perjantai 12. elokuuta 2016

Marjoja säilömässä.



Rusasta punaherukkasatoa.

Sateisen kesän ansiosta viinimarjapensaissamme on tosi suuria marjoja.  Olen mehustanut niitä monta, monta mehumaijallista, pullottanut ja roudannut kellariin.  Mökkitonttimme rajalla kasvaa "linnun istuttamia" pensaita, joissa on myös runsaasti satoa.  Olen monena syksynä kummastellut yhtä pensasta: sen marjat ovat vaaleanpunaisia.  Ne eivät ole RAAKOJA, sillä niistä ei tule koskaan tummanpunaisia. Vieressä on punaisia ja valkoisia pensaita.  Mietityttää, voivatko punainen ja valkoinen risteytyä, vai onko kyseessä punaisen pensaan albiinoversio.  No, väliäkö hällä, marjat ovat syötävän hyviä.  Keräsin pakastimeen viiden herukan sekoitusta.  Metsämarjoista on myös tullut hyvä sato: vadelmia olen kerännyt 60 litraa ja mustikoita 30 litraa.  Marjamaitomustikoita kävin vielä eilenkin keräämässä.
    
Kolmenlaisia herukoita.

Viisi herukkalajia.

Raumalta tullessa poikkesimme Tampereella Nextiilipajassa, joka löytyy Nekalasta osoitteesta Vihiojantie 26.  Siellä myydään kaikenlaista kierrätystavaraa (vieressä on kierrätyskeskus), joka on purettu/poistettu tekstiileistä.  Ostin kasan kravatteja, käytettyjä vetoketjuja (kestävät hyvin esim. sohvatyynyissä), uuden huivin (30 snt), virkatun liinan (3 e) ja Marimekko-kangaspalan.  Koko kasasta maksoin 9,15 euroa.  Hups, miten mielenkiintoiseen paikkaan tytär minut opastikaan!
   
Kierrätystavaraa (Marikangas unohtui kuvasta).

Käsitöitä olen toki tehnyt, mutta vain muutamia juttuja valmiiksi asti. Tilkkupeitto olisi nyt tikkausta vaille valmis, pitää viedä Töölön tilkkupajaan.  Vaateompelun tuotteina on syntynyt kaksi kesävaatetta: hame ja pellavahousut.  Hamekangas on Marimekon Frekvenssi-kuosi.  Kaava on kevättalven Suuri Käsityölehdestä, missä hame oli ommeltu neuloksesta. Malli on mukava päällä ja taskut ovat monesti tarpeelliset.  Housupellava on lähtöisin Tarton matkalta.  Tilkkujen lomassa ompelin myös yhden pussukan.  Se taitaa matkata arpajaispalkinnoksi.
    
Frekvenssikuosinen hame.

Pellavahousut.

Hukkapaloista värkätty pussukka.


Kiitos kivoista kommenteista!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Luanikast suvi!


Kitukränn on 3 metriä leveä ja 60 metriä pitkä katu Raumalla.
 Toivottavasti tuohon otsikkoon ei tullut kirjoitusvirheitä, kun tuo Rauman murre on näin savolaiselle melkein vierasta kieltä.  Kävimme viime viikon vaihteessa visiitillä Raumalla, koska nuorempi tytär muutti sinne.  Sitä ennen vanhempi tytär oli tullut lomailemaan kotimaisemiin Hampurista.  Niinpä lähdimme katsomaan kolmistaan Rauman seutua.  Meillä on tapana katsoa matkan varrelta automuseot ja kangaskaupat, joten pysähdyimme menomatkalla Lavialla, missä tutustuimme Linja-automuseoon.  Näytillä oli monenikäisiä linjureita; muutamasta tulivat mieleen omat kouluajat.  Osallistuimme myös kierrokseen, jossa esiteltiin linja-autotehtaan tiloja, koneita, menetelmiä ja työtapoja.  Siellä on valmistettu n. 120 puurunkoista linja-autoa, lisäksi kuorma-auton koreja.  Mielenkiintoinen esitys menneisiin aikoihin.

Vanhoja linjureita.

