maanantai 31. heinäkuuta 2017

Pikakolmioita.

Neilikoita ja samettiruusuja parvekelaatikossa.

Mihinkähän heinäkuukin mennä sujahti!  No, onneksi kasvimaalla on ihan mukavasti syötävää.  Ja kaikki on varmasti tuoretta.  Kesäkurpitsa kasvattaa pötkylöitä kohta yli oman tarpeen.  Teen niistä pikaruokaa pannulla eli suikaloin kesäkurpitsaa juustohöylällä, pannulle hautumaan ja sekaan lehtikaalia ja kesäsipulia.  Lisäksi hieman mausteeksi vaikkapa kurkumaa ja paprikaa. Nam!  Pitänee kaivella kesäkurpitsakakun ohje, jonka olen saanut työkaveriltani.
    
Kesäkurpitsa ja lehtikaalin lehtiä.

Pieniä hetkiä olen istunut ompelukoneen ääressä, jolloin on syntynyt pikakolmioita ja pieniä neliöitä.  Niistä on tarkoitus valmistua peitto aiheena Jaakobin tikapuut.  Tällä kertaa on vuorossa sinisävyinen peitto.
     
Tilkkuja työn alla.

Hyvää ja marjaisaa tulevaa elokuuta!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pieniä ompeluksia.

Vanhanajan ruskoliljat ilahduttavat aina.

Niinpä vain kesä mennä huristelee, vaikka meillä on ollut vain yksi hellepäivä eli yli +25 astetta.  Alkanut naistenviikko vaikuttaa avanneen kaikki vesihanat yläilmoista.  No, ehkäpä saamme runsaan sienisadon.  Kasvimaa toki antaa jo syötävää: salaatit, lehtikaali, kesäkurpitsa, lehtimagnoldi, persilja, tilli ja retiisit ilahduttavat minua joka päivä raikkaudellaan, kun poimin niitä salaattiin.  Kesäperunassakin huomasin eilen ensimmäisen nupun.

Tammenlehtisalaatti maistuu.

Kun ompelin viime talvena itselleni silkkimekon, kangasta jäi hieman tähteeksi.  Ompelin siitä mekkoon sopivan laukun, johon käytin käsityömessuilta ostamani kehyksen.  Koristeeksi värkkäsin kaksi "kurtturuusua".  Laukun vuoriin ompelin pienen taskun.
  
Silkkilaukku.

Laukku avautuu hyvin.



Kännykkäpussi.

Kännykkäpussit kuluvat ja nuhraantuvat käytössä.  Niinpä surautin uuden Taalainmaan heppakankaan suikaleista.  Päällisen ja puuvillavuorin välissä on vanu.  Takapuolella on kaksi kanttinauhalenkkiä, joista pussin saa kiinni vyöhön.  Sulkumekanismin muodostaa kaksi rullamitasta katkaistua metalliliuskaa, jotka pujotin yläreunan kujaan.

Pussin takana ovat vyölenkit.


Kiitos mukavista kommenteista!  Aurinkoa odotellessa.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kukkia ja maalaamista.

Daalia ja miljoonakello.
 Kylläpä oli työntäyteinen ja pitkä viikonvaihde.  Olimme vihdoin toteuttamassa suunnitelmaamme maalata kotitalomme ulkoseinät.  Edellisestä maalauksesta on kulunut aikaa tasan 30 vuotta.  Tosin ulkoverhous on hyvin karkeaa lautaa, jossa maali on kestänyt suhteellisen pitkään.  Aloitin alaseinien maalaamisen jo viime viikon tiistaina ja jatkoin sitä yksikseni, mutta sitten työtön tyttäreni ja mieheni tulivat kavereiksi.  Meillä oli käytössä vuokranosturi; kaksikerroksisen talon maalaaminen olisi muutoin aika hidasta.  Sää suosi urakkaamme, vaikka iltapäivisin pitikin maalata varjoisaa seinää.  Illalla vihdoin maalasin viimeiset ikkunanpielet.  Oli kyllä juhlava (lue: sairaan väsynyt) olo.
    
Mieheni yläimoissa.

Nurkkalautojen viimeistelyä.

Nuorempi siskoni täytti vuosia; ei tasa- eikä juhlinut.  Taalainmaan matkan kunniaksi ompelin hänelle heppakankaasta kynäkotelon, koska kangasta jäi suikale tähteeksi.  Ompelin myös kauppakassin risaisesta sateenvarjosta.
    
Kynäkotelo ja kauppakassi.

Viime syksynä ostin Espanjasta kivan kangaspalan. Jossain lepohetken aikana ompelin siitä hameen.  Laskostin kankaan avolaskoksille ja yhdistin vyötäräkaitaleeseen; käytössä ei ollut kaavaa, mutta mukava kesähame siitä syntyi.


Kukkahame kesäksi.
Kesä näyttää vihdoin saapuneen meillekin.  Kotipihassa kukkivat mm. unikot, pelergoniat, orvokit ja miljoonakellot.  Kasvihuoneessa tomatit ja kurkut vaativat paljon vettä. Jospa niistä saisi satoa loppukesällä.

Unikon kukat ovat kauniita.

Inkalilja ilahduttaa koko kesän.

Vanhanajan pelargoniat kukkivat komeasti.