tiistai 5. maaliskuuta 2024

Pukineita pakkaseen.

 

Päätä ei palele.

Ankara pakkastalvi pisti miettimään, miten saa itsensä pysymään lämpimänä myös ulkona.  Niinpä etsin Käsityölehden arkistoista Nikita-hatun kaavan ja ompelin sellaisen.  Päällisosan tein violetista villakankaasta ja reunaan käytin pienen turkispalan, joka oli odottanut sijoituspaikkaa jo useamman vuoden.  Kaavaa olisi voinut hieman muokata omaan nuppiin sopivammaksi ja reuna vaatisi pitempikarvaisen turkiksen, mutta tällä nyt mennään.  Pääasia, että pää pysyy lämpimänä.

 

Merinovillakäsineitä.

Olen aina ollut kylmäkätinen, mutta iän myötä myös mieheni käsiä on ruvennut palelemaan herkästi.  Tutkin merinovillaneulosten jämiä ja totesin, että niistä riittää materiaalia "lapasiin", jotka mahtuvat rukkasen sisälle.  Näihinkin löytyi kaava käsityölehdestä.  Miehen lapaset leikkasin aikuisten kaavalla, mutta omani leikkasin ilman saumanvaroja.  Tumppujen ompeleminen saumurilla oli tosi nopeaa.  Kylmemmillä ilmoilla lapaset ovat olleet käytössä hiihtorukkasten sisällä.

 

Nenäliinakotelo.
 

Omasta autosta löytyy pieniä puutteita, jotka eivät ole aina teknisiä.  Itse en pidä pienistä nenäliinapaketeista, joissa on vain muutama liina pieneksi taiteltuna.  Siispä ompelin pehmeän kotelon, johon mahtuu puolet isosta nenäliinapaketista.  Kankaat ovat resurssijämiä, tilkkutöistä jääneitä.  Välissä on ohut vanu. Kotelo aukeaa vetoketjulla.  Nyt nenäliinat säilyvät siisteinä myös hanskalokerossa.  

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Teatteria ja kirjontaa.

 

Musikaali Evita Peronista.

Kävimme viikolla kahden päivän reissulla Jyväskylässä.  Ensimmäisenä iltana oli vuorosssa Jyväskylän kaupunginteatterissa paljon mainetta niittänyt musikaali Evita.  Esitys oli ammattitaidolla tehty, mutta itselleni se oli pettymys: orkesteri soitti liian kovaa, jolloin laulujen sanoista ei saanut selvää. Teos oli läpisävelletty; eräs matkakumppani totesi sen olevan oopperan.  Musikaali perustuu Evita Peronin värikkääseen elämänkaareen, mutta tarinan ymmärtäminen musiikkimelun takaa olisi jäänyt kepoiseksi, ellei sitä olisi tuntenut ennestään.   

Sannu Vaarala: Politiikkaa lautasella.

Toisen matkapäivän aamuna pääsimme maistelemaan jäätelöitä Toivolan Vanhaan Pihaan.  Huh!  Olipa minulle liikaa makustella viisi erilaista pikaria jäätelöä aamutuimaan.  Ihan kivoja makuja toki löytyi.  Sieltä kävelimme Suomen käsityömuseoon, joka oli ainakin minulle todella mielenkiintoinen paikka.  Saimme kuulla vaihtuvassa näyttelyssä tarinaa nimeltä Kirjotut kannat, jonka nimi viittaa sekä kantaaottaviin teoksiin että tekijöiden kulttuurisiin juuriin.  Tekijät ovat tavanneet toisensa Rovaniemellä.

Tenka Issakainen: Päiväkirja tammikuu-elokuu 2023

 Itselleni peittokirjonta on tuttua, koska tein rekipeiton vuonna 1984.  Kudoin taustakankaan mustalla villalangalla ja kirjoin sen villalangoin.  Oma peittoni kirjontakuviot ovat perinteisiä, mutta näyttelyn peitot on tuotu tähän päivään. Kirjontalankana käytetään kasvisväreillä värjättyjä villalankoja.   Itse olen harrastanut kasviväreillä värjäämistä ja teettänyt värjäystyön myös yläasteen kemian tunneilla.