Ennätimme kierrellä menopäivän iltana ympäri Vanhaa Raumaa ja tutustua rantaan satamissa ja uimapaikoilla.  Seuraavana aamuna suuntasimme satamaan, missä nousimme Linnea-vesibussiin.  Paatti vei meidät Kuuskajaskarin saaren kautta Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä astuimme maihin.  Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta merituuli viilensi sopivasti.  Saari on hyvin karu ja kallioinen.  Kiipesimme yli sata porrasta majakan huipulle.  Kyllä olivatkin hienot näkymät.  Ennätimme kiertää saaren ja nauttia kahvit, ennen kuin paluukyyti saapui.  
   
Kylmäpihlajan majakka.

Merimatka taittui Linnea-vesibussilla.

Satamassa hienoja autoja ja purjelaivoja.
Koristeellinen ikkuna.

Rauman kirkko.

Rauman pitsiviikot olivat jo alkaneet, vaikka päätapahtumat ajoittuivat loppuviikolle.  Kävimme ihastelemassa taitavia pitsinnyplääjiä sekä heidän tuotoksiaan.  Voi, mitä kaikkea nypläämällä saa aikaan!  Kiertelimme myös paikallisissa liikkeissä.  Kaupungilta löytyi Jätti-Rätti-niminen kangaskauppa, mistä mukaan tarttui mm. saumurilankaa, ontelokudetta ja vanulevyä.  Monet vanhojen talojen pihat olivat avoimia yleisölle ja niissä oli kirpputoreja.  
    
Pitsejä "päässä".

Laukku paksuhkoa pitsiä.
Upeita vaatteita pitsistä.

Paluupäivän aamuna kävimme tutustumassa Rauman vesitorniin, mistä näkyy lähiympäristö.  Etäällä näkyivät myös Olkiluodon ydinvoimalan rakennukset.  Sieltä löytyy monelle työpaikka, myös meidän vävykandimme on työskennellyt siellä toukokuusta lähtien.

Näkymä vesitornista Olkiluotoon päin.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Tangon taivuttelua Seinäjoella.

Tangolaulukilpailun finalistit tangokadulla.

Taas kesä on siinä vaiheessa, kun Suomen tanssikansa on saanut uudet kuninkaalliset Seinäjoen tangomarkkinoilla.  Valmistimme festarikodin pakettiauton takaosaan viideksi päiväksi.  Sää oli niin sateinen, että loppupäivinä kaikki tavaramme olivat kosteita huolimatta lämpöpatterista.  Onneksi olimme pakanneet mukaan myös lämmintä vaatetta.  Heti keskiviikkona lähdimme katsomaan avajaiskulkuetta, joka pysähtyi useassa kadun risteyksessä: joku entisistä kuninkaallisista lauloi ja tanssijat loivat silmänruokaa.  Paraatissa rinnallamme marssivat Esa Nieminen, Heidi Pakarinen, Susanna Heikki, Aki Samuli, Maria Tyyster, Kyösti Mäkimattila, tangolaulukilpailun finalistit ja monet muut julkkikset.  Silloin tajusin, miksi olemme taas mukana tässä tapahtumassa: rakkaus tangoon ja yleensäkin tanssiin ja tanssimusiikkiin.
   
Tunnelmia Tangoparaatissa.

Ennakkoäänestyksen voittajat: Erika Vikman ja Benjamin Enroth.

Janus Hanski ja Ilkka Vainio.

Tangokadulla avauksen suoritti Ilkka Vainio tuttuun tapaansa.  Samalla hän esitti Janus Hanskin kanssa kappaleen Ystävän risti.
   
Lakeuden risti on upea Alvar Aallon suunnittelema kirkko.

Kävimme tanssimassa Paviljongissa ja tutustumassa finalisteihin.  Katsoimme myös esiintyjiä Tangokadulla, Torikeskuksessa ja ESP-torilla sekä lavatangon SM-kilpailua Tanssitalossa.  Osallistuimme myös opastettuun Aaltokeskus-kierrokseen, mikä oli hyvin järjestetty.  Vielä perjantai-iltapäivällä festariväkeä näytti olevan vähemmän kuin järjestysmiehiä - sadekeli ei oikein houkuttele kadulle.  Goretex-kengät eivät ole parhaat tanssikengät, mutta vältinpähän jalkojen kastumisen.  Vasta sunnuntaiaamuna saimme juoda aamuteen ulkona.
    
Näkymä kirkon tornista Aalto-keskukseen.
   
 Miesten finaalissa näimme livenä myös suomalaisen poliitikon, tilaisuuden avasi virallisesti ulkoministeri Timo Soini.
   

