perjantai 4. lokakuuta 2019

Ompelulanit.


Kissapeitto.

Niinpä minäkin pääsin osallistumaan kansalaisopiston järjestämille ompelulaneille runsas viikko sitten.  Meitä oli koolla 13 innokasta naista.  Olin ainoa tilkkuilija, muut ahersivat vaateompeluksien parissa.  Varsinaisesta tapahtumasta minulla ei ole kuvia, mutta esittelen omat työni.  Ensimmäisenä päivänä kasasin tilkuista torkkupeiton päällisen.  Olin leikannut etukäteen suurimman osa tilkuista.  Olin tyytyväinen siihen, että päivässä valmistui koko peiton päällinen.  Tikkauksen ja vanun laittamisen tein myöhemmin kotona.  Malli on "Leijuvat neliöt".  Rakentelin mallin viiden kissapaneelin ympärille, joten työn nimeksi päätyi "Leijuvat kissat".  Taustakangas löytyi myös kaapista.
  
Leijuvat kissat.

Lanien toisena päivänä käytin varastossani lojuneen laukun lukon, jonka ympärille suunnittelin pienen laukun.  Kangas oli myös odottanut ompelijaa varastossa.  Sain onneksi opastuksen lukon kiinnittämiseen.  Laukun hihnan ompelin nappanahkasta.
   
Laneilla tehty laukku.

Lukko avautuu reilusti.

Viime sunnuntaina kävin serkkuni vaimon kanssa Kuopion käsityömessuilla.  Mielestäni uutta tarjontaa messuilla olivat kaavat, joita näkyi olevan monellakin kangasmyyjällä (minusta kalliita!).  Ostin kaksi trikoopalaa: toisesta ajattelin ommella mekon, toisesta puseron.  Pieniä tilkkutyöpaloja läksi myös mukaan.  Minua viehättivät erityisesti sellaiset kankaat, joissa on jotakin käsitöihin liittyviä kuvioita.
   
Trikookankaat puseroon ja mekkoon.

Käsityöaiheisia kankaita.

Muutamia pieniä paloja.

Tänä vuonna soilta löytyy runsaasti karpaloita.  Kävin läheisellä lammella kaksi kertaa.  Eka reissulla saalista kertyi 6 litraa, toisella 5 litraa.  Nam!
  
Karpaloita valumassa.

Ruskaisaa syksyä!

perjantai 27. syyskuuta 2019

Puseroita ja makrameeta.


Herkullisia karvarouskuja.

Kuiva kesä enteili huonoa sienisatoa.  Kaikkia sienilajeja ei kyllä näkynyt metsissä, mutta löysin runsaasti karvarouskuja monella eri reissulla.  Välillä oli jopa vaikeuksia kantaa koko saalis pois metsästä. Löysin myös kanttarelleja, lampaankääpiä ja herkkutatteja, joista hauduttelin herkkuja pannun pohjalla.
Makramee-pannunalunen.

Vuosien kuluessa vanhat käsityötekniikat tulevat uudelleen muotiin.  Kaikkialla näytetään makrameesolmuilla taiteiltuja töitä.  Ne onkin päivitetty tähän aikaan sopiviksi.  Itse ostin Lankavan Pauliina-lankaa, josta solmeilin pannunalusen. Muistin vain yhden perussolmun, mutta sillä pärjäsi.  Molempiin päihin laitoin kepit, jotka olin säästänyt lannoitepussin kahvoista (kierrätystä!).  Halusin tuollaisen pitkän pannunalusen, johon mahtuu kaksi kattilaa.
   
Värjätty ja maalattu pusero.

Yksi valkoinen trikoo on odottanut vuoroaan.  Yritin tehdä siihen puurobatiikkia, jonka ohjeen luin jonkun blogista kauan sitten, mutta en löytänyt enää ohjetta.  Niinpä värjäsin sen koneessa aniliininpunaiseksi ja maalasin päälle kukkasia.  Köynnös kiertyy etukappaleelta niskaan.  Puseron kaava on SKK:sta. Röyhelö oli mallissa pystyssä; minulla se rempsottaa alas päin!
   
Pusero Anne Linnonmaan neuloksesta.

Ompelin toisenkin puseron persikanvärisestä neuloksesta, jonka olen ostanut kauan sitten Anne Linnonmaan tehtaanmyymälästä Mikkelistä.  Neulos on laadukasta puuvillaa.  

