sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Kesämekko ja hattu.


Kesäinen mekko.

Ostin viime kesänä Hampurista Style fashion -lehden, joka on täynnä mitä viehättävämpiä mekkoja - myös muutama pusero ja housut.  Eräs malli näistä on odottanut sopivan kankaan löytymistä ja kun kangas osui silmiini, ostin sen miettimättä ja ompelin melkein heti.  Mallin suunnittelija on hollantilainen TV-persoona Janice.  Kevään kuluessa minua on kuitenkin hämmästyttänyt se, että Suuri Käsityölehden numeroissa 4 ja 5 on plagioitu ko. lehden malleja mainitsematta, mistä ne ovat peräisin.  Lieneekö ollenkaan laillista!  Lehtien kuvista kyllä näkee, miten kangasvalinta vaikuttaa vaatteen olemukseen. Suomalainen versio on ommeltu pellavasta, joten se vaikuttaa paljon jäykemmältä kuin saksalainen.
   
Sama mekko eri lehdissä.

Mekko oli melko suuritöinen ommella: vyötäröllä on kaitale, joka pitää sovittaa oikealle korkeudelle ja edessä on piilonapitus (sen olisi voinut korvata neppareilla!).  Työssä tuli kokeilluksi monta juttua, mitä uudella koneella oli tekemättä.
   
Minun versio samasta mallista.

Kästyölehden toukokuun numerossa oli mukava hattu, jonka ompelin kaapissa marinoituneesta kangaspalasta.  Se oli Marimekon kuosi Puistotie. Malli on tosi helppo eli sen ompelee yhdeltä istumalta.
   
Kesähattu puupäässä.

Aurinkoista ja rauhallista juhannusta!  Muistakaa nauttia muurinpohjaletuista ja keskikesän valoisuudesta sekä juhannustansseista!

lauantai 8. kesäkuuta 2019

MYSTEERI.


Jatkoin mysteerityön ompelemista, kun Tilkkuyhdistyksen lehti oli saapunut.  Mutta hupsista: minä näköjään teen kaikki mahdolliset virheet, mitä matkan varrelle osuu.  Yhdestä blokin osasesta puuttui numerokoodi, joka olisi kertonut siihen kuuluvan kankaan.  Koska tämän kerran blokit ommeltiin kolmesta eri kankaasta ja olin jo laittanut siihen numerot 1 ja 2, luulin kolmatta automaattisesti numeroksi 3. Kun kokosin osaset, huomasin, että symmetrisyys olisi vaatinut siihen kohtaan kankaan numero 1.  No, olin ommellut osaset 20 blokkiin, joten en purkanut, vaan jätin virheen työhön. Ensimmäisessäkin ohjeessa minulla oli ongelmia, koska kulmaa numero 5 ei tehty mistään kankaasta.  Eivät taida nämä mysteerit olla minua varten.  Olisi tietysti pitänyt ommella yksi blokki ensin valmiiksi.
   
20 blokkia, nuoli osoittaa väärän kankaan.

 Teneriffalta ostettu kangas ei ennättänyt marinoitua kaapissa, vaan ompelin siitä mekon.  Kaava on osittain viime vuoden Suuri Käsityö -lehdestä.  Mekossa on edessä ja takana pystymuotolaskokset, jotka jäävät alhaalta avolaskoksiksi.  Vaate on mukavan kevyt päällä eikä näytä pahemmin edes rypistyvän, sopinee hyvin matkavaatteeksi.

Mekosta löytyy...
...kaikkia värejä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Saattosäkeitä.

Sinisessä hetkessä hyvästelet päivän,
hetket ilon, murheiden, pettymyksen häivän.

Sinisessä hetkessä astut maahan uuteen,
vaatimusten matkalta levon salaisuuteen.

Anna-Mari Kaskinen
    

Tänä vuonna vietimme äitienpäivää tavallisuudesta poiketen, sillä appeni oli siirretty saattohoitoon kaksi päivää aikaisemmin. Hän nukkui ikiuneen rauhallisesti seuraavana aamuna. Lähtö oli armelias 90-vuotiaalle monen petipotilaana vietetyn vuoden jälkeen.  Ortodoksisen siunaamisen jälkeen vietimme rauhaisan muistotilaisuuden läheisten kanssa. 

Hyvää Taivasmatkaa isälle, apelle, isoisälle ja isoisoisälle!

Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah.
Kägöi kuldane kukkuu, on mua lumetoin,
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Käsityöihmisen apulaisia.

Vanha palvelija Singer.
 1900-luvun alkupuolella ompelukone oli varmasti suuri investointi, ainakin äitini kotiin, joka oli pieni kahden huoneen mökki.  Kuitenkin ukkini oli niin järkevä, että hommasi talouteen Singer-merkkisen polkukoneen.  Mummoni oli seurannut neljän tyttären tekemisiä ja tullut siihen lopputulokseen, että määräsi äitini opettelemaan vaatteiden ompelua.  Niinpä äiti  vaatetti oman perheensä lähes koko elämänsä ajan.  Lisäksi hän toimi itseoppineena kyläompelijana myös vieraille.  Kaavoja äiti piirteli sanomalehti- ja makulatuuripaperille.  
   
