maanantai 16. heinäkuuta 2018

Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.
Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.
Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!
   
Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Uran huipulla.


Peitto pikkumiehelle.

Juhannuksen jälkipäivänä sain WhatsAppiin mukavan viestin kauniin kuvan kera: tyttäreni ja vävypoikamme olivat saaneet yöllä poikavauvan ja tehneet minusta ja miehestäni isovanhempia.  Onnenkyyneleistäni ei meinannut tulla loppua.  Parin päivän kuluttua saimme nähdä pienokaisen Skypessä, vaikka hän kyllä nukkui sikeästi äitinsä sylissä. Reilun viikon päästä matkaamme Hampuriin tutustumaan lapsenlapseemme. - Moni on jo kysynyt, mitä olen ommellut pikkumiehelle.  Keväällä valmistin tilkkupeiton, joka sopinee parhaiten köllimisalustaksi.  Peiton ohje oli niin selkeä, että siinä oli kerrottu jopa, mihin suuntaan saumanvarat silitetään.  Näin ommellen liitoskohtiin ei muodostunut paksuja kangaskerroksia.  Taustakankaaksi löysin paikallisesta kangaskaupasta mielestäni kuosiin ja väreihin sopivan kankaan.  Annoin peitolle nimeksi Kleines Eulennest (pieni pöllön pesä).
   
Peiton kulma.

Saumurilla olen ommellut muutamia vaatekappaleita pikkuiselle.  Kasassa on potkupuku, potkuhousut, puolipotkuhousut ja kolmet vaippahousut.  Siinähän ovat lisänä rikka rokassa.
    
Vaatteita noin 70- senttiselle.

Minulle on tullut Suuri käsityölehti yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.  Kaikki vuosikerrat ovat tallessa numerojärjestyksessä.  Aloitin niiden katselun puutarhatöiden lomassa.  Alkupään numerot ovat jo hauraita ja niitä joutuu teippaamaan kasaan. Välistä niistä pomppaa esille töitä, joita olen valmistanut.  Haikeita ja niin nostalgisia juttuja.  Toisaalta kasarivaatteet näyttävät hauskoilta leveine hartioineen ja lepakkohihoineen.  Siellä on myös kangaspuissa kudottavia ohjeita, nypläysmalleja jne.  Olen selaamisessa päässyt vuoteen 1988.  Matka jatkuu.
    
Käsityölehtiä vuodelta 1983.

Hyvää alkavaa heinäkuuta!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Lentäviä hanhia.

Erikokoisia lentäviä hanhia.

Minua on poltellut jo jonkin aikaa kokeilla Lentävät hanhet -blokkia, koska löysin siihen "pikaohjeen" englantilaisesta tilkkulehdestä Today´s Quilter.  Ostin lehden Lontoosta reilu vuosi sitten.  Ohje neuvoo, miten voi valmistaa kerralla neljä blokkia.  Tuumamitat jouduin muuttamaan senttimetreiksi, koska viivaimeni ei tunne tuumia.
    
Työn aloitus.

Leikkasin violetista kankaasta ison neliön (6 1/4') ja vaaleakuvioisesta neljä neliötä (3 3/8').  Kaksi pikkuneliötä asetetaan oikeat puolet vastakkain ison neliön päälle, piirretään lävistäjä ja ommellaan sen vierestä molemmin puolin 1/4':n saumanvaralla.  Seuraavaksi leikataan lävistäjää pitkin.

Puolivalmiit blokit. 
Silittämisen jälkeen pikkuneliöt asetetaan kulmiin, piirretään taas lävistäjät, ommellaan ja leikataan lävistäjää pitkin. Silittämisen jälkeen omistat neljä samanlaista blokkia.  Työssä voi toki käyttää erivärisiä pikkuneliöitä.
   
Leikkaus...

...ja valmiit blokit.

Ompelin myös suurempia blokkeja ja nyt on pistettävä mietintämyssyyn, miten ja mihin työhön hanhet lopulta päätyvät.

Sommittelua.

   

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Pääsimme pokkaamaan palkinnon.


Mercury ja palkintopytty.

Eilen olimme tämän suven ensimmäisissä vanhojen autojen ajoissa.  Pääsimme matkaan numerolla 21 puolipilvisessä säässä, mikä lupaa yleensä mukavaa matkantekoa.  Rastitehtävät olivat monipuolisia, joten kisassa oli mahdollisuus pärjätä, vaikka autotietous ei olisikaan huippua.  Toki automerkkejä piti tunnistaa, mutta myös soittimia ja koneen osia, mutta yleissivistystäkin tarvittiin: presidentin pojan nimeä kysyttiin, samoin Katri-Helenan viimeistä vihittyä miestä, vanhojen sanojen merkitystä, Suomen kansalliskukkaa sekä ensiaputaitoja.  Taitotehtävässä piti heittää pingispalloja sankoon vastatuuleen.  Yhtään rastia ei mennyt nollille ja niinpä saimme pokata ensimmäisen palkinnon.  Pytyn lisäksi saimme pienen painepesurin.  Se pääsi tänään jo töihin, kun auton talvirenkaat odottivat pesua.
    
