keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ruskamatka Lappiin.




Äkäsmyllyn kohinaa.

Vihdoin toteutui minun monivuotinen haave päästä Lappiin ruska-aikaan.  Vuokrasimme matkailuauton, koska halusimme liikkua eri paikoissa suunnittelematta mm. yöpymispaikkoja etukäteen.  Ajelimme pohjoista kohti Suomen länsirajaa pitkin.  Poikkesimme Oulun torilla ja Rotuaarilla; löytyihän sieltä myös hyvin varustettu Eurokangas ja automuseo!  Torniosta piipahdimme Ruotsin puolelle Haaparantaan.  Yöksi parkkerasimme levähdysalueelle Ylitorniossa.
    
Oulun automuseossa.

Kukkolankoskella pyydetään kalaa lippoamalla.

Aamulla suuntasimme Aavasaksalle.  Harmiksemme sumu peitti maisemaa.  Ihastelimme kyllä kippuraan kasvaneita mäntyjä.  Matka jatkui kohti Pelloa, missä ruokailimme Vihreällä keitaalla.  Kolarin jälkeen käännyimme Ylläkselle, missä olemme viettäneet lähes parikymmentä hiihtolomaa.  Kävimme patikoimassa Kesänkijärven rantaa pitkin Kesängin keitaalle ja takaisin.  Täällä oli    nähtävissä upea maaruska.  Vaikka sää oli pilvinen, pärjäsimme ilman sadeasuja.  

    
Aavasaksan maisemissa.
 

Kesänkijärvi.

Yllästunturi ja Kellostapuli.

 Illaksi ajoimme Riemuliiterin parkkiin ja vaihdoimme ulkoiluasut tanssitamineisiin.  Riemuliiterissä esiintyi Teuvo Oinas orkestereineen.  Tanssikansaa oli runsaasti, mutta kyllä siellä mahtui tanssimaan.  Illan päätteeksi jäimme nukkumaan Riemuliiterin parkkiin.
    
Ylläs lumella kuorrutettuna.

Aamulla herättyämme meitä odotti yllätys: maahan ripeksi räntää.  Kävimme ajamassa maisemareittiä pitkin Ylläsjärven puolella ja takaisin.  Äkäslompolon puoli Yllästunturista oli saanut lumipeitteen.  Tutkittuamme Jounin kaupan ja Mailan putiikin suuntasimme Äkäsmyllylle, mistä olen hiihtänyt monta kertaa Äkäslompoloon.
   
Äkäsmyllyn seutu on kaunista.

Matka jatkui Leville, mikä on meille uusi paikka.  Kävelimme tiiviisti rakennetussa "alppikylässä" ja yöpymispaikaksi löytyi parkkipaikka sen mäen juurelta, mihin on varastoitu huovan alle tekolunta ensi talven kisoja varten.
   
Levi ja tekolumikasat.

Matkasimme Sodankylän kautta Kemijärvelle.  Näimme paikoitellen kauniita ruskan värejä.  Usein hiljensimme vauhtia tien poskessa ja tiellä tallustelevien porojen vuoksi.  Ajelimme itärajaa ja Kuusamoa kohti.  Pysähdyimme Pienen karhunkierroksen parkkiin, missä oli tosi paljon autoja. Sateeton sää oli houkutellut paikalle runsaasti ulkoilijoita.  Kävimme paikoimassa Myllykoskelle ja siitä vielä vähän matkaa eteen päin.  Palasimme samaa reittiä takaisin.
   
Taistelevat porot.

Kellokas.

Myllykoski Karhunkierroksella.

Illaksi tyyntyi.

Ajelimme Kuusamon alapuolelle, missä parkkeerasimme Salpalinjan levähdyspaikalle.  Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Jokijärvelle kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemiin.  Kallioniemi oli tietysti kiinni, mutta pääsimme toki katsomaan pihaa ja rantaa.  Taivalkoskella poikkesimme perinteisesti Jalavan kauppaan.  Vanha kauppapaikka ja matkalaisten tupa puhuttelee joka kerta.
    
Kallioniemen pihapiiri.

Jäljellä oli enää kotimatka.  Hyrynsalmella juotujen kahvien jälkeen maisemien ruskavärit alkoivat haalistua. Välistä tuli sadekuuroja. Kummallakin oli haikea mieli matkan loppumisesta, mutta kotona oli rentouttavaa pistää sauna lämpiämään tavaroita sisälle kannettaessa.  Värikkäät muistot mielessä piristävät tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Kiitos "matkaseurasta"!

torstai 7. syyskuuta 2017

Tilkkublokkien asettelua.



