sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Willem-Alexander eli Wille.



Wille-nalle.

Hei!  Minä olen Wille eli nalle, jonka emäntäni ompeli kaapin kätköistä löytyneestä keinoturkiksesta.  Minulla on liikkuvat raajat ja pää, sillä niihin on ostettu nivelmekanismit  sekä nenä ja silmät Hollannista s'hertogenbosch-nimisestä kaupungista, missä emäntäni kävi pienoismaailma- ja lelutapahtumassa.  Ohjeet mekanismien kiinnittämiseen löytyivät kirjasta nimeltään Nalleverstas.  Kyllä mekanismien kiinnittämiseen tarvittiin myös isäntäni työkaluja ja näppäryyttä, mutta saivatpas he minut kasatuksi.  
  
Jorilta lainattu myssy.
Nimeni olen saanut Hollannin kuninkaan Willem-Alexanderin mukaan, suomalaisittain siis Wille.
Perheessä on ennestään nalle nimeltään Jori, jonka perheen tytär sai amerikkalaiselta pikkuserkulta lahjaksi, kun USA:ta hallitsi Georg Bush.  Sain kuvauksiin lainata Jorin hattua.  Onko tyylikäs?
   
Ryhdynkö jalkapalloilijaksi!
Eilen emäntäni ompeli minulle vaatteet. Kylläpä ne valmistuivat nopsaan.  Ne ovatkin tarpeellisia, vaikka ulkona onkin lämpöasteita.
  
Osaan ratsastaa olkipukilla.

Hyviä pulkkamäkiä kaikille toivottelee Wille.

perjantai 3. tammikuuta 2020

Melkein syöty joulumuisto.


Piparilaavu.

Uusi vuosikymmen on alkanut, mutta keittiön pöydällä ovat vielä viimeiset palaset jälkikasvun taiteilemasta piparkakkurakennelmasta.  Aiheena oli tällä kertaa laavu, josta löytyivät jänikset, pöllö, orava, kamelit, kuuset, pensaat, puro, laituri, kivet ja nuotio.  Kaikki olivat kauniisti koristeltuja.

  
Tässä näkyy laavun koristeellinen katto.

Vävypojan taiteilema pupu.
Ennätin ommella joulun alla FQ-mysteerityön tilkkupinnan valmiiksi.  Huh!  Olin kyllä leipääntynyt koko työhön, koska kahdesta eka osasta puuttui käytettävän värin numero.  Toisesella kerralla arvasin sen väärin, jolloin blokeissa on vääränvärinen tilkku.  Kolmannessa osassa tein osia tuplasti (ohjeen mukaan), joista siis jäi puolet käyttämättä.  Periaatteilleni uskollisena kasasin pinnan valmiiksi, mutta en jaksanut enää tasata reunoja enkä tehdä muutenkaan "ykköslaatua", jolloin osa kulmista ei osunut kohdilleen. Niinpä seinävaate sai nimekseen "Väärinymmärretyt harakanvarpaat".  Taustakankaaksi riitti työssäkäytetty vaaleanruskea kangas.  Tikkauksen ompelin koneella ja reunakantit valmistin kankaiden jämistä.

Väärinymmärretyt harakanvarpaat.

Antoisaa ompeluvuotta ja -vuosikymmentä!

tiistai 24. joulukuuta 2019

Mitä mahtaa löytyä paketeista...


Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 
Patalappuja tarvitaan aina.
Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.
Passikoteloita jälkikasvulle.


Trikoomekko siskolleni.
Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

tiistai 17. joulukuuta 2019

Lapsuuden joulumuisto.


 LAPSUUDEN JOULU

Miten elävästi muistan sen vieläkin.  Punaisesta kreppipaperista muotoiltu joulukello sidottuna kuusenoksaan ja ripustettuna ylös seinälle, lähes katonrajaan.  Se oli isosiskon valmistama ja mielestäni tosi kaunis.  Pellon reunasta on haettu pieni kuusi, joka seistä töröttää pirtin nurkassa.  Oksilla on muutama kynttilä ja pieniä kimmeltäviä koristeita.

On jouluaatto.  Istun siskoni kanssa Aatulan pirtissä ja leikimme nukeillamme.  Jännittää mahan pohjassa.  Olenkohan ollut kiltti?  Tuokohan pukki lahjoja?  Uusi nukke olisi mukava.

Isä on lämmittänyt savusaunan.  Pehmoisten löylyjen jälkeen laulamme saunalaulun ja kylvemme vastalla.  Äiti pesee meidät.  Kiedomme nopeasti pyyhkeet ympärillemme ja kipaisemme kapeaa polkua pitkin takaisin Aatulan pirttiin.  Ihosta ja hengityksen mukana nousee huurua kohti tummansinistä taivasta, kohti ikuista avaruutta.  Suuret, lumiset puut ympäröivät kotipihamme ja antavat meille turvallisuuden tunteen: tämä on meidän oma, tuttu kotipiha.  Puiden lomasta kimaltelee muutamia tähtösiä.  Ne hymyilevät meille.  Äiti näyttää lyhdyllä valoa, kunnes tietää meidän päässeen rappusille. 