Pesuri sai heti työkomennuksen.

Ompelukonekin pääsi töihin, kun päätin pienentää kangasvarastoani, toki vain yksi kangas hupeni.  Koska kukkakuosit ovat vielä muodissa, laskostin punakukkaisen kankaan hameeksi.  Jospa vielä saisimme lämpimiä päiviä, mutta sadekin on tervetullut, jotta kasvimaa tuottaisi jotakin. 

Kesähame "koeajolla".
Aurinkoista alkanutta kesäkuuta!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kevät vai kesä?

Enkelinsilmäpelargonia.

Kylläpä vuodet ovat keskenään niin erilaisia, mutta harvoinpa osuu kohdalle näin lämmin toukokuu.  Kaikki kevättyöt ovat kasaantuneet: suursiivoukset kotona ja mökillä, mattojen pesu, haravointi, kukkapenkkien ja kasvimaan laittaminen sekä kesäkukkien hankinta ja istutus.  Siispä ompelukone on saanut pitää lomaa! 
   
Luulin istuttaneeni tulppaaneja!

Lopputalvesta rikoin sääntöni olla ostamatta neulelankaa, kun kaupassa osui kohdalle Novitan Strömsö-lankaa.  Se ei sisällä villaa (68% puuvillaa, 32% polyamidia), joten ostin sitä kevätmyssyyn hempeän vaaleanpunaista.  Kevät vilahti ohi, mutta neuloin langasta baskerin syksyksi.
   
Neulebaskeri odottaa syksyä.

Monta vuotta olen katsellut mökin patalappuja, reunoistaan rispaantuneita, eihän suutarin lapsilla ole kenkiä.  Niinpä kutsuin ompelukoneeni pois lomalta ja ompelin jo tutulla ohjeella neljä punaista patalappua, joista kaksi löysi paikkansa mökiltä, kaksi odottavat uutta kotia.  Onhan minulla myös yksi neulottu patalappu, jonka poimin Marttojen tempauksessa pyykkinarulta.  Vaikka en kuulukaan Martta-järjestöön, allekirjoitan heidän mottonsa "elämä on parasta itsetehtynä" sataprosenttisesti.
    
Sarja uusia patalappuja.

Neulottu patalappu Marttojen tempauksesta.

Osallistuin viikko sitten Puutarhaseuran kevätretkelle Raaheen.  Enpä ole ennen käynytkään tuossa rannikkokaupungissa.  Tutustuimme puutarhamessuille ja kävimme Särkän perennataimistolla.  Minulla ei ollut mitään suunnitelmia ostosten suhteen ja pysyinkin hyvin maltillisella linjalla eli ostin kaksi rönsyleimun tainta.  Ostoperuste oli se, että ohjeessa luki kasvin olevan erittäin kestävä.  Minulla on nimittäin kukkapenkki, jonka päälle kolataan talvella lunta ja monet perennat kuolevat siinä kohdassa.  Nyt leimut ovat jo avanneet ensimmäiset pikkukukkaset.
   
Rönsyleimut availevat kukkasiaan.

Kiitos kommenteista.
Aurinkoista kevättä ja kesää!

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vappumekko.

Peikonlehtimekko.

Käydessäni Eduskuntatalossa minulle jäi toki hetki aikaa kierrellä Helsingissä ennen junan lähtöä ja kuinka ollakaan, askeleet veivät minut Kluuvin Eurokankaaseen.  Tutkittuani tlkkutyökankaita palasin asustekangasosastolle, jossa silmiini oli osunut heti sisälle astellessani trikoo, jossa on erisävyisiä peikonlehtiä.  Kangas suorastaan pyysi päästä mukaani!  Ompelin siitä hyvin yksinkertaisen mekon käyttäen pohjana aiemmin ompelemaani tunikaa.  Pääntiellä on neljä pientä laskosta ja helma levenee reilusti.  Huomasin, että mekkoa voi käyttää myös vyön kanssa.  Oikein mukava perusmekko, vaikka vappu olikin niin kylmä, että mekolla ei tarennut mennä edes vappubrunssille.  Niin, meillä on vielä lunta, mikä näkyy eo. kuvassa.
  
Helppo trikoomekko on mukava päällä.