Jaakobin tikapuut 1.

Olen asetellut kesän aikana ompelemiani tilkkublokkeja monella eri tavalla.  Kiitos parista ohjeesta Jaakobin tikapuille.  Kokeiltuani kahta versiota ( siksak-kuvio ja keskusornamentti) huomasin kolmannenkin mahdollisuuden eli tilkkujen asettelun diagonaalisesti.   En ole vielä päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, millainen lopputulos syntyy.
   
Jaakobin tikapuut 2.

Jaakobin tikapuut 3.

Italiankielisestä La mia Moda -lehdestä piirsin kaavan, jolla ompelin gollegepusakan jumpalle.  Ompelin eteen vetoketjun, koska pusakan  saa joogassakin helpommin pois päältä.  Gollegetrikoo oli marinoitunut ties miten kauan kaapissa.  Se on ostettu Rokserin myymälästä ja on tosi napakkaa (eikä ole edes viimeinen!!)  Ei niissä ole onneksi viimeistä käyttöpäivää.  Piirrettyäni kaavan ajattelin, että sitä täytyy pienentää, kunnes muistin, että italialaiset kaavakoot eivät vastaa meidän kokoja. Onnekseni olin piirtänyt itselleni sopivan koon. 
     
...ja minun versio.

Lehden malli...

                  

 
Karvarouskuja.
    Miksi aina sanotaan, että syntyy kuin sieniä sateella?  Sadetta on kyllä riittänyt, mutta sieniä ei ole ilmestynyt runsaasti.  Toki sienikoppa on täyttynyt useita kertoja.  Eilen keräsin karvarouskuja.  Niistä saa maukkaan sienisalaatin.
    
Kiitokset kommenteista!  Hyvää alkanutta syyskuuta.

perjantai 25. elokuuta 2017

Elokuun satoa puutarhasta ja metsästä.

Punaherukkasatoa.


Pidän loppukesästä siitä syystä, että luonnosta löytyy niin paljon suuhun pantavaa.  Puutarhassa huomasin, että purjot ovat hujahtaneet isoiksi.  Kurpitsa, lehtikaali, salaatti ja lehtimangoldi tuottavat satoa yli oman tarpeen.  Tilliä ja persiljaa kuivattelin talvea varten, nyt kuivurissa valmistuvat mangoldin lehdet.  Runsaista sateista johtuen kasvimaa on pärjännyt ilman kastelua, mutta kyllä rikkaruohotkin menestyvät - aivan liian hyvin. 
    
Purjoa, taustalla punaista lehtimagnoldia.


Alkuviikosta keräsin neljä sangollista punaherukoita ja keittelin niistä höyrymehua.  Alaoksat jätin vielä kypsymään.  Vadelmapusikkoon polkaisen pyörällä.  Sieltä olen saanut poimituksi 38 litraa komeita vadelmia.  Etelärinteellä kasvoi myös hyvänlaatuista mustikkaa.  Sitäkin on pakastimessa saman verran kuin vadelmaa.  Rouskuja olen löytänyt vasta pari kertaa sienisalaattiin.
    
Yhden päivän mehustussato, takana säilöttyjä kurkkuja.
Tätini, joka on 98-vuotias, antoi minulle vanhoja säilöntätökkejä.  No, minä laitoin niihin marinoitumaan käsityötarvikkeita: kasvisvärjättyjä lankoja ja saumurilankoja.  Ne ovat aika nostalgisia. 

Vanhat purkit uusiokäytössä.

Välistä on ihan pakko istahtaa ompelukoneen ääreen.  Niinpä ompelin vielä kesämekon jostain EK:n muutaman euron palasta, vaikka sitä tuskin tänä kesänä tarvitseekaan.  Kaava on piirretty muutaman vuoden takaisesta Diana moden -lehdestä.  Kaavoituksessa kiusasi suunnattomasti se, että niissä oli valmiina saumanvarat.
    
Vielä kesämekko, milloin mahtaa olla hellettä.

Virkattu kaulus.
"Kesäkäsityö", jota olisi voinut kuljettaa mukana, oli virkattu kaulus (eipä tainnut olla edes mökkireissuilla mukana!). Malli löytyi Kotiliedestä.  Kiva pieni työ.  Käytössä vaatii yksivärisen mekon tai puseron.










Taalainmaan matkalta ostin unikon siemeniä.  Kylvin ne suoraan maahan ilman esikasvatusta.  Nyt ne ovat kukassa. Mielestäni erikoista on niissä tuo valkoinen keskusta.  Täytyy muistaa ottaa siemeniä talteen. 
   
Taalainmaan unikoita.