Mutta voi ihme: rappusille on ilmestynyt lahjakori!  Miten joulupukki on taas tullut sinä aikana, kun olimme saunomassa.  Eipä se pitkään harmittanut.  Kun äiti ja isä tulivat saunasta, pääsimme tutkimaan pakettejamme.  Voi, ruudullinen mekkokangas!  Kyllä äiti ompelee siitä meille kauniit mekot.  Saisikohan niihin valkoiset pyhäkaulukset!

Syömme vaatimattoman jouluaterian: perunoita, kinkkua, laatikkoa.  Äidin tiskatessa olemme pukeneet päällemme äidin ompelemat yöpaidat ja laulamme ja tanssimme kuin keijukaiset:

Sinivuorten yö,
siellä uuras työ,
se on päättynyt,
 jo on juhla nyt...

Mitä siitä, vaikka pakkanen on kuurittanut pirtin ovessa olevat naulan kannat alhaalta aina oven puoliväliin saakka.  Sisällä on lämmin ja siellä ovat kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset.

Pian on aika mennä nukkumaan.  Pujahdan tilkkutäkin alle, jonka äiti on ommellut sota-aikana.  Näen ikkunoissa kimmeltävät jääkukat ja -pitsireunan.  Miten kauniita.  Joulu on tässä ja nyt.  Se on minun sielussani.  Tallensin sen sydämeni sopukoihin lapsena eikä se lähde sieltä kulumalla eikä pesemällä pois.  Nukahdan onnellisena puhtaalta tuoksuvaa tyynyä rutistaen.


Lapsuuden joulumuisto 50-luvulta.

torstai 12. joulukuuta 2019

Makramee-kuusi.

Omaperäinen joulukuusi.

Monet ovat ommelleet kauniita joulukuusia paper piecing -tekniikalla.  Minä tein omani makramee-tekniikalla.  Käytin siihen Lankavan Pauliina-lankaa.  Mieheni osti minulle rimaa, josta hän katkoi pätkiä toivetteni mukaan.  Maalasin tikut vihreiksi - kangasväreillä, koska muuutakaan ei ollut.  Sitten vain solmeilin vapaamuotoisesti aloittaen ylhäältä ja lisäsin joka tikulle uusia lankoja.  Keltainen koristenauha on myös makrameesolmeiltu.  Latvatähti on tyttäreni virkkaama, löytyi lankakopasta.
Musta hame.


Suuri Käsityölehdessä oli kiva hameen kaava.  Toteutin sen mustasta Turon kankaasta.  Minua viehättivät nuo laskokset.
  
Tässä näkyy alkuperäinen malli.


Antoisaa joulunodotusta!

perjantai 29. marraskuuta 2019

Sittenkin joulukortit postiin.


Kortteja lehtileikkeistä.

Aloitin maanantaiaamuna joulukorttien askartelemisen, vaikka postin lakon loppumisesta ei ollut varmuutta.  Korttipohjat olin ostanut jo ajoissa.  Liimattavia kuvia ja tekstejä ostin paikallisesta askarteluliikkeestä ja käsityömessuilta.  Jemmassa oli myös vanhoja kortteja, tarroja ja lehdistä leikattuja jouluisia kuvia, joten liimailu sujui nopeasti ja illalla minulla oli valmiina vajaat 40 korttia.

Vanhojen korttien kuvat ovat käyttökelpoisia.
Kolmiulotteisia seimi- ja enkelikuvia.

Joululaulujen myötä joulutoivotuksia.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Mysteerien mysteeri.

Viimeistelemättömiä tilkkuja!

Kylläpä tämä mysteerityö tökkii oikein viimeisen päälle.  Olen rämpinyt läpi kolme osaa, joista jokainen on mennyt pieleen ainakin jossain määrin.  Eka osassa mallin yhdestä kulmasta puuttui värikoodi.  Otin siitä selvää ja pääsin eteen päin.  Toisessa osassa oli sama ongelma.  No, valitsin itse puuttuvan kankaan ja pieleen meni.  Nyt ompelin kolmannen osan ja tällä kertaa lukumäärä ei täsmännyt.  Ompelin ohjeen mukaan kaikkia osia 8 kappaletta, mutta yhdistäessäni niitä ykkösosan palasiin tarvitsin niistä vain neljä!  Tosi mysteeri!!  Vai tarvitaanko noita kehyksiä neljännessä osiossa!  En jaksanut edes yrittää kohdistaa paloja saati tasoittaa palojen reunoja.  No, kyllä minä sen neljännenkin eli viimeisen osion räpellän loppuun!  En luovuta helpolla.
   
Pellavaliina valmiina.

Italiasta ostettu pellavainen pöytäliinakangas on nyt leikattu ovaalin muotoon.  Reunaan ompelin pitsin, joka löytyi jemmasta.
   
Mukava patalapun malli.

Tilkkuilon blogin ohjeilla kokeilin patalappujen ompelua.  Tosi kiva malli.  Kiitos, että Tilkkuilo jakoi ohjeen muillekin.  Näitä pitää valmistaa lisää.
   
Ostoskassi sinisen ystävälle.

Ompelin myös kauppakassin, joka menee lahjaksi ystävälle.  Kassissa on kaksi sivutaskua päällä päin ja yksi vetoketjulla suljettava sisällä.  Niissä voi pitää vaikka avaimia ja aurinkolaseja.