tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappumekko.

Peikonlehtimekko.

Käydessäni Eduskuntatalossa minulle jäi toki hetki aikaa kierrellä Helsingissä ennen junan lähtöä ja kuinka ollakaan, askeleet veivät minut Kluuvin Eurokankaaseen.  Tutkittuani tlkkutyökankaita palasin asustekangasosastolle, jossa silmiini oli osunut heti sisälle astellessani trikoo, jossa on erisävyisiä peikonlehtiä.  Kangas suorastaan pyysi päästä mukaani!  Ompelin siitä hyvin yksinkertaisen mekon käyttäen pohjana aiemmin ompelemaani tunikaa.  Pääntiellä on neljä pientä laskosta ja helma levenee reilusti.  Huomasin, että mekkoa voi käyttää myös vyön kanssa.  Oikein mukava perusmekko, vaikka vappu olikin niin kylmä, että mekolla ei tarennut mennä edes vappubrunssille.  Niin, meillä on vielä lunta, mikä näkyy eo. kuvassa.
  
Helppo trikoomekko on mukava päällä.

Ompelukoneen ääressä on valmistunut myös setti tabletteja, joihin materiaali löytyi omasta varastosta. Vanhin kangas näistä on tuo perhoskangas, jonka olen ostanut Minnesotasta 11 vuotta sitten.  Tablettien malli löytyi saksankielisestä Patchwork spezial -lehdestä.  Työ oli helppo tehdä, koska lehdessä oli kaikki mitat valmiina ja saumanvarakin osui koneeni kanssa samaksi ilman säätöjä.  Taustakankaaseen silitin kovikekankaan. 
   
Kuuden tabletin setti.

Hyvää kevättä ja kiitos kommenteista!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Saariselän lumilla.



Kiilopää.

Perheemme on hiihdellyt yli 15 talvena Ylläksen hangilla.  Tänä vuonna päätimme katsastaa Saariselän ladut ja maisemat ennen kuin olemme "rollaattorikunnossa".  Viikon sisällä matkasin siis Suomen päästä päähän, koska takana oli Helsingin reissu.  Kilometrejä riittää.  Kuten kuljettajamme tuumasi: "Tiet eivät lopu ajamalla eivätkä ladut hiihtämällä."  Paikallisen Latu-järjestön matkalle oli päässyt bussilastillinen enemmän tai vähemmän hiihtoon hurahtaneita henkilöitä.  Parhaimmalla oli takanaan jo 2400 hiihtokilometriä.    Itselleni matkan pituus ei ole tärkeä, vaan luonnossa liikkuminen, maiseman vaihtuvuus, auringon paiste ja yhdessä puuhastelu tuovat vaihtelua arkeen. 
    
Saariselän keskustaa.

Ensimmäisenä päivänä hiihtelimme Laanilaan - emme suinkaan lyhintä reittiä.  Kuuluisat monotanssit alkoivat vasta kahdelta ja siihen olisi tunti aikaa. Emme malttaneet jäädä odottamaan.  Niin meille kävi joka päivä: huomasimme olevamme Laanilassa yhden tietämissä riippumatta siitä, minne päin olimme hiihtäneet.  Eipä se meitä jäänyt harmittamaan, sillä tiedän paljon parempia tanssikenkiä kuin monot.  Ja ulkoilutimme tanssikenkiämme toki kahtena iltana Teerenpesän naistentansseissa. 
    
Iltamenopaikka.

Kahtena päivänä linja-automme vei meidät tunturiin, mistä oli helppo lähteä matkaan suksilla.  Suomen Ladun Kiilopään majalta hiihtelimme Ahopään ylitse Laanilan kautta Saariselän keskustaan.  Maisemat olivat upeat eikä alaslasku ollut vaikea.  Toisena päivänä pääsimme taas bussin kyydissä Kaunispään huipulle. Olipa hieno kokemus. Sieltä näkyy kauas, jopa itänaapurin puolelle.  Lumihuippuja erottui moneen suuntaan, mm. Nattaset.  Tulimme suksilla alas koillisen suuntaan. Alkumatkan aurasimme, mutta loppulaskun pääsi sutjakasti latua pitkin. Ajatella: pelkkää alamäkeä ensimmäiset 2,5 kilometriä. Ihana kokemus, sillä olen pikkutytöstä asti uskaltanut laskea mäet täysillä ja meillä tanssi-ihmisillä on tunnetusti hyvä tasapaino.
    
Näkymä kohti pohjoista Ahopään laelta.