Hyvää loppukuuta!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Perhejuhla.




Paperikukkia.


Viikko sitten lauantaina vietimme juhlaa perhepiirissä: vanhempi tyttäremme vihittiin avioliittoon ja me saimme saksalaisen vävypojan.  Tytär halusi pitää juhlat Suomessa, jotta saisi saksalaiset sukulaiset ja ystävät tutustumaan Suomeen.  Liikuttavan kaunis tapahtuma.  Viime hetkeen saakka jännitimme säänhaltijoita, sillä vesikuurot olivat runsaita.  Onneksemme saimme parin tunnin sateettoman sään, jolloin vihkitoimitus voitiin pitää rannassa.
    
Hääpari ja hääauto.

  Mieheni ajoi meidän autovanhuksella hääparin kanssa pihaan.  Viulisti soitti Prinsessa Ruususen häämarssin, kun nuoripari asteli autosta pitkin kujaa, jonka olimme reunustaneet kuivatuilla ruusun terälehdillä.  Vieraat muodostivat kujan reunat.  Vihkiminen tapahtui suomeksi ja saksaksi, kuten kaikki ohjelmanumerot. Nuorempi tyttäremme toimi kaasona (ja protokollapäällikkönä), sulhasen kaveri bestmannina.

Maukkaan ruokailun jälkeen pidimme mieheni kanssa morsiamen vanhempien puheen, joka oli minun käsialaani.  Mieheni puhui suomeksi, minä toistin saman saksaksi.  Tytär sanoi puhetta liikuttavaksi.  Myös sulhon isä ja bestman käyttivät puheenvuoron.  Illan mittaan näimme myös kauniin häävalssin, minkä jälkeen me äitinä ja isänä tanssimme onnittelutanssin: rumban, joka on kosiotanssi.  Elämänkumppania on kosittava usein, että suhde pysyisi tuoreena.
   
Kukkia hääkaaressa.


Etukäteisvalmisteluja tein keväästä lähtien.  Hääkaareen valmistin 120 kukkaa suodatinpusseista, jotka värjäsin laventelin värisiksi.  Juhliin saapuville lapsille oli omaa ohjelmaa:piñata-pöllö.  Valmistin pöllön ilmapallon päälle, ensin liimaamalla paperisuikaleita, sitten kerros paperimassaa ja lopuksi koristeet silkkipaperista.  Kylläpä oli haasteellinen, mutta tosi mielenkiintoinen työ.  Pöllö täytettiin karamelleillä ja lapset hakkasivat sen rikki miekalla, jonka poikani oli tehnyt ala-asteella.  

   
Piñata-pöllö.

Ompelin tyttärelleni myös pienen häälaukun.
    
Morsion pussukka.

Pöytäkukat olivat myös minun käsialaani.
   
Pöytäkimppujen koristeena oli helmiä.

Vieraslahjoja taiteltiin monen ihmisen näppärillä sormilla.
   
Vieraslahjoja.

 Häälahjaksi annoimme myös jotain konkreettista: tilkkupeitto, jonka keskellä on sydän.

Hääpeitto.

Vaikka tarjoilu hoidettiin pitopalvelusta, tyttäreni halusi kahvipöytään ranskalaisia vohveleita, joita meillä on leivottu oman siskoni kanssa perhejuliin.  Lämpimänä päivänä leipominen oli melko tuskaista, koska taikina meinasi sulaa käsiin.

Ranskalaisia vohveleita.

Kyllä olivat onnistuneet juhlat.  Itkin vasta jälkeen päin katsellessani valokuvia.  Lapsesta luopuminen on tapahtunut jo vuosia sitten hänen muutettuaan opiskelemaan.  Tiedän, että lapseni on onnellinen Hampurissa, että hän pärjää isossa maailmassa.  Mitä muuta voisin toivoa.  Toki välistä on ikävä, mutta yhteyksiä on helppo pitää mm. Skypessä.  Onnellista häämatkaa kyyhkyläisilleni!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pikakolmioita.

Neilikoita ja samettiruusuja parvekelaatikossa.

Mihinkähän heinäkuukin mennä sujahti!  No, onneksi kasvimaalla on ihan mukavasti syötävää.  Ja kaikki on varmasti tuoretta.  Kesäkurpitsa kasvattaa pötkylöitä kohta yli oman tarpeen.  Teen niistä pikaruokaa pannulla eli suikaloin kesäkurpitsaa juustohöylällä, pannulle hautumaan ja sekaan lehtikaalia ja kesäsipulia.  Lisäksi hieman mausteeksi vaikkapa kurkumaa ja paprikaa. Nam!  Pitänee kaivella kesäkurpitsakakun ohje, jonka olen saanut työkaveriltani.
    