Singer oli kova sana konemarkkinoilla.
Lapsena seurasin silmä tarkkana äidin työskentelyä ja olisin halunnut ommella, mutta ompelukone oli niin pyhä kapistus, etteivät lapset saa sillä rumpata. Ollessani noin 12-vuotias äiti oli jossain käymässä ja sillä välin minä ompelin salaa hameen itselleni. Silloin äiti uskoi, ettei "tuo tyttö särkenytkään konetta" ja antoi minulle luvan ommella. Kankaita ei kyllä ostettu joka kaupunkireissulla.
   
Äidin "vanha ja uusi". Huomaa kokoero.
Olen omistanut nyt jo kolme ompelukonetta, joista vanhin (Singer) on loppuunajettu.  Seuraava hankinta oli Bernina 140, joka on palvellut uskollisesti n. 20 vuotta. Valitettavasti muoviosat alkavat lohkeilla, joten päätin hankkia uuden palvelijan.  Päädyin viimein Elna 780 -koneeseen, joka on ihan ammattilaistasoa.  Valintaan vaikuttivat mm. työleveys (25,5cm) ja sisäänrakennettu yläsyöttäjä.  Myyjällä ei ollut edes mallikappaletta liikkeessään, joten tilasin sen "sika säkissä".  Nyt kone on ollut viikon käytössä ja on melkein pitänyt taistella itsensä kanssa, teenkö kevätsiivouksia vai kokeilenko konetta.  Aluksi piti vain kokeilla erilaisia ompeleita, joten suruuttelin pari patalappua. Vielä on paljon opeteltavaa ja kokeiltavaa.  Kieltämättä tuntuu hassulta ommella ilman jalkapoljinta.
  
Elna 780.

Ensimmäiset kokeilut päätyivät patalapuiksi.

Saumurini on myös Bernina 2000 DE. Ensimmäinen saumuri oli Eva, mutta sekin tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. 
Bernina-saumuri.
Ateljeessani on myös neulekone, Passap duomatic 80. Sen käyttö on nyt vähäisempää, kun kroppani ei kestä villanpölyä. Onneksi lankoja tehdään monesta materiaalista.
   
Passap-neulekone. Eihän kukaan huomannut tilkkukasoja!

Nahkojen ompeluun käytän teollisuuskonetta, jonka hankin käytettynä edullisesti. Kone on ollut vain opetuskäytössä, joten sillä ei ole ajettu kilometrikaupalla saumaa.  Se toimii oikein mallikkaasti.

Brother-teollisuuskone.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Pusakka ja kaavapainoja.


Ajattelin, että pyrin tänä vuonna ompelemaan Suuri Käsityö -lehden jokaisesta numerosta jotain. No, nyt olen päässyt maaliskuuhun asti. Huhtikuun numeron ohjeet ovat mietintämyssyssä ja kohta tulee jo toukokuun numero! Tammikuun lehdestä ompelin mustan hameen, joka on takaa pitempi kuin edestä (hame on ollut monta kertaa käytössä). Helmikuun lehdessä oli myös kiva tulppaanihame, jonka esittelin edellisessä postauksessa.  Samassa numerossa oli mukava askarteluohje: kaavapainot, jotka pitelevät kaavapaperin paikoillaan kaava-arkin päällä.  Niihin meni muutama tilkku kankaiden loppuja. Täytteeksi laitoin riisiä ohjeen mukaan, vaikka herneet olisivat myös kelvanneet.  Ompelin painot eilen, joten en ole vielä testannut niiden toimivuutta.


Kaavapainoja.
Maaliskuun lehdestä löytyi miesten pusakan kaava.  Kaivoin kaapista mokkapintaisen siniharmaan kankaan päällikankaaksi ja vuorikopasta löytyi joustava verkkomainen trikoo vuoriksi. Myös vetoketju on entistä varastoa, samoin kuminauhat.  Kaava on mielenkiintoinen, koska takakappaleessa on raglanhiha ja etukappaleessa tavallinen hiha.  Kangasta oli aika niukalti, joten jouduin tekemään poikkisauman toiseen etuhihaan.  Eipä hätää: upotin poikkisaumaan vetoketjullisen taskun, jolloin sauma on hyötykäytössä.  Lehden mallissa ei ollut ollenkaan vuoria, mutta mielestäni vuori tekee vaatteesta päällysvaatteen.  Pusakan väri on hyvin tyypillinen mieheni vaatevalikoimassa.
   
Kevätpusakka miehelle.

Takatalven jälkeen odotetaan uutta kevättä. Kotipihassa mittasin lumikerroksen paksuudeksi 15 cm.
Kiitos kommenteista!

