sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta 2017.



Piparkakkurakennelma vuosimallia 2016.

Joulu meni mukavasti perheen kanssa puuhastellessa.  Onnistuin saamaan kaikki lapset samalta lennolta kyytiin.  Lentoasemalta kotiin ajettaessa ehdimme jo vaihtaa pikaisesti kuulumisia.  Kotona meitä odotti tekemäni piparkakkutaikina.  Joka vuosi käymme pitkän keskustelun, mikä aihe toteutetaan piparkakkutaloksi.  Yleensä aihe liittyy kuluneeseen vuoteen.  Tällä kertaa aihe oli helppo eli kaikki olimme olleet Raumalla.  Niinpä esikuvaksi valikoitui Kylmäpihlajan majakka.  DI-lasten tarkkuus mittauksissa ja kaavojen piirtämisessä on aina yhtä hauskaa.  Ehdotin nimeksi Lämminpihlajan majakkaa.  Esikoinen keksi, että majakan huipulle pitäisi saada vilkkuvalo.  Eipä hätää: olin ostanut viime joulun jälkeen alennuksella LED-kynttilän, jolle oli nyt käyttöä.  Tarjottimen päälle rakennetussa majakassa oli helppo toteuttaa majakkasaari siten, että laituri kelluu.  Lämminpihlajan asukkeihin kuului perinteisesti kameli.  Kyllä sieltä löytyivät myös majakanvartija ja kummitus.
    
Valaistu Lämminpihlajan majakka.

Monen vuoden ajan olen havitellut joulupöytään pitkää pannunalusta, johon mahtuisivat kaikki lämpimät jouluruuat: laatikot, perunat ja kastikekulho.  Vieraillessani syksyllä paikallisilla käsityömessuilla huomasin Käsityökeskuksen pöydällä kierrätyshuopasuikaletta ja keksin sille heti käyttöä; siitä voisi punoa alustan.  Ostin kaksi pakkausta ja toteutin suunnitelmani.  Valmis alusta on n. 30 cm x 90 cm.  Reunat huolittelin siksakilla.  Alusta toimiii oikein hyvin.
  
Punottu pannunalunen.

Piipahdettuani EK:ssa mukaan tarttui ruudullista hamekangasta.  Mallin olin jopa katsonut etukäteen viime vuoden viimeisestä SKK-lehdestä.  Takakappaleen ruudutus on suora, etukappaleen täysvino.  Erikoisuutena siinä on sivusaumoihin upotetut liehukkeet, joihin ompelin myös vuorin (mallissa vuoritus puuttui).  Koristenauha lienee liian tumma, mutta se onkin kaapista kaivettu.  Malli tuntuu oikein mukavalta.
    
Ruutuhame.

Yhteen jämäastiaan oli kertynyt steariinia, jotka valoin kynttilöiksi pieniin rasioihin.  Niihin tuli hauska raidoitus, kun käytin ensin punaiset jämät.  Koska ne eivät riittäneet, siirryin vihreisiin ja lopulta sekavärisiin.  Kyllä ne kelpaavat ainakin ulos lyhtykynttilöiksi.
   
Steariinit kiertoon.

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitti kommenteista!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Joululahjoja.



Joulutähti paperipusseista.

Kylläpä jouluaatto on lähellä.  Nyt on torstai, mutta julkaisen tämän vasta aatto-iltana, ettei kukaan näe lahjojaan etukäteen.  Pullataikina on kohoamassa.  Eilen leivoin joulutorttuja ja kinkkupasteijoita sekä taatelikakun.  Ja mikä parasta, saan lapset tänä iltana kotiin.

Jonkun blogista löytyi kiva ohje, jonka avulla pystyi tekemään joulutähtiä paperipusseista. Sehän piti kokeilla ja oli helppo ja nopea valmistaa.  Kiitos ohjeesta!
    
Lahjapussukoita.