Tanya Kravtsov: Korjaa tuska, kylvä toivoa.

Erityisen kaunis ja puhutteleva työ oli Tanya Kravtsovin Korjaa tuska, kylvä toivoa -teos, joka kertoo Ukrainasta, siitä, kun tekijä sai käydä Ukrainassa isoäitinsä auringonkukkapellossa ja koki sen omaksi turvapaikakseen.  Pisto pistolta auringonkukka juurtuu hitaasti villamaahan syleilemään kipuja ja kasvavia toivon versoja.

Minna Kovero: Juurevien virtausten manifestitaatio.

Elina Luiro: Luonnon merkitys.


 

Maria Huhmarniemi: Juuret.

Museon alakerrassa pääsimme tutustumaan pysyvään näyttelyyn, missä oli melkoinen läpileikkaus suomalaisesta käsityöstä.  Tutustuimme myös Suomen kansallispukukeskukseen, missä näin mm. oman kansallispukuni eli Etelä-Pohjanmaan puvunkehityksen tutkittujen ainestojen pohjalta.

Etupistokirjontaa.

 

Etelä-Pohjanmaan puku 1950-1960-luvuilla...
...ja tänä päivänä.
 
Ennen kotimatkaa pistädyimme vielä Pandan makeistehtaan myymälässä ja Puttipajan myymälässä.  Mieli askarteli kotimatkalla koetun ja nähdyn virikeaineiston  myllerryksessä.


sunnuntai 11. helmikuuta 2024

 

Tikkaus odottaa.

Kuulemani mukaan ei pitäisi koskaan sanoa "ei koskaan", mutta nyt kun olen pitkästä aikaa ommellut parisängyn peittoa, olen toivonut, että tämä olisi jo viimeinen.  Aikaa menee runsaasti enemmän kuin torkkupeiton ompelemiseen.  Kun vihdoin sain leikellyksi kaikki 512 pikakolmiota samankokoisiksi, kasasin palat yhteen ja ihan nättejä tähtikuvioitahan niistä syntyi.  Blokkien asettelussa piti olla tarkkana, koska joka toinen blokki piti kääntää ylösalaisin. 

 

Työvaiheita: blokki koostuu 18 palasta.

Peiton keskiosa oli siis kasassa, mutta koko oli vielä liian pieni.  Siispä aloin ommella reunakaitaleita.  Pyrin käyttämään samoja kankaita  kuin keskiosassa sekä muita kankaiden rippeitä, joiden värimaailma oli sopiva.  Ompelin n. 2":n kaitaleita vierekkäin ja sitten leikkasin pinnan 4,5":n pätkiksi.  Niistä muodostui yksi kerros.  Väliin ompelin viininpunaista kaitaletta ja ihan reunimmaiseksi punavalkoista printtiä, jossa on pieniä neliöitä. 

 

Tähti koostuu neljästä blokista.

Vihdoin peiton päällinen on neliö, jonka sivu on 2,5 metriä.  Tässä vaiheessa tilkkutyö jää odottamaan jatkoa eli tikkausta.  

Yksityiskohta tilkkupinnasta.


Kuvaussessio hangella.

torstai 25. tammikuuta 2024

Uusien töiden parissa.

 

Tove Janssonin kookas seinämaalaus.

Kasattuani pakkasilmoilla 1000 palan palapelin oli aika ryhtyä miettimään uusia käsitöitä.  Vieläkö ompelisin yhden parisängyn peiton?  Selasin englantilaisia tilkkulehtiä ja sieltähän se malli löytyi: puna-valkoinen peitto.  Aloitin pikakolmioiden valmistamisesta.  Huh, niitä piti ommella 512 kappaletta.  Tällä hetkellä kolmiot on ommeltu, leikattu ja silitetty.  Kolmioiden kokoa pitää vielä trimmata.  Muut osat odottavat vielä leikkaamista.

