perjantai 17. marraskuuta 2017

Isänpäivä.

Salaattikakku.

Nuorempi tytär saapui isänpäivän viettoon, mikä oli hyvä syy leipoa jotain kivaa.  Olen katsonut ohjelmaa Koko Suomi leipoo.  Yhdessä jaksossa kilpailijat saivat näyttää taitotehtävässä, miten valmistetaan salaattikakku.  En ollut kuullutkaan moisesta, joten ehdotin tyttärelleni, josko tekisimme sellaisen.  Eipä tarvinnut kauan houkutella.  Valmistin kaverina erilaisia täytteitä ja lopputulos oli mitä maukkain.  Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista.  Sokerihiirinä halusimme myös jotain makeaa, jollaiseksi valmistimme juustokakun.  Sen pohjaksi teimme ruisjauhoista paistettavan kakun, mausteena juustomassassa mustikoita ja valkosuklaata.  Koristeeksi vuolin valkosuklaalastuja.
    
Mustikkainen juustokakku.

Vaikka meillä on kaapissa ihan liikaa mukeja, muistin miestäni Suomi 100 v -mukilla, onhan tämä 100-vuotisjuhla tosi harvinainen.  Kyseessä on She-Fo muki vuosimallia 1926.  Ompelin lisäksi kangaspussin, jonka täytin kristallikissanhiekalla.  Luin jonkun blokista, että ko. pussi imee auton sisällä kosteutta, jolloin ikkunat pysyvät kuivina.
    
Isänpäivälahjat.

Ennätin piipahtaa tyttären kanssa kangaskaupassa - se on sitä laatuaikaa, koska viihdymme molemmat siellä hyvin.  Rikastuimme molemmat uusilla mekkokankailla.  Omani ompelin heti, koska kuosi on tämän ajan henkinen.  Kangas on itse asiassa ryhdikästä trikoota.  Kaavan piirtelin taas italialaisesta La Mia Moda -lehdestä.  Lehden ostaminen Maltalta oli hintansa väärti.
    
Mekossa on kivoja taskuja.

Hihoissakin on vetoketjut.
  
Pimenevien iltojen kynttilätunnelmaa kaikille! 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.


Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    
Värjättyjä silkkihuiveja.


Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    
Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  
Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   
Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    
Jaakobin tikapuita pitkin ylös...


Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    
Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    
Värjättyä Nalle-lankaa.
Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  
C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.

torstai 5. lokakuuta 2017

Isoäidin neliöitä.


Viime keväänä kasviväreillä värjätyt langat ovat odottaneet vuoroaan.  Aloitin virkkaustyön, johon näin mallin Pinterestistä.  Rakenne on muunnelma isoäidin neliöstä, missä on kukka-aloitus. Sen paikka ei ole neliön keskellä, vaan reunassa.  En vielä tiedä, moneenko neliöön langat riittävät.  Mietin lappujen valmistuttuani, mitä niistä voisi kasata.

Erilaisia isoäidin neliöitä.

Italiankielisestä La mia Moda -lehdestä löytyy aina vain kivoja malleja ommeltavaksi.  Lapin reisulla piipahdin Oulun EK:ssa, mistä mukaan lähti puuvillaneulos.  Siitä syntyi väljä neulosjakku, joka oli helppo ommella, koska neulos on ohutta eikä veny paljoa.  Reunojen huolitteluun en siis tarvinnut eri kaitaleita.
Kaulus avoinna..


...kaulus suljettuna.


Kietaisujakku takaa.
Puolukkareissulla puolukat olivat harvassa ja osa oli hyvin pieniä, mutta sain samalla ihailla paikallista maaruskaa. Toki puolukoita kertyi neljäs sangollinen.  Lisäksi minua ovat työllistäneet omenat, joista on kasvanut kohtuullisen hyvä sato.  Tuoremehun lisäksi kellarin hyllyjä täyttävät höyrymehut sekä omena- ja omena-puolukkahillo.

Ruskan värejä.
Lapin matkalla poikesimme Pellossa Vihreälle keitaalle syömään.  Samalla tutkailin tietysti Pentikin myymälän.  Sieltä löytyi puolen hinnan kankaita.  Ostin Lupiinikuosia keittiöön verhokapoiksi ja vahakangasta pöytäliinaksi.  Kummasti ne vain piristävät värikylläisyydellään.

Lupiinikuosia keittiössä.
Hyvää lokakuuta!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ruskamatka Lappiin.




Äkäsmyllyn kohinaa.