Pussukoita on aina rentouttavaa ommella, koska pienen koon vuoksi työtä on helppo hallita ja valmista syntyy nopeasti.  Näitä taitaa jäädä varastoonkin.  Ompelin myös muutaman säilytyskotelon nappikuulokkeille.

Säilytyspusseja nappikuulokkeille.

Valmistin kahdet "conversit" Nalle-langasta.  Ne on tehty osin neuloen, osin virkaten.  Nämä löytyvät tyttärien paketeista.

Villaconversit.

Suvun pienet pirpanat saavat tänä vuonna halityynyt.  Myssyjä ompelin pakettien täytteeksi.  Valmistin myös tuubihuivin virkaten vinoittain.  Käytin osittain kasvisvärjättyjä lankoja.

Halityynyjä.

Tuubihuivi ja myssyjä.

Kun syksyllä ompelin itselleni pienen nahkarepun, siitä syntyi ajatus valmistaa niitä lahjoiksi.  Kummitytön reppu on ommeltu Marimekon markiisikankaasta, omien tyttärien reput puolestaan huonekalukankaasta.

Pikkureppuja.

Siskon tyttö saa säilytyspussukan, joka tässä toimii kuivakukkamaljakkona.
   
Säilytyskori.

Pojan pakettiin piilotin taulun, johon laitoin pohjalle värjäämäni kankaan.  Kiinnitin kankaaseen lapsuusajan muistoja: autopiirros, formula-autoja, tietokone, Aku Ankka ja pehmopöllö.  Vihreä auto on pojan ensimmäinen auto; se koristi kukkakimppua, jonka golleegat toivat minulle poikani synnyttyä.
Lapsuusmuistojen taulu.

Valmistin myös seinävaatteen tyttärelleni.  Käytin siihen itse värjäämiäni kankaita, joita esittelin muutama viikko sitten.  Idean työhön sain Pinterestistä.  Työn koko on n. 73cmx90cm.  Kulmien ristiinpunotut kaitaleet olivat haastellisia, mutta niin mielenkiintoisia tehdä.
   
Punasävyinen seinävaate.

Patalappujakin ompelin, mutta ne taitavat jäädä jemmaan.  Näihin sain ommelluksi pieniä jämätilkkuja.
   
Pienten tilkkujen hyväksikäyttöä.

Hyvää joulua ja loppuvuotta!  Ja oikein antoisaa tilkkuilu-, askartelu-, neulonta-, virkkaus- ja ompeluvuotta 2017!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Olkitähti.

Joulukaktus kukkii.

Ensimmäinen joulukukka koristaa yläkertaan menevää portaikkoa: ikivanha joulukaktus avasi kaikki kaksi nuppuaan.  Mikäli muistan oikein, kukka on nyysitty anopin kukkapöydältä joskus kauan sitten.  

Yksi solmupuulla tekemistäni kransseista jäi pois kuvista, joten nyt se paljastetaan.  Kuteena käytin vihreää poppanakuteen loppua, jolle purin kaveriksi vihreän myssyn.  Kihara lanka upposi hyvin poppanan joukkoon.  Myssyä käytin todella vähän eli se sai uuden elämän.
    
Kranssi poppanasta ja puretusta villalangasta.

Olen tässä pari päivää yskinyt ja niistänyt nenää - eilen piipahti kuumekin kylässä - joten olen tässä yrittänyt kotoilla.  Aika käy pitkäksi, joten hiippailin Ateljeehen ja järjestelin siellä tilkkutyökankaat ja neulelangat. (Eihän sitä lasketa työn tekemiseksi!)  Yhteen laatikkoon taittelin punaiset, violetit ja oranssit kankaat, toiseen siniset, vihreät, ruskeat ja keltaiset. No, mihinkäs sitten kuuluvat mustat, valkoiset ja harmaat!  Taisivat mennä punaisten joukkoon.  Muiden blogeista olen oppinut, että pienet tilkut kannattaa laittaa ihan omaan koriin.  Mistähän noita langan jämiäkin riittää, vaikka yritin viime talvena tuhota niitä torkkupeittoihin.
   