 

Tässä 512 pikakolmiota odottavat jatkokäsittelyä.

Samaan aikaan aloitin myös neuleprojektin, koska halusin käyttää saamani käsityökaupan lahjakortin johonkin henkilökohtaiseen työhön.  Ostin Katian merinovillalankaa kolmea väriä: violettia, valkoista ja vaaleanpunaista.  Etsin mallia ylhäältä päin neulottavaan villatakkiin, mutta kun en löytänyt mieluista, niin piirsin kaarrokkeen kirjoneuleen itse.  Työ on aloitettu, mutta sehän hidastuu koko ajan, koska silmukoita pitää lisätä.

 

Neuleprojekti alussa.

Mieheni työmaalla piilotteli vanhan ajan nappiteline, jonka roudasin firman lopettaessa kotiin mieheni luvalla.  Sehän oli paksun pölykerroksen peitossa, joten tyhjensin siitä napit pois.  Pesin ne ja levittelin talouspaperin päälle kuivumaan.  Itse teline kirkastui suihkun alla.  Kuivumisen jälkeen lajittelin napit lokeroihinsa.  Välttääkseni pölyttymisen ompelin telineelle suojahupun huonekalujen mallikankaista, jotka sain kesällä siskon tyttären mieheltä.  Kierrätystä sekin.

Antiikkinen nappiteline.

Napit ja teline pestyinä.



 

Huputettu teline.

Viime viikon loppuna kävimme pääkaupungissa poikamme luona ja samalla matka- ja caravan-messuilla.  Koska joulupukki toi meille museokortit, kävimme kolmessa museossa.  Design-museossa pidin kovasti perusnäyttelystä.  Yksi mielenkiintoinen työ oli valtavan suuri kukkamatto, nimeltään Meadow eli Niitty, joka oli tehty tuftaamalla.  Argentiinalaissyntyinen Alexandra Kehayogloun työn esikuvana on Kreikan Miloksen saari, jonka maisema on muuttunut kaivosten myötä, mutta kerran vuodessa se puhkeaa kukkaloistoon.

Tuftattu kukkaloisto.

Suomalaista muotoilua oli myös paljon esillä, mm. Birger Kaipiaisen keramiikkaa.

Orvokki - suomalaista kauneutta.

Arkkitehtuurimuseossa jäi kuvat ottamatta, mutta vielä jaksoimme mennä HAM:iin tutustumaan uudempaan taiteeseen.  Siellä oli esillä "veistoksia", jotka oli valmistettu erivärisistä kulkusista.  Tilan jakajana toimi kulkusverho, jonka läpi piti kulkea ja siten tuottaa ääntä. 

Modernin veistoksen voi valmistaa vaikka kulkusista.

Upea aamurusko.


perjantai 12. tammikuuta 2024

Merinovillaa pakkasella.

 

Kuurankukkia.

Kylläpä pakkasherra puhalteli puut komeiksi kuurahuntujen avulla ja aurinkokin yritti kurkistella taivaanrannan takaa.  Kaunista, mutta niin kylmää.  Puu-uunit ja -hella olivat kovassa käytössä.  Laduille lähtemistä en mallannut moneen päivään, vaan tyydyin kävelemään pikkulenkin monien vaatekerrosten suojaamana.

Merinovillamekko.

Lieneekö joulupukki arvannut kovien pakkaskelien saapumisen, koska yhdestä paketista paljastui merinovillaneulos.  Maltoin odottaa Suuri käsityö -lehden saapumista, sillä siinä oli kaava yksinkertaiseen neulosmekkoon.  Kaava oli todella pelkistetty, mikä sopii hyvin kuviolliseen kankaaseen.  Ainoa erikoisuus lienee poikkileikkaus, joka on laskettu lantiolle.

Merinoa löytyy monia värejä.

Koska ompelin joululahjoiksi pieniä olkalaukkuja, niin pitihän minun saada sellainen itsellenikin.  Sivulla olevat vetoketjulliset lokerot auttavat pitämään tavarat järjestyksessä.  Orvokkikangas on ostettu Lappeenrannasta viime kesänä, vetoketjut ja vuorikangas omasta varastosta, samoin hihnaan käytetyt tukinauha ja metallirenkaat.  