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Matkoilla pääsiäisenä.

Dallapee-yhtyeen keikkabussi.
  Tänä vuonna vietimme poikkeuksellisen pääsiäisen eli teimme kiertomatkan lasten luokse.  Yleensä olemme olleet kotona.  Matkasimme ensin pojan luokse Espooseen.  Pitkänä perjantaina tutustuimme American car -näyttelyyn Messukeskuksessa.  Näimme aivan väsyksiin asti täydellisesti puunattuja ja kiillotettuja bensannielijäautoja.  Osa autoista oli huutokaupattavana, mutta sitä emme jääneet katsomaan.  Valitettavasti Oodi oli suljettu, joten se jäi näkemättä tällä kertaa.
   
Tyylikäs Mauno Koiviston hautamonumentti.

Kävimme myös kävelemässä Hietaniemen hautausmaalla, missä minua kiinnostivat presidenttien haudat. Myös monien julkisuuden henkilöiden hautakiviä näimme kierroksemme aikana.  Hautausmaa on yllättävän suuri, mutta todella kaunis viehättävine patsaineen. 
   
Urho Kekkosen hautamonumentti.

Lauantaina siirryimme Onnibussilla tyttären luokse Raumalle.  Vietimme yhdessä rauhallista aikaa ulkoillen, syöden ja ihmetellen aikaista kevään tuloa.  Rauman kirkossa näimme -  paitsi Kerttu Horilan naisfiguurin kirkon penkissä - tyylikkäitä vanhan ajan kirkkomaalauksia ja sivulaivaan rakennetun pääsiäisseimen.
  
Rauman kirkon pääsiäisseimi.

Tämän vuoden Suuri käsityö -lehden helmikuun numerossa oli kiva tulppaanihame, joka ei edes näytä tulppaanilta taitavan laskostuksen ansiosta. Kaunista mallia korostaa korkea vyötärökaitale.  Toteutin mallin EK:n hyvin laskeutuvasta viskoosista.  
   
Tulppaanihame.

Ryhtyessäni puutarhatöihin huomasin, että talvella hankittu kännykkä ei mahdu pusakan taskuun.  Niinpä ompelin pikaisesti vanhoista tilkkutyön jämistä pussukan, johon pujotin vyön.  Nyt taas onnistun pitämään kännykän mukana ulkohommissa.  Lumien hävitessä haravointia on voinut tehdä ensin sulaneilta kohdilta.  Sini- ja valkovuokot ovat aukaisseet kukkansa.  Sinivuokkoni on lähtöisin työkaveriltani Sysmän mökiltä.  Kivasti on levinnyt, joten kiitos sinne, jos satut lukemaan.  
   
Pussukka kännykälle.

Aurinkoisia ja väliin sateisia päiviä kaikille!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kankaita.

Kiva panelikangas matkalta.
 Mikäs reissu olisikaan, ellei määränpäästä löytyisi kangaskauppaa.  Tällä kertaa Puerto de la Cruzin opas osasi neuvoa kangaskaupan (usein oppailla ei ei ole hajuakaan käsityötarvikeliikkeistä!).  Aikani hypisteltyäni kankaita päädyin ostamaan neljä tilkkutöihin sopivaa kangasta ja yhden asustekankaan, jonka lopullista kohdetta en ole vielä päättänyt.  Yhden kankaan valintaperuste oli siinä esiintyvät käsityötarvikkeet, toisessa oli kivoja paneeleja.
    
Lisää materiaalia tilkkuiluun.

Asustekangas.

Monessa lähteessä on esitelty koreja, jotka on ommeltu päällystetystä lippunarusta.  Niinpä minäkin ajattelin poistavani varastosta poppanakuteiden loput, mutta kapean kuteen pyörittäminen narun ympäri oli niiiiiin hidasta, että vaihdoin sen jämäkangassuikaleisiin.  Ompelin sitten päällystetystä narusta siksakilla pyöreän maton, johon kudetta mutkittelemalla sain pitsipintaa.  Saksalaislehdessä vastaavia mattoja ja koreja oli ommeltu päällystämättömästä puuvillanarusta ja niihin oli saatu värikkyyttä käyttämällä kirkkaanvärisiä tikkauslankoja.  Aika työläs systeemi, mutta tulipahan kokeilluksi tämäkin.
   
Matto lippunarusta.

Eräs Suuri käsityö -lehden sivu on ollut pitkään auki tietystä kohdasta: siinä on virkattu heijastinlangasta pöllö.  Nyt voin sulkea tuon lehden, sillä pöllö on valmis.  Työ sinänsä on pieni, mutta heijastinlanka on jäykkää materiaalia virkattavaksi.  Pöllö päätynee johonkin laukkuun turvakoristeeksi.
   
Heijastava pöllö.

Hyvää ja rauhallista pääsiäisaikaa kaikille!