Lajitellut tilkkutyökankaat.

Langatkin vaihteeksi järjestyksessä.

Sitten tuohon otsikkoon.  Monen vuosikymmenen jälkeen hain perähuoneesta olkikorin, laitoin olkia likoamaan ja sitten kasasin niistä olkitähden.  Mallin kuvasin kansalaisopiston opettajalla olevasta kirjasta.  Ompelulankana käytin helmilankaa.  Aikaa tähden tekemiseen meni toista tuntia.

Jouluinen olkitähti.
Kiitos kommenteista!  Joulua odotellessa.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulu lähestyy.

Joulukortteja. 

Tänä vuonna tein joulusiivoukset jo marraskuussa: kaapit on siivottu, yläpölyt pyyhitty jne.  Eteen päin mennään viikkosiivouksen voimin ja jouluviikolla vaihdan lattioille puhtaat matot.  Nyt on siis hyvää aikaa "sotkea" kotia eli askarrella ja leipoa.  Toki sain valmiiksi joulukortit, joihin käytin aikaisemmin ostettua materiaalia.  Laatikosta löytyi hyvin marinoituneita kuvakankaita kaksin kappalein ja Hyvä Joulua -tekstejä, vain korttipohjat olivat lopussa.  Kiinnitin kankaat liimaharson avulla korttipohjiin.   Askartelin kortteja 43 kappaletta.
     
Kranssi jätemateriaalista.
Koska minulla oli lainassa solmupuu, sitä piti hyödyntää tarpeeksi.  Siispä väkersin vielä yhden jouluisen kranssin, mutta samaan syssyyn syntyi myös keltasävyinen kranssi - pääsiäiseksi. Punaisessa kranssissa käytin kaapeissa lojuneita paperinarun pätkiä, keltaisessa sekoitelankaa ja poppanakudetta.  Pitää näköjään aloittaa ajoissa tuo kevätaskartelukin!

Keväinen kranssi.

Viime talvena ostoskoriin oli eksynyt kaksi kerää Novitan Heijastus-lankaa.  Siinä on mukana heijastavaa kuitua.  Neuloin langasta baskerimallisen päähineen.  Lanka loppui muutamaa kerrosta ennen päälaella, mutta käytin lopetukseen lankakerien jämiä moninkertaisena.  Erilainen lanka jäi piiloon tupsun alle.  Tupsuksi laitoin turkis-hiuslenkin, sekin on ollut käytössä.  Kiinnitin tupsun siten, että sen voi poistaa pesun ajaksi.
    
Myssy Heijastus-langasta. 

Joulumuorin pajassa on valmistunut monta pientä juttua, jotka yritän postata jouluaattona.  Eilen aamulla vielä värjäsin kankaita Emo-tuotteen väreillä.  Näistä suikaleista syntyy vielä jotakin...

Aurinkovärjättyjä puuvillakankaita.

Kävin mieheni kanssa kuuntelemassa Teemu Roivaisen Jouluenkelit-konsertin.  Teemun kanssa musisoivat Suvi Aalto ja Camilla Backman sekä kaksi soittajapoikaa.  Konsertti oli mahtava kokemus.  Kaikilla laulajilla on aivan huikea ääni.  Lisäksi he osaavat soittaa monia instrumentteja.  Ohjelmisto oli tosi monipuolinen uusine ja vanhoine (jopa renesanssimusiikkia) joululauluineen.  Ihailemani tangokuningas osaa laulaa hienosti myös taustoja.  Kannattaa mennä konserttiin, jos osuu omalle paikkakunnalle.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Kortteja ja kransseja.

Kortteja lapsille.

