sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Rauma 1.



Vanhaa Raumaa.

 Viime viikonloppuna vierailimme tyttäremme ja vävypoikamme luona Raumalla.  Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt reilut kaksi vuotta.  Menomatkalla poikkesimme - vanhoihin ajoneuvoihin hurahtaneet - Kangasalan automuseoissa eli Vehoniemen automuseossa ja Mobiliassa.   Jälkimmäisessä oli esillä hieno kattaus linja-autoja eri vuosikymmeniltä.  Sellaisilla mekin kuljimme koulutiemme joka aamu ja iltapäivä.  Vanhat postiautot olivat niin nostalgisia ja silloin postilaitos hoiti sille määrättyjä tehtäviä.
    
Nostalgisia postiautoja.

Raumalla sattuivat olemaan silakkamarkkinat.  Tosin vain kahdella myyjällä oli silakoita eli kyseessä olivat siis markkinat.  Välillä saimme muutaman sadekuuron.  Kiertelimme toki katsastamassa Vanhaa Raumaa. Saimme ihailla kuvanveistäjä Kerttu Horilan veistoksia ympäri kaupunkia mm. Kolme sulotarta, jotka kainostelevat kanavasta kurkkaavaa otusta.  Kerttu Horilasta on juttu uusimmassa Kodin kuvalehdessä.
    
Markkinatunnelmia.

Kauniita koristeita.
Sammakko kanaalissa...

...pelottelee kolmea sulotarta.

Kauniita puutaloja.

Pitsinnyplääjän patsas.
Tyttäreni oli mennyt nypläyskurssille.

  Ajoimme myös Säkylään, missä kohteena oli naisten neulevaatteita valmistava yritys nimeltään Kaino.  Uusimmassa Suuri käsityö -lehdessä on juttu tuosta Kainosta, samoin kaava tunikaan. Ostin neulospaloja, joista on jo jotakin syntymässä.  Palaan niihin myöhemmin.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Alkavaa syksyä.



Puolukoita, nami, nami!


Metsissä on riittänyt poimittavaa, tosin kuivuus on verottanut marjasatoa ja kaikilta entisiltä marjapaikoilta ei ole löytynyt poimittavaa.  Vielä viime lauantaina, kun mietin saunan lämmittämistä, poikkesin matkalla etelärinteelle, mistä keräsin viisi litraa puolukoita ja 1,5 litraa mustikoita.  Saimme taas tuoretta raaka-ainetta smootieen.
   
Hyvälaatuisia mustikoita.

Sienisadosta on vaikea ennustaa, mutta kahdelta eri reissulta olen kerännyt karvarouskuja korin pohjaan sen verran, että niistä on syntynyt maukas sienisalaatti.  Sienet ovat olleet todella hyvälaatuisia, lähes ilman toukkia.
   
Siilit tulivat ihmettelemään sieniä.

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainantavälineet (seula, painopasta ja värit) esille ja etsin valmiit kalvot.  Toisessa on kuusi, toisessa kettu, jonka on piirtänyt taiteellisesti superlahjakas siskoni tytär.  Hän osaa kuvata eläimiä tosi elävästi.  Painoin kuvia valmiisiin tyynyliinoihin ja vielä kankaallekin myöhempää käyttöä varten.  Ehkä niille löytyy paikkoja tilkkutöissä tai joissain lasten vaatteissa.
Muutaman kettusen käytin jo ompelemalla ostoskassin.

Tyynyliinoja ja kettukangasta.

Kettukassi.

Sitten piti päästä kokeilemaan taas vapaata tikkausta, jota en koskaan ole kokenut osaavani.  Vierailtuani Tilkkuyhdistyksen sivuilla tajusin, mikä oli tökkinyt pahasti.  Sivuilla neuvottiin, että ompelukoneen alasyöttäjä pitää laittaa pois päältä.  En ole käynyt siihen mitään kurssia, joten en siis tiennyt tuollaista pikkuseikkaa, vaan ihmettelin, miksi en saa syntymään hyvää jälkeä. Siispä kaivoin ohjekirjan esille ja etsin, miten syöttäjän saa pois päältä. Missähän se nuppi oikein on! Tutkin läheltä eli puolakotelon seudulta ja hups! Yhtäkkiä koko puolakotelon ympärys pomppasi syliini osiksi purkautuen! Enkä mitenkään onnistunut laittamaan niitä takaisin! Onneksi mieheni on minua fiksumpi ja sai osat takaisin - muutaman yrityksen jälkeen.  Siten hän myös etsi nupin, josta alasyöttäjän saa poispäältä: se löytyi koneen oikeasta alakulmasta (tätä ei kerrottu ohjekirjassa).  Lopulta sitten tikkasin kaksi patalappua ja oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin ennen. En edes jaksanut suunnitella tikkauskuvioita, vaan annoin mennä luovasti.
   