Elokuussa tilasin vuodeksi englantilaisen tilkkulehden Today's Quilter.  Ensimmäinen numero saapui liitteenä kaksi ylimääräistä ohjetta.  Kylläpä nyt olisi malleja, mitä toteuttaa. 
   
Uusia, upeita ohjeita.

Hyvää alkanutta syksyä!

maanantai 9. syyskuuta 2019

Vanhoja koneita ja kaivonkansipainantaa.


Lapsuusmuistoja: kaunis haravakone.

Reilu viikko sitten meitä oli pyydetty tapahtumaan, jossa on esillä vanhoja koneita. Veimme sinne autovanhuksemme Mercuryn. Päivä sujahti lähes helteisessä säässä tuttuja jututtaen, työnäytöksiä katsellen ja hernekeittoa syöden.  Kirppispöydältä mieheni bongasi tilkkutyökirjan eurolla!
   
Pärehöylällä valmistuu kattopäreitä.

Puimakone.

Paikallinen käsityökeskus ilmoitti kaivonkansipainantapäivästä (mikä sanahirviö!), jonne minä tormasin heti aamulla.  Onneksi muistin muutamaa päivää ennen, että kaapissani oli vihreä pellavakangas odottamassa käyttöä.  Pesin ja silitin sen.  Käsityökeskuksen takapihalla oli kolme kaivonkantta, joista valitsin Niemisen valimon valmistaman kannen.  Valitettavasti en osannut käyttää riittävästi väriä, jolloin painojälki jäi himmeäksi.  Nyt kangas odottaa sopivaa mallia.
   
Kaivonkansi pellavalla.

Suuri Käsityö -lehden huhtikuun numerossa oli ohjeita, jotka oli ommeltu pliseeratusta kankaasta. Niinpä tuhosin sellaisen kankaan kaapistani.  Mekko oli oikein nopea ommella, koska reunoja ei tarvitse edes päärmätä.
   
Mekko pliseeratusta kankaasta.

Eilen nautimme mökillä mieheni syntymäpäiväkahvit. Omenasadon innoittamana leivoin ruusukakun.  Aika suuritöinen, mutta tulipahan tuokin kokelluksi. Pohjana on paistettu juustokakku.  Ruusut kieputellaan ohuista omenaviipaleista, jotka kiehautetaan sokerivedessä.  Herkullinen lopputulos.  Ohje oli Kodin kuvalehden liitteenä.

Ruusuinen omenakakku.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   
Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   
Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.



Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille! 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.


Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   
Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   
Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 
Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.
Hyvää marjastusaikaa kaikille!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Hiljaa yössä.

Tangokuninkaalliset Pirita Niemenmaa ja Johannes Vatjus.

Viime viikko hujahti Seinäjoella tangomarkkinoilla keskiviikosta sunnuntaihin.  Viiteen päivään mahtui runsaasti oheistapahtumia ja sää oli sateeton. Olimme varanneet leiripaikan Areenan parkkipaikalta eli meillä oli tosi lyhyt matka juhlakonsertteihin. Keskustaan ja tangokadulle on matkaa reilu kilometri. 
Finalistit tangoparaatissa.

Kahden välivuoden aikana tangokadulle oli ilmestynyt uusi jättiteltta tanssiparketteineen.  Kyllä asvalttikadulla tanssiminen olikin hankalaa!  

Tänä vuonna kuninkaallisten valinnan lisäksi Seinäjoella kisattiin kolmatta kertaa SMOrk- kisaa (Suomenmestaruustanssiorkesteri).  Loppusuoralla soittivat Weranta, Neitoset ja Särmä.  Monen päivän jälkeen voittajaksi selvisivät pohjoisen tytöt 
eli Neitoset, joiden musiikki oli mielestäni eniten jalan alle menevää musiikkia.
    
Weranta-yhtye jäi kolmanneksi.


Toisen sijan vallannut Särmä-yhtye.
Neitoset-yhtye arvioitiin parhaaksi.

Seinäjoella kilpailtiin myös lavatangon SM-tittelistä sekä tangoseniori- ja tangojuniorimestaruudesta. Kaikkia osa-alueita oli osattu yhdistää toisiinsa: tangoparaatissa esiintyivät paitsi monet entiset kuninkaalliset, myös uudet finalistit ja orkesterikisaajat sekä tanssijat.  Samoin ostoskeskuksessa tanssijat ja laulajat esiintyivät samanaikaisesti.  Myös SMOrk-ehdokkaat säestivät esiintyjiä.
  
Finaalin tunnelmaa ei voi sanoin kuvata.