Marraskuun alkuun osuu lähipiirissäni monta merkkipäivää oman syntymäpäiväni ja isänpäivän lisäksi.  Tänä vuonna serkkuni vaimo täytti tasavuosia.  Niinpä huomasin entisen korttivaraston huvenneen, joten kaivoin esille korttitarvikelaatikon ja kasasin parikymmentä uutta korttia.  Ennätin jo postittaa muutamia ennen kuin muistin kuvata niitä.  
    
Onnittelukortteja.

Kukkakortteja.
 Mieheni muisti minua erikoisella syntymäpäivälahjalla: hän oli ostanut Huutokaupat.com:sta laatikollisen vetoketjuja, jotka minä sain lahjaksi!  Hah-haa! Mainio lahja.  Kyllä niistä on parikymmentä kappaletta jo käytettykin.  Osan vetoketjuista ripustimme seinälle, osa jäi laatikkoon, kun ne eivät mahtuneet seinälle.  

Vetoketjuseinä.
Minun syntymäpäivän ja isänpäivän kunniaksi vierailulla ollut tytär muokkasi leipomastani kakkupohjasta kauniin tuotteen.  Koristeena on kuivattuja hibiskuksen kukkia, jotka ostin Malagan kauppahallista.

Herkullinen kakku.

Monta viikkoa sitten valmistin pussukan ruusupeitosta jääneistä tilkuista.  Harjoittelin siihen vapaata tikkausta, mutta ei se homma vieläkään tuntunut olevan hallussa.  Harjoituksia täytyy jatkaa.

Pussukka omaan käyttöön.
Eurokankaassa oli tarjolla italialaisia villakangaspaloja.  Pari niistä tarttui mukaan ja toisesta muokkasin itselleni hameen.  Kaavan piirsin Suuri käsityölehdestä.  Takakappaleen saumoihin lisäsin laskokset antamaan liikkumaväljyyttä.
   

Villakangashame, sukkahousut Virosta.

Viime maanantaina sain kansalaisopiston opettajalta lainaksi solmulaudan, joka on ollut käytössäni muutamia päiviä.  Olen valmistanut kolme kranssia, joihin olen upottanut kaikkea sitä, mitä jää tähteeksi vuosien saatossa käsitöistä: poppanakudetta, eripaksuisia paperinaruja, villalankoja, nauhalankaa, puuvillalankoja, purettu neulemyssy...Kuinkahan monta kranssia vielä ennätän tehdä!!
   
Solmulaudalla tehtyjä kransseja ja solmulauta.
Eihän Andalusian matka olisi ollut mitään, jos en en olisi ennättänyt piipahtaa kangaskaupassa.  Rondan kaupungista löysin kaksi tilkkutyökangasta (sininen työ on seuraava) ja Sevillasta kukallisen hamepalan, joka odottaa seuraavaa kesää.
   
Kaksi tilkkutyökangasta ja hamekangas.
Kiitos, jos jaksoit lukea ja kiitos kivoista kommenteista!

torstai 3. marraskuuta 2016

Andalusian kierros 2.

Näkymä Sevillan kadulta.

Matka jatkui Cordobasta Sevillaan, missä olimme peräti kaksi yötä.  Kaupungille antavat oman leimansa rakennukset, jotka ovat valmistuneet Sevillan maailman näyttelyyn.  Hotellimme oli aivan joen rannassa, minkä ylitettyämme olimme näppärästi vanhassa kaupungissa iltakävelyllä.  Hotellin kattoterassilta kaupunki näyttäytyi kauniina iltavalaistuksessa.  
    
Plaza Espana.

Aamupäivän kierroksen aloitimme tutustumalla Plaza Espanaan, missä kaarenmuotoisen rakennuksen seinässä on kaikista maakunnista kertova "taulu".  Suuren ovaalipihan poikki kulkevan puron voi ylittää monia koristeellisia siltoja pitkin.  

Kuvakertomus Sevillasta.
Kävelimme ihmettelemään Metropol Parasolia, jota sanotaan Sevillan sieniksi.  Se on maailman suurin puinen rakennus, jossa on käytetty toki metallitukia, mutta puuelementit on on toimittanut suomalainen Finnforest.  Espanjan siirtomaat irtautuivat emämaasta vuonna 1929, minkä kunniaksi Parasol on rakennettu.  