Vapaatikattuja patalappuja.

Hyvää alkusyksyä!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Rautalangasta väännettyjä.

Piilokuva: etsi kaksi rautalankaveistosta!

Rautalanka- ja katiskaverkkoveistokset ovat aina kiehtoneet minua, mutta niiden valmistaminen vammaisilla käsillä aina mietityttää.  No, pinterestissä olen nähnyt useita kertoja vanhan kastelukannun, johon on laitettu valumaan vettä langoista ja helmistä.  Kesämökillä minulla oli valmiina rikkonainen kannu, johon pujottelin koruvaijeria vesiputoukseksi.  Vesipisarahelmet kiinnitin pienillä kiinnityshelmillä.  Kaikki jämähelmet kelpasivat.  Nyt kannu koristaa autotallia.
    
Kastelukannu ja helmivesi.

Mielikuvissani olen nähnyt rautalangasta väännetyn jättiläismäisen sudenkorennon leijailevan ilmassa.  Kiepautin rungon pehmeästä rautalangasta ja pingotin siipiin katiskaverkkoa.  Koristelin siivet paljeteilla ja vartalon helmillä ja kimaltavalla kukkalangalla (ostettu joskus Ideestä Saksasta).  Sudenkorento pääsi myös autotallin koristeeksi orvokkiamppelin toiselle puolelle.
   
Sudenkorennon leijumista.

Ennen kuin kesä loppuu, piti vielä ommella yksi hame.  Vastalaskokset ympäriinsä, sivusaumoissa taskut.  Kangas oli hankittu Lähetyksen kirpputorilta hintaan 1,50 euroa. Kierrätystä siis.
   
Hame kierrätyskankaasta.

Kynttilän valoa pimeneviin iltoihin!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Neulatyynyn ohje.

Neulatyyny uudelleen.
 Viime postauksessa olleeseen neulatyynyyn joku kaipasi ohjetta. Tässä se tulee pienoiskaavoineen.  Taustakankaaksi leikataan säännöllinen viisikulmio (minulla sivun pituus oli 10,9 cm + saumanvarat).  Päällyskankaita tarvitaan viisi erilaista, joista leikataan kolmiot.  Nämä kolmiot ommellaan ensin yhteen ja silityksen jälkeen pohjakankaaseen (jätä kääntöaukko). Käännetään oikein päin, täytetään ja ommellaan kääntöaukko kiinni. Punaisella merkittyihin kohtiin ommellaan (esim. helmilangalla) etupistot pohja- ja päällyskankaaseen, kiristetään.  Lopuksi ommellaan päällystetyt napit molemmille puolille.
    
Neulatyynyn kaavat.

Hampurin reissulla ostin käsityölehden, jossa oli aivan ihania mekkoja. Niinpä ei auttanut muu kuin ostaa mekkokangas.  Nyt se on valmis. Leikkasin kankaan jo monta viikkoa sitten, mutta saumurini poljin oli päättänyt olla kesälomalla.  No, virtajohto oli irti polkimen sisällä.  Harkitsin jo uuden saumurin hankkimista, mutta onneksi entinen tuli kuntoon.  Kesää näyttää riittävän, joten mekolle on kyllä käyttöä.
    
Saksalaislehden versio mekosta...
   

...ja tässä minun.

Marjaisaa elokuuta! Omat viinimarjat ovat jo mehuina kellarin hyllyllä.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Laukkutehdas.


Liljoja parhaimmillaan.

