin sisko eli lähes 102-vuotiaaksi.  Kesäkuussa hän nukahti ikiuneen ja eilen saatoimme hänet viimeiselle matkalle.  Tämä täti oli minulle läheisin, koska lapsuudessani asuimme hänen kanssaan samassa taloudessa.  Täti oli kiinnostunut lasteni hyvinvoinnista ja lapsenlapseni jouluinen valokuva oli aarteena kirjahyllyssä.  Ihanan ja topakan serkkusarjan  kanssa vietimme ikimuistoisen lähtöhetken tädin muistolle.  

Kiitos, että saimme pitää tädin näin kauan.
Miten sattuikaan: radiossa soi "On jäähyväisten aika".  Hyvää taivasmatkaa tädille kera suojelusenkeleiden. 
   

Sinä odotit kevättä, kesää uutta, 
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Me jäämme sinua kyynelin kaipaamaan.