Vihdoin toteutui minun monivuotinen haave päästä Lappiin ruska-aikaan.  Vuokrasimme matkailuauton, koska halusimme liikkua eri paikoissa suunnittelematta mm. yöpymispaikkoja etukäteen.  Ajelimme pohjoista kohti Suomen länsirajaa pitkin.  Poikkesimme Oulun torilla ja Rotuaarilla; löytyihän sieltä myös hyvin varustettu Eurokangas ja automuseo!  Torniosta piipahdimme Ruotsin puolelle Haaparantaan.  Yöksi parkkerasimme levähdysalueelle Ylitorniossa.
    
Oulun automuseossa.

Kukkolankoskella pyydetään kalaa lippoamalla.

Aamulla suuntasimme Aavasaksalle.  Harmiksemme sumu peitti maisemaa.  Ihastelimme kyllä kippuraan kasvaneita mäntyjä.  Matka jatkui kohti Pelloa, missä ruokailimme Vihreällä keitaalla.  Kolarin jälkeen käännyimme Ylläkselle, missä olemme viettäneet lähes parikymmentä hiihtolomaa.  Kävimme patikoimassa Kesänkijärven rantaa pitkin Kesängin keitaalle ja takaisin.  Täällä oli    nähtävissä upea maaruska.  Vaikka sää oli pilvinen, pärjäsimme ilman sadeasuja.  

    
Aavasaksan maisemissa.
 

Kesänkijärvi.

Yllästunturi ja Kellostapuli.

 Illaksi ajoimme Riemuliiterin parkkiin ja vaihdoimme ulkoiluasut tanssitamineisiin.  Riemuliiterissä esiintyi Teuvo Oinas orkestereineen.  Tanssikansaa oli runsaasti, mutta kyllä siellä mahtui tanssimaan.  Illan päätteeksi jäimme nukkumaan Riemuliiterin parkkiin.
    
Ylläs lumella kuorrutettuna.

Aamulla herättyämme meitä odotti yllätys: maahan ripeksi räntää.  Kävimme ajamassa maisemareittiä pitkin Ylläsjärven puolella ja takaisin.  Äkäslompolon puoli Yllästunturista oli saanut lumipeitteen.  Tutkittuamme Jounin kaupan ja Mailan putiikin suuntasimme Äkäsmyllylle, mistä olen hiihtänyt monta kertaa Äkäslompoloon.
   
Äkäsmyllyn seutu on kaunista.

Matka jatkui Leville, mikä on meille uusi paikka.  Kävelimme tiiviisti rakennetussa "alppikylässä" ja yöpymispaikaksi löytyi parkkipaikka sen mäen juurelta, mihin on varastoitu huovan alle tekolunta ensi talven kisoja varten.
   
Levi ja tekolumikasat.

Matkasimme Sodankylän kautta Kemijärvelle.  Näimme paikoitellen kauniita ruskan värejä.  Usein hiljensimme vauhtia tien poskessa ja tiellä tallustelevien porojen vuoksi.  Ajelimme itärajaa ja Kuusamoa kohti.  Pysähdyimme Pienen karhunkierroksen parkkiin, missä oli tosi paljon autoja. Sateeton sää oli houkutellut paikalle runsaasti ulkoilijoita.  Kävimme paikoimassa Myllykoskelle ja siitä vielä vähän matkaa eteen päin.  Palasimme samaa reittiä takaisin.
   
Taistelevat porot.

Kellokas.

Myllykoski Karhunkierroksella.

Illaksi tyyntyi.

Ajelimme Kuusamon alapuolelle, missä parkkeerasimme Salpalinjan levähdyspaikalle.  Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Jokijärvelle kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemiin.  Kallioniemi oli tietysti kiinni, mutta pääsimme toki katsomaan pihaa ja rantaa.  Taivalkoskella poikkesimme perinteisesti Jalavan kauppaan.  Vanha kauppapaikka ja matkalaisten tupa puhuttelee joka kerta.
    
Kallioniemen pihapiiri.

Jäljellä oli enää kotimatka.  Hyrynsalmella juotujen kahvien jälkeen maisemien ruskavärit alkoivat haalistua. Välistä tuli sadekuuroja. Kummallakin oli haikea mieli matkan loppumisesta, mutta kotona oli rentouttavaa pistää sauna lämpiämään tavaroita sisälle kannettaessa.  Värikkäät muistot mielessä piristävät tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Kiitos "matkaseurasta"!

torstai 7. syyskuuta 2017

Tilkkublokkien asettelua.



Jaakobin tikapuut 1.