Rumakuru on näin nätti paikka.
Näkymä Kaunispään laelta.

Hotellikompleksi Kaunispäällä.

Olimme majoittuneet Kylpylähotelli Holiday Club Saariselkään.  Rakennuskompleksi on suuri, mutta oli ylellistä päästä joka päivä saunaan suoraan ladulta.  Nautimme toki porekyvyistä ja kerran satuimme altaaseen aaltokoneen ollessa käynnissä.  Erityisesti minua miellytti aromisauna, jonka lempeä löyly hellitteli lihaksia.  Aamuin illoin saimme myös nauttia runsaasta ateriasta.  Leikkelepöytä oli runsas, samoin salaattivalikoima.
  
Vellinsärpimänojan taukotuvan räystästä komistavat jääpuikot.

Lutto-oja.

Kuuden päivän hiihtolenkit olivat mukavia, vain kahtena viimeisenä päivänä sukset alkoivat lipsua iltapäivällä, kun ilman lämpötila oli monta astetta lämpimän puolella.  Silloin oli aika tuskallista palata majapaikkaan.  Sää oli upea lähes koko ajan ja maanantaille ennustettu lumimyrsky tuli vasta illalla ja hyvin lempeänä.  Kiitos kaikille matkalaisille! 
 
Siulassa näimme museoesineitä.

Käsityötaidonnäytteitä Siulassa.

Majapaikkamme Holiday Club Saariselkä.
 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vierailu eduskunnassa.

Pääsiäisen jälkeen minulla oli tilaisuus vierailla Eduskuntatalossa.  Koska meillä ei ollut muuta yhteistä ohjelmaa ryhmäni kanssa, liitin matkaan myös kyläreissuja.  Lahdessa minua odotti työkaverini miehensä kanssa ja vietin heidän luonaan "täysihoidossa" vajaan vuorokauden. Iltateelle saapui vielä pariskunta, jotka molemmat olivat entisiä työtovereita.  Kylläpä meillä riitti puhumista: porisimme menneistä, mutta päivitimme myös nykyistä elämäämme.  Aika heidän kanssaan hurahti aivan liian nopeasti.  Kävimme katsomassa Sibeliustalon ja mattonäyttelyn, mutta ne jäivät kuvaamatta.  Sydämelliset kiitokset vieraanvaraisuudesta!
    
Lähes tyhjä istuntosali.
 
Saavuin paikallisjunalla Helsinkiin, missä jätin laukkuni Rautatieaseman säilytykseen. Pienen happilenkin jälkeen päädyin Eduskuntatalon portaikkoon, missä osa ryhmästä oli jo paikalla.  Kansanedustaja Sari Essayah otti meidät iloisesti vastaan ja kierrätti meitä ympäri taloa.  Näimme talon pienoismallin, ihastelimme marmoripintoja ja istuimme hetken suuressa istuntosalissa.  Kuulimme myös tarinan talon akustiikasta, miten taitavasti se on suunniteltu toimimaan jo ennen elektronista äänentoistoa.  Sari halusi näyttää meille erityisesti taiteilija Pekka Halosen suurikokoisen maalauksen Tukinuitto, joka on sijoitettu valtiovarainvaliokunnan huoneeseen.  Lopuksi meidät kahviteltiin Kristillisdemokraattien kokoustiloissa. Kyllä talo on hieno ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus.  Huonojalkaiselle lukuisissa portaissa kiipeily saattaa olla rankkaa.
   
Istuntosalin kupolikatto.

Marmoriportaikko.

Lattiamosaiikkia:tässä neljästä elementistä tuli.

Pekka Halosen upea maalaua Tukinuitto.

Sari Essayah toimi emäntänä.

Loppuillasta matkasin lähijunalla Pohjois-Haagan asemalle, missä poikani ja hänen tyttökaverinsa odottivat minua.  Katselimme kuvia heidän Teneriffan matkaltaan.  Hyvin nukutun yön jölkeen oli aika palata kotiin.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Uudet verhot ja kevättakki.


Verho WC:n ikkunassa.

Alakerran WC:n verhot ovat olleet käytössä hm... niin kauan, että niihin on ilmestynyt reikiä. Olen joskus valmistanut ne painamalla lakanakankaalle orvokkeja.  Käydessäni helmikuussa Töölön tilkkupajassa silmiini osui kangas, jossa on vaalealla pohjalla hentoja beigenvärisiä kuvioita. Se sopii mainiosti seinän ruskeisiin kaakeleihin.  Suunnittelin verhojen alareunaan tilkkutyöboordin, jonka toteutin vihreänsävyisistä kankaista.  Kahden tuuman mitoitus kuvioissa vaati tarkkuutta - yleensä en harrasta noin pieniä tilkkuja. Nyt verhot ovat valmiina ja ikkunaa vasten niistä muodostuu tietynlainen mosaiikkivaikutelma.
    