Virallinen avaus ja Timo Soini.
   
 Miesten kisa tuotti meille yllätyksen: olimme varmoja, että Marco Lundberg putoaa eka kierroksella, mutta hän saikin kruunun.  Olimme pettyneitä, koska nyt esityksessä on palattu 60-luvulle ja tangoa vedetään Taisto Tammen malliin.   Lisäksi voittaja ei tuntunut saavan kontaktia yleisöön.  Muut miesfinalistit tulivat sen sijaan yleisön joukkoon juttelemaan ja jakamaan korttejaan.  Benjamin Enroth oli miellyttävä nuori mies ja lauloi kauniisti.  Hän voitti muuten ennakkoäänestyksen.  Petri Ritari oli myös sympaatinen mies ja lauloi puhtaasti.  Visa Luttinen oli karistanut lavalla pomppimisen pois, mutta kaikki sävelet eivät soineet puhtaasti.  Savolaiset finalistit osasivat ottaa yleisönsä.  Hevosmies Mika Lappalainen kaappasi lavan reunalta punahiuksisen naisen kainaloonsa laulaessaan kappaletta Punatukkaiselle tytölleni.  Markku Uhlbäck toi kisaan nuorekasta särmää taitavalla esiintymisellään.  Jutellessamme hän kertoi, että ei ollut käynyt edes yleisönä Seinäjoella ja valtava Areenan koko oli tuntunut todella pelottavalta.  Toivottavasti hän palaa kisaan tulevina vuosina.
    
Paviljongissa juontaja Tarja Närhi ja Petri Ritari.

Mika Lappalainen lauloi Punatukkaiselle tytölleni.

Torikeskuksessa Taisto Lunkka säestää Visa Luttista.

Markku Uhlbäckin katse on kohti tulevaisuutta.

Naisten finaali meni ennakko-odotusten mukaisesti eli ennakkoäänestyksen voittaja Erika Vikman sai haltuunsa kuningattaren kruunun.  Erika jalkautui yleisön joukkoon, mutta vaikutti aika kiireiseltä.  Ehkäpä hän saa nuorempaa väkeä innostumaan tangoista ja lavatansseista.  Viime vuoteen nähden ääni ja esiintymitaito olivat kehittynneet ja esiintymisasujen valinta oli onnistunut.  Toiseksi jäänyt Nina Åkerman osasi myös esiintyä kauniisti ja lauloi taitavasti.  Kisojen grad old lady Virpi Piippo esiintyi varmasti ja tasapainoisesti.  Raisa Laineen esitys oli kaunis, mutta aika tasapaksu. Ailamari Vehviläisen esityksestä paistoi suuri dramaattisuus; ehkäpä se on hänen tapansa tulkita musiikkia.  Televisiossa Jonna Ortju näytti aika värittömältä persoonalta, mutta luonnossa paljastui oikein taitava ja viehättävä laulaja, joka huomioi myös yleisönsä.
   
Jonna Ortjun tyylinäyte.

Aina tyylikäs lady Virpi Piippo.

Nuori ja varma esitys Erika Vikmanilta. 
   
Alueraatien painokerroin tuntuu minusta liian suurelta, koska raatilaiset eivät näe esityksiä livenä.  Tällöin tärkeä seikka eli lavakarisma jää kokonaan arvostelusta pois ja hyviäkin laulajia tippuu pois.  Kyllä kontakti yleisöön on esiintyjälle tärkeä taito.  Kyllähän karsinta on niin tiukkaa, että kaikki finalistit osaavat laulaa, mutta kruunun saamiseen tarvitaan muutakin.  Aika näyttää, miten kauan tämän vuoden kuninkaalliset koristavat tähtitaivasta.  Onnea heille molemmille.
   

Juuri valittua kuningasta onnittelemassa Erika Vikman, Virpi Piippo, Ailamari Vehviläinen, Jonna Ortju, Nina Åkerman ja Raisa Laine.

Tango-Suomen kuninkaalliset on valittu.

   
Arvatkaapa, mikä tango oli tämän vuoden suosituin esiintyjien keskuudessa. No, se oli Olavi Virran tekemä tango Punatukkaiselle tytölleni.  Kappale kuului hyvin monen esiintyjän settiin, liekö tarttunut mukaan Virran juhlavuodesta.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kahvipusseja ja tilkkuja.