Orvokkilaukku.
Oikein hyvää alkanutta vuotta!


lauantai 30. joulukuuta 2023

Välipäivien touhuja.

 


 Touhukas joulun viettäminen on takana päin.  Saimme kotiin kaikki jälkeläisemme: kolme lastamme, kaksi vävyä, miniän, kaksi lastenlasta ja yhden koiran. Touhua riitti, vaikka kaikki aikuiset osallistuivat jouluvalmisteluihin.  Mieheni valmisti keittiön pöytään jatkopalan, jotta mahduimme saman pöydän ääreen koko porukalla.  Entinen joululiina oli tietysti liian lyhyt, joten kävin ostamassa Pentikin jouluista kangasta kolme metriä ja päärmäsin siitä pöydän kokoon sopivan liinan. Halusin myös kaikille samanlaiset tabletit lautasten alle.  Niinpä ompelin tilkutellen 10 valmista tablettia.  Näiden lisäksi ompelin vielä 5 liinaa, jotka päärmäsin vasta joulun jälkeen.

Riittävätkö tabletit?

Tabletti ja Pentikin joululiina.

Isosta porukasta johtuen lahjamäärä oli melkoinen.  Ihanan kakkuvuoan ja herkkukorin lisäksi mainitsen tilkkuaiheisen palapelin, jossa on 1000 palaa.  Aloitin jo kasaamisen.  Se on koukuttavaa puuhaa.

Tuhat palaa etsii paikkaansa.

Mieheni valmisti toivomuksestani pienen kukkahyllyn, joka riippuu köysien varassa katosta.  Pidän siitä kovasti.

Riippuva kukkahyllykkö.

Toivotan kaikille antoisaa uutta vuotta niiden asioiden parissa, mitkä tuntuvat mieluisilta, olkoot ne sitten tilkkuja, lankoja, hiihtolatuja, joogaa, tanssiparketteja, kirjoja jne, itsekullekin omien mieltymysten mukaan!

sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Joululahjoja.


Tämäkin vuosi alkaa lähestyä loppuaan.  Takana on kiireisiä viikkoja, kun olen lupautunut leipomaan moneen paikkaan kahvileipiä.  Lahjat ovat tällä hetkellä paketissa, onneksi. 

Olkalaukkuja eri kuoseista.

Suvun nuorille naisille ompelin pienet olkalaukut, joissa on monta vetoketjullista lokeroa sivussa.  Onneksi vetoketjuja on riittävästi varastossa.  Yritin miettiä jokaiselle sellaisen värin, joka parhaiten sopisi saajan värimaailmaan.

Merinovillaa ja silkki-villaa.

Trikookuosia yöasuun.

Lapsenlapset ovat tietysti lähellä sydäntä ja heille ompelen kyllä mielelläni.  Pikkuprinsessalle valmistui mekko ja myssy merinovillaneuloksen jämistä.  Neuloin myös sukat villa-silkkilangan lopusta.  Hän saa myös fleecestä ommellun myssyn ja rukkaset.  Toiveena oli myös merinovillainen kypärämyssy.  Myös yöpuku valmistui nopeasti saumurilla.  

Pää ja kädet pysyvät lämpiminä.

5-vuotiaalle ompelin yöpuvun.  Yläosa on mukavaa kissa-trikoota, jonka löysin kesällä Lappeenrannasta.  Siellä on kiva kangaskauppa.

Pojalle kissaunia.

Tarvitseeko joku avainkukkaroa?  Niitä valmistui sarjatyönä pienille ja vähän isommillekin.

Avainkukkaroita.

Niin, pojan porukalla on myös koira.  Pitihän minun muistaa myös koiruliiniakin, joka viime sunnuntaina oli napannut näyttelyssä kolme ruusuketta. Koira saa oman alusmaton.

Koiralle oma matto.

Oikein mukavaa joulua kaikille!