Verhon boordikuvio.

Minulla oli etsinnän alla ohut toppatakki jo monen viikon ajan, mutta kun sopivaa ei kävellyt vastaan, piipahdin paikalliseen kangaskauppaan ja siellähän minua odotti hyllyssä ohut tikkikangas: aniliininpunainen, tikkauskuviona sydämiä! Joku ajattelee, että tuohan on ihan pikkutyttöjen kangasta, mutta minulle se on ihan sopivaa.  Muokkasin kaavan Käsityölehden mallista. Aluksi kuvittelin tekeväni takin ilman vuoria, mutta sitten halusin saada myös taskut piiloon.  Vetoketjut ovat violetteja, koska niitä sattui olemaan varastossa. Lisäsin malliin vielä hupun, jonka vuoriksi ompelin Saksasta ostettua maatuskakangasta.  Huppu kiinnitetään vetoketjulla ja kahdella napilla.  Hupun valmistamisessa olikin monta pientä yksityiskohtaa, kun naputtelin purjerenkaita nyöriä varten sekä mietin kiinnttämistä. Vuorin hihansuihin ompelin resorit, jolloin tuuli ei puhaltele ranteisiin.

Takin yleisilme. Helma on kaareva.

Resori vuorin hihansuussa ja pöllö koristeena.

Sydäntikkaus ja maatuskat hupun vuorissa.
Leivoin pääsiäiseksi ruisleipää, koska pakastimessa alkaa nyt olla tilaa.  En ole valmistanut yhtään uutta pääsiäiskoristetta, koska varastossa on paljon rakkaita, lasten tekemiä koristeita.  Oikein aurinkoista ja rauhallista pääsiäistä kaikille ja kiitos mukavista kommenteista!

Tässä valmistuu ruisleipää.

Entisiä pääsiäiskoristeita.



 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevättä kohti.


Matto ontelokuteesta.

Muutama vuosi sitten olin hurahtanut ostamaan kerän ontelokudetta.  Niinpä ajattelin, että materiaali pitää laittaa hyötykäyttöön.  Virkkuukoukku numero 8 piti ottaa topakasti käteen: ei millään kynäotteella vaan reilusti kämmenotteella.  Kävin katsomassa googlen kuvagalleriassa malleja, mutta  toteutin maton omien mielikuvien mukaisesti ja kokeilin, miten usein tarvitaan levittämistä.  Etenin puoli kierrosta illassa ja joka kerren jälkeen annoin kyynärpäille kylmähoidon.  Nyt matto on valmis ja ilahduttaa WC:ssä kävijää.
    
Upeita lumikuorrutteita.

Eipä ole ollut näin lumista talvea moneen vuoteen.  Näppäilin lumisia kuvia ja lähetin niitä myös Saksaan ihailtaviksi.  Ovat kuulemma kuin satukirjasta!  No, tänään föhn-tuuli lämmitti ilman +4,5 asteiseksi.  Kävimme kyllä hiihtämässä 8 kilometriä, mutta en edes muista, milloin sukseni olisivat lipsuneet niin paljon. Uusi voide, joka oli tarkoitettu nollan kahtapuolta käytettäväksi, oli kyllä huono ostos!
    
Mitähän näistä lumista on jäljellä vappuna!

Visiitillä kangaskaupassa silmiini osui trikoo, joka halusi lähteä mukaan. Tiesin heti, mitä siitä tulisi.  Kaivoin espanjalaisen kaavalehden esille ja piirsin siitä tunikan kaavan.  Kuosittelin sitä niin, että lisäsin poimutusta miehustaan ja valmistin frillat hihansuihin, koska ne näyttävät olevan taas muodissa. Tunika on takaa hieman pitempi kuin edestä, vaikka kuvasta sitä ei huomaa.
    
 
Omenankukkia tunikassa.
Aurinkoisia kevätpäiviä ja kiitos kommenteista!

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Sinisiä ompeluksia.



Jaakobin tikapuut -tyyny 1.