Ruusun loistoa.

Keskikesän harvinaisen lämmin juhla meni kuten tavallisesti eli paistoin mökillä muurinpohjalettuja, saunoimme ja poltimme kokon.  Olimme mieheni kanssa kahden, koska lapsilla oli omat juttunsa: vaellusta, festareita jne.  Juhannusruusut kukkivat rantatörmässä.  Kokko koostui oksista ja muusta palavasta jätteestä, mitä edellisen kesän aikana on kertynyt.  Aloitimme polttamisen jo klo 21. Tällä kertaa ei ollut ongelmia syttymisen kanssa.
    
Hiipuva kokko.
Viimeistelin talvella aloittamani puunkantokassin.  Olin ommellut kahvipusseja levyksi eli en siis leikannut niitä edes auki.  Leikkasin levyyn aukot lähelle kapeita päitä ja ompelin päistä 10 cm sisälle, jolloin syntyi kuja tukikepeille.  Pujotin niihin kepit, jotka mieheni sahasi katkenneesta harjan varresta.  Kierrätystä siis koko kapistus.  Vein sen mökille, jolloin sulloin sisälle pari villapuseroa.
     
Puunkantokassi.
Meillä oli myös 37. hääpäivä, jota emme kyllä juhlistaneet millään tavalla.  Mies muisti minua komealla kukka-amppelilla.  Kiitos hänelle paitsi kukista, myös siitä, että hän on aina tukenut minun käsityöharrastuksiani.  Vieraalla paikkakunnalla etsimme aina kangaskaupan ja automuseon!
    
Kukkia hääpäivänä.
Ompelin talvella pikakolmioita, joita olen nyt jatkojalostanut.  Muistissa on ollut Amerikan matkalla pikkuserkun esittelemä peitto, jossa blokkina oli Karhuntassu-malli.  Tutkin vastaavat mallit myös netistä, mutta kaikki oli koottu erilailla kuin serkkuni työ.  Päädyin tuohon amerikkalaiseen malliin. Pikakolmioni ovat kookkaita, joten peittoon tulee suuria karhun tassuja - montakohan saan mahtumaan!  Muutama blokki on valmiina.  Täytyy miettiä, millaisia välikaitaleita leikkaan yhdistämistä varten, luultavasti päädyn tummaan kankaaseen.

Violettisävyinen...

...ja punasävyinen Karhuntassublokki.
Kiitokset kommenteistanne!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Pitsejä talkoiden lomassa.



Miljoonakelloja ja lobelioita.

Miksi kesän alku on aina niin kiireistä? Haluaisin joskus nauttia edes hetken pelkästään kuuntelemalla lintujen laulua ja katselemalla luonnon heräämistä uuteen kasvuun. Kädessä voisi olla hyvä kirja. No nyt on kasvimaat muokattu ja kylvetty ja ensin laitetusta perunamaasta kurkkivat jo taimet mullan alta esiin. Salaattirivi pilkistää myös vihreänä harson läpi. Kiirettä on aiheuttanut paitsi pihakoivun kaataminen niin myös sukulaisen kuolema. Olen ollut pitkiä toveja lesken tukena ja apuna hoitamassa hautajaisjärjestelyjä, "paperisotaa" ja nyt kahtena maanantaina olemme urakoineet serkun perheen kanssa jäämistöä. Kyllä siinä on lajittelua riittänyt: osa lähetysseuran kirppikselle, osa roskiin. Ja itselle on saanut ottaa niin paljon kuin haluaa... Lajitellessa olen miettinyt, että omia varastoja pitäisi puhdistaa rankemmin; olen sitä tehnytkin pikkuhiljaa eläkepäivinäni.

Jäämistöä lajiteltuna.

Välillä oli ihan pakko pysähtyä omelukoneen ääreen rauhoittumaan - sauman syntyminen on minulle meditaatiota parhaimmillaan. Vaikka sää oli KYLMÄ, minä ompelin pitsiä. Kaipa joskus on vielä lämmintä. Kaapissa oli valkoinen pitsipala, josta syntyi pusero. Tartosta ostetusta vihreästä pitsistä surautin kotelomekon. Ihmeen monta vuotta pitsit ovat olleetkin muodissa. Molempien vaatteiden kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 4/2016.
     
Pitsipusero.

Pitsinen kotelomekko.