Keskellä tätä hellettä en enää jaksanut lähteä raapimaan mustikoita ja vadelmia (molempia on monta sangollista) ja aikaa oli pakko viettää sisällä, koska ulkoilmaa ei voi jäähdyttää.  Monen vuoden ajan olen matkoilla etsinyt valkoista/vaaleaa kesälaukkua, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle.  Niinpä hain kerrarista  nahkapalapussin, sellaisen, missä oli aika isoja huonekalunahkoja.  Lajittelin niitä  värien mukaan ja sitten piirtelin kaavoja makulatuuripaperille.  Valkoinen laukku syntyi lähinnä palojen koon mukaan.  Vuorikankaaksi löytyi luonnonvalkoista vuorikankaan loppua sekä solki, D-renkaat ja vetoketjut löytyivät kaikki jemmasta.  
    
 
Napakka laukku odottaa käyttäjää.

Koska olin ottanut teollisuuskoneen käyttöön ja palauttanut mieleen sen käyttöön liittyvät niksit, päätin jatkaa nahkojen ompelua.  Piirsin kaavat vanhan lempilaukkuni mukaan ja valmistin toisen laukun vaaleanpunaisista nahkoista.  Siihenkin solki, vetskarit ja metallilenkit (tällä kertaa vanha bikinien solki) olivat jemmatavaraa.  Vuorin ompelin puuvillakankaasta.  Tästä tulikin lempilaukkuni eli se on ollut käytössä jo monta kertaa.
   
Nahkojen kiinnitys onnistuu tilkkutyöklipseillä.

Laukun koriste on tyttären hylkäämä koriste.

Vuorina pilkottaa violetti puuvillakangas.

Samaan putkeen valmistin vielä kolmannen laukun mustasta nahkasta.  Minulla on tapana ottaa joillekin matkoille mukaan pieni laukku, joka mahtuu isomman sisälle.  Tällöin esim. junan ravintolavaunuun tai huoltoasemalle ei tarvitse roudata isoa kassia.  Tällainen kassi on hyvin yksinkertainen eli tein siitä suorakulmion muotoisen.  Hihnoiksi ompelin ripsinauhaa.
    
Yksinkertainen pikkulaukku.

Minulla on myös uusi neulatyyny, mutta siinä on yksi haittapuoli: käytin täytteenä hiuksia, mutta ne työntyvät kankaan läpi. Täytemateriaalina hius on kuitenkin kaikista paras.
   
Kukanmallinen neulatyyny.

Hellekesän ansiosta kaikki sato kypsyy nopeasti.  Nyt olemme jo päässeet herkuttelemaan kasvihuoneessa kypsyvistä tomaateista.
  
Auringossa kypsyneitä tomaatteja.

Kiitos kommenteista!
Aurinkoista elokuuta!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Muuttolinnut.

Jooga-alusta.
 Kokeiluni ommella lentäviä hanhia pikatekniikalla on nyt valmis.  Päällystin sillä jooga-alustani, jonka paremman puolen käänsin nyt alapuolelle.  Sitä ennen tikattu peiton kappale toimi lasteni pötköttelyalustana (n. 30 vuotta sitten).  Monta vuotta tikkialusta odotti kaapissa, kunnes keksin käyttää sitä joogamaton päällä pehmusteena.  Kyseessä on siis kierrätystuote ihan nostalgisessa mielessä.  Vanha alusta ja uusi päällinen eivät tietenkään olleet samankokoisia, joten vanhan reunaan ompelin kapeat kaitaleet tikkivuorta, jota oli säilössä kaapin perällä.  Annoin alustalle nimeksi "Mukaansa ei mua ottaneet", vaikka laulussa puhutaankin kurkiauroista.
    
Alustan tausta toimi ennen julkisivuna.


Saariselän hiihtomatkalla aloitin pienen virkkaustyön, joka sekin valmistui auringossa.  Virkkasin kaapissa marinoituneesta puuvillalangasta pyöreän liinan, johon otin mallin italialaisesta lehdestä nimeltään Tricot casa.  Lehti on ostettu n. 15 vuotta sitten Sardiniasta, missä tyttäreni osallistuivat kansantanssifestivaaliin. Huh, Sardiniassa oli yhtä tukahduttavaa koko viikon kuin nyt on Suomessa.  Onneksi saimme eilen sadetta, mistä puutarhani kiittää.
    
Virkattu liina nimeltään Anniversario (Vuosipäivä).

Vanhalle virkkauslehdelle löytyi taas käyttöä.

Lämmintä kesää ja marjaisia retkiä metsiin.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.
Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.
Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!
   
Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.