Sininen kausi tilkkutyörintamalla näyttää jatkuvan.  Ompelin valmiiksi Jaakobin tikapuut -peittoon sopivat tyynynpäälliset.  Jämätilkkuja oli yllin kyllin.  Myös takkappaleet valmistin kankaiden lopuista.  Tyynyjen koko on 60 cmx60 cm ja ne avautuvat täyteen mittaan vetoketjun avulla.  Käytin yhdistämiseen vapaata tikkausta.
   
Jaakobin tikapuut 2 (ei yllä taivaaseen!)

Taustakappaleet tilkkupintoina.


Kaksi vuotta sitten ompelin opiskelukaverini miesvainajan solmioista pussukan, jonka annoin heidän tohtorinnaksi väitelleelle tyttärelle.  Nyt ompelin toisen pussukan, jonka annan heidän pojalleen.  Käytin koristeluun kravattien valmistajien merkkejä.
    
Pussukka kravateista.

Kravattipussukan toinen kylki.

Työkaverini tyttärellä on meneillään abivuosi.  Niinpä heillä olivat penkkarit pari viikkoa sitten.  Minua pyydettiin avuksi valmistamaan penkkariasu: jakkupuku, jollaista käyttää joku elokuva- tai tv-sarjan tähti (en tunnistanut).  Leikkasin peplumhelmaisen jakun, jonka myös ompelin lähes valmiiksi.  Kiitokseksi sain Fiskarsin kangassakset ja kortin, jossa on kuvattuna tuo tv-tähti työkaverini taitavin käsin.  Hän tekee pienkoteja ja on siinä tosi lahjakas.  Itse en jaksaisi enkä näkisikään näperrellä niin pieniä tavaroita.
    
Kiitoskortti valmistettu alkuperäisistä kankaista.

Hyviä hiihtokelejä ja aurinkoisia päiviä!
Kiitos kommenteista!

maanantai 19. helmikuuta 2018

Jaakobin tikapuut.

Jaakobin tikapuut -peitto valmiina.

 Niinpä vain kävi, että peitto nimeltään Jaakobin tikapuut on nyt valmis.  Reilu viikko sitten vein sen Töölön tilkkupajaan tikattavaksi.  Tytär oli toivonut tikkausmalliksi jotain graafista mallia.  Pitkän mietinnän tuloksena päädyin viuhkamaiseen malliin ( jos muistan oikein, mallin nimi on Petra.)  Tytär tuumasi minun tehneen hyvän valinnan.  Kotiin päästyäni oli edessä reunakaitaleiden leikkaaminen (vain 9,5 metriä) ja ompeleminen.  Ompelin kaksinkertaisen vinokaitaleen oikealle puolelle koneella ja kiinnitin taitereunan nurjalle käsin.  Tänään aamupäivällä ompelin viimeiset pistot ja kiinnitin nimilapun.
    
Tikkausmalli on Petra.

Taustakankaalla tikkaus erottuu hyvin.

Helsingin matkalla minulla ja miehelläni oli paljon muutakin puuhaa.  Lauantaiksi olin varannut meille, pojallemme ja hänen kumppanilleen teatteriliput Helsingin kaupunginteatteriin, missä näimme ja koimme musikaalin Myrskyluodon Maija. Vaikka liput tuntuivatkin kalliilta, esitys Lasse Mårtensonin musiikkiin pohjautuen oli elämys. Nykyisin kaikki näyttelijät ovat myös laulajina taitavia, ja ammattiteatterin näyttämöiden monimuotoisuus ihastuttaa aina.
   
Käsiohjelmakin oli taitavasti tehty.

Sunnuntaipäivälle oli vielä vierailukohde: mieheni oli hommannut meille neljälle liput Fazerilaan.  Kiersimme vajaan tunnin mittaisen kierroksen, jonka päätteeksi sai syödä karkkeja niin paljon kuin jaksoi.  Suklaata ja lakritsia valui sisuksiin huima määrä!  Huh!  En tainnut syödä niin paljon makeaa edes jouluna.
   
Kuinka monta Mignon-munaa mahtuu pupuun?

Taideteos Fazerin omistajista ja muista vaikuttajista.

Koristeltuja suklaalevyjä.

Pääkaupunkiseudun liikenteessä on meitä "maalaisia" ajatellen yksi puute: matkalipun ostaminen on tehty vaikeaksi. Viikonlopun aikana kohdallemme osui kuusi lippuautomaattia, jotka olivat rikki. Sitten piti vain lähteä etsimään R-kioskia, mikä ei ainakaan matkalaukun kanssa ole mukavaa.  Teatteristakin kävelimme rautatieasemalle.  Muuten matka oli hyvin antoisa.