Paviljongin tanssilavalla finalistit pistivät parastaan, joten tanssimme paljon, mutta myös pysähdyimme kuuntelemaan esityksiä ja katselemaan muita tanssijoita.  Tapasimme muutamia tuttuja tanssikavereita.  Kävin jututtamassa ja halaamassa esiintyjiä ja sain taas pinon kortteja nimikirjoituksineen.
    
Taitava Silla Pöyry finaalissa.

Finaaliin pääsivät molemmat suosikkini eli Silla Pöyry ja Pasi Kivimäki.  Kumpikaan ei päässyt kuninkaalliseksi, mutta Johannes Vatjus kyllä ansaitsi paikkansa upealla äänellään.  Etukäteen kysyin häneltä:"Mistä sinun äänesi oikein tulee?"  Johannes tuumasi hymy huulillaan:"Sydämestä, täältä sydämestä!"  Oikein mukava baritonilaulaja.  Sillaa jututimme tangokadulla pitkän tovin.  Hän on monipuolinen muusikko ja soittaa monta instrumenttia.  Mielestäni Silla sai finaaliin kisan vaikeimman tangon laulettavakseen; kenen ääniala voi yltää noin alarekisteristä yläsointuihin!  Siksi kai tuomaristokin joutui äänestämään kuningattaresta.  Mutta kyllä Sillasta vielä kuullaan jossain, on hän niin upeaääninen esiintyjä.  Kuningattareksi valittu Pirita Niemenmaa laulaa kyllä puhtaasti ja eläytyen, mutta hänen äänensä on kova, lähes metallinen, mikä ei sovi minun korviini.
   
Voittajien iloittelua.

Mikä sitten on tangomarkkinoiden suosion syy?  Niitä on varmasti monta.  Siellä voi nähdä kaikki Suomen huippulaulajat samalla kertaa.  Lisäksi he jalkautuvat kansan keskuuteen (normaalisti heidät nähdään lavalla).  Oheistapahtumia riittää kaikkeen makuun Aaltokierroksesta tangohölkkään, karaokesta kirkkokonserttiin.  Kaduilla on paljon väkeä, voit bongata julkkiksia.  Myös laulajat ovat kertoneet, että tangomarkkinoilla hekin voivat tavata kollegojaan.  Koska ihmiset eivät tule tangoille päihtymään, siellä ei näy rettelöintiä.  Suurin päihde lienee se tunnelma, minkä kokee vaikkapa finaalissa huikean esityksen jälkeen.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Unituuli-peitto.






Pöllö kukkien vahtina.
 Juhannus tuli ja meni.  Vietimme mieheni kanssa 40-vuotishääpäivää saunoen, muurinpohjalettuja paistaen, tanssien ja syöden.  Lapsenlapsen 1-vuotissynttärit vietettiin Skype-avaruudessa. Koimme myös ravakan ukkoskuuron, joka meni onneksi nopeasti ohi.
   
Unituuli-peitto.

Kevättavella aloitin tekemään torkkupeittoa, jonka mallin otin Today´s Quilter -lehdestä.  Siinä peitto oli valmistettu jelly roll -kaitaleista, mutta totesin omistavani niin paljon punasävyisiä kankaita, että niistä saisi kaksikin peittoa.  Niinpä leikkasin kaitaleet itse. Lehden ohjeet ovat tosi selkeät (englanninkieliset), jopa kerrotaan, mihin suuntaan saumat kannattaa silittää. 

Tilkut leikattuina.

Ensimmäinen blokki valmiina. Kulmapala jäi seuraavaan työhön.

 Ompelin tilkkupinnan vielä vanhalla koneella, mutta tikkaukset säästin uudelle koneelle.  Mutta olipa vaikea päättää, millaista tikkausta tekisin!  Niinpä peitosta kehkeytyi oikea tikkauskokoelma.  Tikkauslangan olin ostanut Hampurin Karstad-kangaskaupasta: pätkävärjättyä punasävyista lankaa.  Ajattelin peitolle nimeksi Mummon päikkäripeittoa, mutta mieheni tarjosi nimeä Unituuli, joka lyhyenä puhutteli minua.  Reunakaitaleeksi käytin useampaa punaista jämäpalaa.
    
Taustakankaassa halitaan.
    
Tikkauskuvioita...

...riittää.  
Peiton kaveriksi ompelin tyynyn,

jossa ei ei ole erikseen taustapuolta.


Kesäkukkia pärevasussa.

Kaunista kesäkuun loppua!