Sevillan sienen rakennelmaa.

Sienten pienoismalli ei tee oikeutta rakennelman monimuotoisuudelle.

Katedraalissa saimme nähdä Kristoffer Kolumbuksen haudan.  Vainajan todenperäisyys on varmistettu DNA-tutkimuksella.  Kirkon torni on entinen minareetti eli täälläkin näkyi, miten kristinusko syrjäytti muslimien vallan.  

Katedraalin loistoa.

Kolumbuksen hauta.
Tapas-lounaan aikana meitä viihdytti kolme flamenco-tanssijaa, laulaja ja kitaran soittaja.  Kiertelimme vielä Real Alcazarin kuninkaallisessa palatsissa ja puutarhassa.  Helteinen sää (+31 astetta) alkoi jo väsyttää.

Kuninkaallinen palatsi.

Kauppiaiden suojelija.

Matka jatkui kohti länsirannikkoa.  Kävimme tutustumassa viinitilaan Jeresin kaupungissa, mikä tunnetaan sherryn valmistuksesta.  

Viinitilan opaste.

Kaunis kuja viinitilalla.
Saavuimme Cadizin kaupunkiin uutta, viisi kilometriä pitkää siltaa pitkin.  Kaupunki sijaitsee aivan niemen kärjessä ja se on Euroopan vanhimpia.  Foinikialaisten asutusta on löytynyt 3000 vuoden takaa.  Kävelykierroksen aikana näimme Torre Taviran palatsin tornin, useita kirkkoja ja paikallista torimyyntiä.  Iltakävelyllä palasimme vielä niemen kärkeen katsomaan auringonlaskua Atlanttiin.  Taivas loisti upeissa väreissä.  
Fiikus oli mahtavan kokoinen.

Atlantin tyrskyjä Cadizissa.

Kirkkoja Cadizissa.

Auringonlasku Atlanttiin.
Viimeinen kokonainen päivä alkoi matkalla vuoristoteitä pitkin Rondan kaupunkiin, joka sijaitsee rotkon reunalla.  Kaupunkia on ollut helppo puolustaa, koska vihollisen saapumisen on nähnyt jo kaukaa.  Kylläpä näköalat olivat huikeat.  Palasimme lähtöpisteeseen eli Malagaan.  Vielä oli näkemättä Picasso-museo.  Meille jäi hetki omaa aikaa ennen lähtöillallista.
    
Rondan rotkomaisemaa.

Kaunista Rondaa.
 
 
  Lähtöaamuna kiersimme kolleegani kanssa Malagan kauppahallin, mistä löysimme kivoja kotiintuomisia: sahramia, pähkinöitä, hibiskuksen kukkia, suklaata, chiliä, savustettua paprikaa ja rusinoita.  Kävimme vielä hotellin kattoterassilla ihailemassa kaupunkinäkymiä.  Sitten olikin aika suunnata kohti lentokenttää, mistä Norwegianin lento toi meidät kotimaahan.  
    
Malagan kauppahallin herkkuja.

Matkan anti oli melko runsas.  Luonnontieteilijän tietomäärä Espanjan historiasta kasvoi varmasti moninkertaiseksi, kiitos hyvän opastuksen ja elävän kerronnan.  Lisäksi samalla matkalla näki monta eri kohdetta. Matkan järjestelyt toimivat hienosti.  Haittapuolena oli tietysti jatkuva siirtyminen paikasta toiseen ja siitä johtuva väsyminen.  Lisäksi olen aina nukkunut huonosti vieraassa paikassa ensimmäisen yön ja uusia hotelleja riitti...   

Näkymä Malagassa hotellin kattoterassilta.
Kiitos mielenkiinnosta, jos jaksoit matkustaa kanssani.