Ompelukoneen ääressä on valmistunut myös setti tabletteja, joihin materiaali löytyi omasta varastosta. Vanhin kangas näistä on tuo perhoskangas, jonka olen ostanut Minnesotasta 11 vuotta sitten.  Tablettien malli löytyi saksankielisestä Patchwork spezial -lehdestä.  Työ oli helppo tehdä, koska lehdessä oli kaikki mitat valmiina ja saumanvarakin osui koneeni kanssa samaksi ilman säätöjä.  Taustakankaaseen silitin kovikekankaan. 
   
Kuuden tabletin setti.

Hyvää kevättä ja kiitos kommenteista!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Saariselän lumilla.



Kiilopää.

Perheemme on hiihdellyt yli 15 talvena Ylläksen hangilla.  Tänä vuonna päätimme katsastaa Saariselän ladut ja maisemat ennen kuin olemme "rollaattorikunnossa".  Viikon sisällä matkasin siis Suomen päästä päähän, koska takana oli Helsingin reissu.  Kilometrejä riittää.  Kuten kuljettajamme tuumasi: "Tiet eivät lopu ajamalla eivätkä ladut hiihtämällä."  Paikallisen Latu-järjestön matkalle oli päässyt bussilastillinen enemmän tai vähemmän hiihtoon hurahtaneita henkilöitä.  Parhaimmalla oli takanaan jo 2400 hiihtokilometriä.    Itselleni matkan pituus ei ole tärkeä, vaan luonnossa liikkuminen, maiseman vaihtuvuus, auringon paiste ja yhdessä puuhastelu tuovat vaihtelua arkeen. 
    
Saariselän keskustaa.

Ensimmäisenä päivänä hiihtelimme Laanilaan - emme suinkaan lyhintä reittiä.  Kuuluisat monotanssit alkoivat vasta kahdelta ja siihen olisi tunti aikaa. Emme malttaneet jäädä odottamaan.  Niin meille kävi joka päivä: huomasimme olevamme Laanilassa yhden tietämissä riippumatta siitä, minne päin olimme hiihtäneet.  Eipä se meitä jäänyt harmittamaan, sillä tiedän paljon parempia tanssikenkiä kuin monot.  Ja ulkoilutimme tanssikenkiämme toki kahtena iltana Teerenpesän naistentansseissa. 
    
Iltamenopaikka.

Kahtena päivänä linja-automme vei meidät tunturiin, mistä oli helppo lähteä matkaan suksilla.  Suomen Ladun Kiilopään majalta hiihtelimme Ahopään ylitse Laanilan kautta Saariselän keskustaan.  Maisemat olivat upeat eikä alaslasku ollut vaikea.  Toisena päivänä pääsimme taas bussin kyydissä Kaunispään huipulle. Olipa hieno kokemus. Sieltä näkyy kauas, jopa itänaapurin puolelle.  Lumihuippuja erottui moneen suuntaan, mm. Nattaset.  Tulimme suksilla alas koillisen suuntaan. Alkumatkan aurasimme, mutta loppulaskun pääsi sutjakasti latua pitkin. Ajatella: pelkkää alamäkeä ensimmäiset 2,5 kilometriä. Ihana kokemus, sillä olen pikkutytöstä asti uskaltanut laskea mäet täysillä ja meillä tanssi-ihmisillä on tunnetusti hyvä tasapaino.
    
Näkymä kohti pohjoista Ahopään laelta.

Rumakuru on näin nätti paikka.
Näkymä Kaunispään laelta.

Hotellikompleksi Kaunispäällä.

Olimme majoittuneet Kylpylähotelli Holiday Club Saariselkään.  Rakennuskompleksi on suuri, mutta oli ylellistä päästä joka päivä saunaan suoraan ladulta.  Nautimme toki porekyvyistä ja kerran satuimme altaaseen aaltokoneen ollessa käynnissä.  Erityisesti minua miellytti aromisauna, jonka lempeä löyly hellitteli lihaksia.  Aamuin illoin saimme myös nauttia runsaasta ateriasta.  Leikkelepöytä oli runsas, samoin salaattivalikoima.
  
Vellinsärpimänojan taukotuvan räystästä komistavat jääpuikot.

Lutto-oja.

Kuuden päivän hiihtolenkit olivat mukavia, vain kahtena viimeisenä päivänä sukset alkoivat lipsua iltapäivällä, kun ilman lämpötila oli monta astetta lämpimän puolella.  Silloin oli aika tuskallista palata majapaikkaan.  Sää oli upea lähes koko ajan ja maanantaille ennustettu lumimyrsky tuli vasta illalla ja hyvin lempeänä.  Kiitos kaikille matkalaisille! 
 
Siulassa näimme museoesineitä.

Käsityötaidonnäytteitä Siulassa.

Majapaikkamme Holiday Club Saariselkä.