Kesäkurpitsa ja lehtikaalin lehtiä.

Pieniä hetkiä olen istunut ompelukoneen ääressä, jolloin on syntynyt pikakolmioita ja pieniä neliöitä.  Niistä on tarkoitus valmistua peitto aiheena Jaakobin tikapuut.  Tällä kertaa on vuorossa sinisävyinen peitto.
     
Tilkkuja työn alla.

Hyvää ja marjaisaa tulevaa elokuuta!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pieniä ompeluksia.

Vanhanajan ruskoliljat ilahduttavat aina.

Niinpä vain kesä mennä huristelee, vaikka meillä on ollut vain yksi hellepäivä eli yli +25 astetta.  Alkanut naistenviikko vaikuttaa avanneen kaikki vesihanat yläilmoista.  No, ehkäpä saamme runsaan sienisadon.  Kasvimaa toki antaa jo syötävää: salaatit, lehtikaali, kesäkurpitsa, lehtimagnoldi, persilja, tilli ja retiisit ilahduttavat minua joka päivä raikkaudellaan, kun poimin niitä salaattiin.  Kesäperunassakin huomasin eilen ensimmäisen nupun.

Tammenlehtisalaatti maistuu.

Kun ompelin viime talvena itselleni silkkimekon, kangasta jäi hieman tähteeksi.  Ompelin siitä mekkoon sopivan laukun, johon käytin käsityömessuilta ostamani kehyksen.  Koristeeksi värkkäsin kaksi "kurtturuusua".  Laukun vuoriin ompelin pienen taskun.
  
Silkkilaukku.

Laukku avautuu hyvin.



Kännykkäpussi.

Kännykkäpussit kuluvat ja nuhraantuvat käytössä.  Niinpä surautin uuden Taalainmaan heppakankaan suikaleista.  Päällisen ja puuvillavuorin välissä on vanu.  Takapuolella on kaksi kanttinauhalenkkiä, joista pussin saa kiinni vyöhön.  Sulkumekanismin muodostaa kaksi rullamitasta katkaistua metalliliuskaa, jotka pujotin yläreunan kujaan.

Pussin takana ovat vyölenkit.


Kiitos mukavista kommenteista!  Aurinkoa odotellessa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kukkia ja maalaamista.

Daalia ja miljoonakello.
 Kylläpä oli työntäyteinen ja pitkä viikonvaihde.  Olimme vihdoin toteuttamassa suunnitelmaamme maalata kotitalomme ulkoseinät.  Edellisestä maalauksesta on kulunut aikaa tasan 30 vuotta.  Tosin ulkoverhous on hyvin karkeaa lautaa, jossa maali on kestänyt suhteellisen pitkään.  Aloitin alaseinien maalaamisen jo viime viikon tiistaina ja jatkoin sitä yksikseni, mutta sitten työtön tyttäreni ja mieheni tulivat kavereiksi.  Meillä oli käytössä vuokranosturi; kaksikerroksisen talon maalaaminen olisi muutoin aika hidasta.  Sää suosi urakkaamme, vaikka iltapäivisin pitikin maalata varjoisaa seinää.  Illalla vihdoin maalasin viimeiset ikkunanpielet.  Oli kyllä juhlava (lue: sairaan väsynyt) olo.
    
Mieheni yläimoissa.

Nurkkalautojen viimeistelyä.

Nuorempi siskoni täytti vuosia; ei tasa- eikä juhlinut.  Taalainmaan matkan kunniaksi ompelin hänelle heppakankaasta kynäkotelon, koska kangasta jäi suikale tähteeksi.  Ompelin myös kauppakassin risaisesta sateenvarjosta.
    
Kynäkotelo ja kauppakassi.

Viime syksynä ostin Espanjasta kivan kangaspalan. Jossain lepohetken aikana ompelin siitä hameen.  Laskostin kankaan avolaskoksille ja yhdistin vyötäräkaitaleeseen; käytössä ei ollut kaavaa, mutta mukava kesähame siitä syntyi.


Kukkahame kesäksi.
Kesä näyttää vihdoin saapuneen meillekin.  Kotipihassa kukkivat mm. unikot, pelergoniat, orvokit ja miljoonakellot.  Kasvihuoneessa tomatit ja kurkut vaativat paljon vettä. Jospa niistä saisi satoa loppukesällä.

Unikon kukat ovat kauniita.

Inkalilja ilahduttaa koko kesän.

Vanhanajan pelargoniat kukkivat komeasti.