Olen asetellut kesän aikana ompelemiani tilkkublokkeja monella eri tavalla.  Kiitos parista ohjeesta Jaakobin tikapuille.  Kokeiltuani kahta versiota ( siksak-kuvio ja keskusornamentti) huomasin kolmannenkin mahdollisuuden eli tilkkujen asettelun diagonaalisesti.   En ole vielä päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen, millainen lopputulos syntyy.
   
Jaakobin tikapuut 2.

Jaakobin tikapuut 3.

Italiankielisestä La mia Moda -lehdestä piirsin kaavan, jolla ompelin gollegepusakan jumpalle.  Ompelin eteen vetoketjun, koska pusakan  saa joogassakin helpommin pois päältä.  Gollegetrikoo oli marinoitunut ties miten kauan kaapissa.  Se on ostettu Rokserin myymälästä ja on tosi napakkaa (eikä ole edes viimeinen!!)  Ei niissä ole onneksi viimeistä käyttöpäivää.  Piirrettyäni kaavan ajattelin, että sitä täytyy pienentää, kunnes muistin, että italialaiset kaavakoot eivät vastaa meidän kokoja. Onnekseni olin piirtänyt itselleni sopivan koon. 
     
...ja minun versio.

Lehden malli...

                  

 
Karvarouskuja.
    Miksi aina sanotaan, että syntyy kuin sieniä sateella?  Sadetta on kyllä riittänyt, mutta sieniä ei ole ilmestynyt runsaasti.  Toki sienikoppa on täyttynyt useita kertoja.  Eilen keräsin karvarouskuja.  Niistä saa maukkaan sienisalaatin.
    
Kiitokset kommenteista!  Hyvää alkanutta syyskuuta.

perjantai 25. elokuuta 2017

Elokuun satoa puutarhasta ja metsästä.

Punaherukkasatoa.


Pidän loppukesästä siitä syystä, että luonnosta löytyy niin paljon suuhun pantavaa.  Puutarhassa huomasin, että purjot ovat hujahtaneet isoiksi.  Kurpitsa, lehtikaali, salaatti ja lehtimangoldi tuottavat satoa yli oman tarpeen.  Tilliä ja persiljaa kuivattelin talvea varten, nyt kuivurissa valmistuvat mangoldin lehdet.  Runsaista sateista johtuen kasvimaa on pärjännyt ilman kastelua, mutta kyllä rikkaruohotkin menestyvät - aivan liian hyvin. 
    
Purjoa, taustalla punaista lehtimagnoldia.


Alkuviikosta keräsin neljä sangollista punaherukoita ja keittelin niistä höyrymehua.  Alaoksat jätin vielä kypsymään.  Vadelmapusikkoon polkaisen pyörällä.  Sieltä olen saanut poimituksi 38 litraa komeita vadelmia.  Etelärinteellä kasvoi myös hyvänlaatuista mustikkaa.  Sitäkin on pakastimessa saman verran kuin vadelmaa.  Rouskuja olen löytänyt vasta pari kertaa sienisalaattiin.
    
Yhden päivän mehustussato, takana säilöttyjä kurkkuja.
Tätini, joka on 98-vuotias, antoi minulle vanhoja säilöntätökkejä.  No, minä laitoin niihin marinoitumaan käsityötarvikkeita: kasvisvärjättyjä lankoja ja saumurilankoja.  Ne ovat aika nostalgisia. 

Vanhat purkit uusiokäytössä.

Välistä on ihan pakko istahtaa ompelukoneen ääreen.  Niinpä ompelin vielä kesämekon jostain EK:n muutaman euron palasta, vaikka sitä tuskin tänä kesänä tarvitseekaan.  Kaava on piirretty muutaman vuoden takaisesta Diana moden -lehdestä.  Kaavoituksessa kiusasi suunnattomasti se, että niissä oli valmiina saumanvarat.
    
Vielä kesämekko, milloin mahtaa olla hellettä.

Virkattu kaulus.
"Kesäkäsityö", jota olisi voinut kuljettaa mukana, oli virkattu kaulus (eipä tainnut olla edes mökkireissuilla mukana!). Malli löytyi Kotiliedestä.  Kiva pieni työ.  Käytössä vaatii yksivärisen mekon tai puseron.










Taalainmaan matkalta ostin unikon siemeniä.  Kylvin ne suoraan maahan ilman esikasvatusta.  Nyt ne ovat kukassa. Mielestäni erikoista on niissä tuo valkoinen keskusta.  Täytyy muistaa ottaa siemeniä talteen. 
   
Taalainmaan unikoita.


Hyvää loppukuuta!