Pari kertaa olen piipahtanut puutarhalla hakemassa tomaatin, purjon ja kukkien taimia. Sieltä löytyy aina valtavan suuria kukka-amppeleita. Yksi koristaa omaa oven pieltä, toisen vein eilen mökkinaapureille. Jäljelle jäänyt koivun kanto on saanut päälleen kukkakoristeen.

Kukitettu koivun kanto kukkapöytänä.

Kiitos kivoista kommenteista!

tiistai 31. toukokuuta 2016

Metsurin opissa.


Koivun oksan korkealle...
 
Kotipihassamme on kasvanut suuri koivu, joka on 50-luvulta. Viime vuosien myrskyt ovat kaataneet puita milloin mistäkin, joten pohdimme pitkään, joko meidän koivuvanhus olisi laho ja saattaisi kovalla tuulella kaatua kotitalomme päälle. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että puu pistetään nurin. Mieheni antoi työn ammattilaiselle, joka saapui sovitusti ja suoritti työn taitavasti. Koneen kourat nappasivat oksat ja latvat puristuksiin, suojuksen alta putkahti esiin saha, joka katkaisi oksan ja kourat nostivat sen maahan. Kaikki ohjaus tapahtui maasta käsin kauko-ohjauksella. Laitteistoja ei kai ole monta Suomessa. Aikaa kaato-operaatioon kului 2,5 tuntia.
Latva siirtyy nätisti maahan.

Karsintaa vielä maassa.

Toiveitteni mukaisesti jätimme pihaan korkean kannon, jonka pinnalle minulla on tarkoitus laittaa kesäkukka-astia. Kylläpä pihamme avartui paljon. Ehkä vieressä oleva kasvimaakin tuottaa paremmin, kun koivu ei imaise kaikkia ravinteita. Myös keittöstämme tuli valoisa  ja aamuaurinko kurkistaa ikkunoista, kun koivun oksat eivät roiku ikkunoiden edessä. Luultavasti vesikourut eivät ole aina täynnä koivun lehtiä ja syksyinen lehtien haravointi vähenee. Koivun siitepöly on myös kutittanut parina keväänä silmiäni, josko sekin helpottaisi.
Mahtava kanto.

Koivu meni polttopuuksi, vaikka se oli hienoa visakoivua. Edes konevoimalla pahimpia oksakohtia ei naapurikylän metsuri saanut pienityksi. Puun pinoamista, kantamista ja oksien raikkoamista on riittänyt. Kasvimaa on niiden alla, joten kylvöpuuhat vielä siirtyvät.

Paper piecing -tekniikka osoittautui mielenkiintoiseksi, joten toinenkin perhonen piti kokeilla. Kiinnitin sen nurkkakehykseen, jonka ostin Oulun käsityömessuilta.
    
Perhoskukkaro.  

Toinenkin sukulaispoika sai synttärilahjaksi karkkipaperipenaalin. Tällä kertaa muistin laittaa nimen kristallimuovin alle.

Jouluisia karkkipapereita uusiokäytössä.
Kevätsiivouksia tehdessä pesin myös työhuoneeni eli Ateljeen verhot. Jälkikäteen ommeltu alakappa värjötteli valkoisena, joten päätin kuvioida sitä vähän. Valmistin leimasimen raparperin varsista sitomalla niitä kukan muotoon kukkalangalla. Sitten vain leimaamaan. No, jälki muistutti ehkä lasten kankaanpainotuotoksia, mutta saa kelvata. Kyllä seulan läpi värin saa asettumaan tasaisemmin.

Raparperileimasin.

Painetussa verhossa näkyy käden jälki.

















Tässä kesän kynnyksellä on ollut niin paljon tapahtumia, että ihan saa ihmetellä, miten kaikesta on selvinnyt: läheisen sairastuminen (onneksi on jo toipumassa),vanhuksen kuoleminen (olen ollut lesken tukihenkilönä) ja oman auton itsenäiset seikkailut (ei onneksi henkilövahinkoja, peltejä saa uusia). Hengissä ollaan ja olen yrittänyt nauttia tästä huikaisevan kauniista ja varhaisesta kesästä. Kerran olemme jo ennättäneet rentoutua kesämökin saunassa, missä ainoana pesuaineena oli mäntysuopa. Tuoksuimme siis vastapestyille matoille!

Kevään ihmeitä.

Kiitos kivoista kommenteista!