Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.

Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.

Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!

   

Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.

Syötimme norsuille porkkanoita.

Värien, veden ja musiikin iloittelua Planten un Blomenissa.

Syysmatkamme suuntautui Hampuriin, missä vanhin tytär on nyt ollut töissä helmikuun alusta.  Matkaseurana minulla olivat mieheni, siskoni tytär ja tämän 11-vuotias poika.  Nuori mies oli itse etsinyt Hampurista Lego-kaupan, joka tietysti tutkittiin tarkkaan.  Eka päiväksi meillä oli liput Miniatur Wunderlandiin, joka on nähty ties miten monesti, mutta aina sieltä löytyy katsottavaa.  Pienoismaailmassa on valtavasti pikkuruisia yksityiskohtia, päivä ja yö vaihtuvat, autot ajavat kolareita jne.  Rakennelmat on värkätty taitavasti, mutta unohtamatta huumoria.

Kolari pienoismaailmassa: trakrori ajoi talon seinään.

Valotolppa kasvaa autosta!

Tässä pelastetaan hukkunutta.

Öinen Las Vegas minimaailmassa.

Illaksi menimme Planten un Blomeniin katsomaan valo- ja vesiurkushowta.  Puolen tunnin musiikillinen show on joka kerta yhtä vaikuttava: erivärisiksi valaistut vesisuihkut tanssivat ilmassa musiikin tahtiin.  Esitykset ovat ilmaisia.  En tiedä, kyllästynkö valoshow-esitykseen koskaan.
   

Puolen tunnin musiikkinautinto.

Meillekin avautui yksi kohde ensimmäistä kertaa, nimittäin Hagenbeckin eläintarha.  Norsuille saa syöttää vihanneksia ja hedelmiä, joita myydään tuloportilla.  Ne olivat loppuneet, mutta onneksi olimme varautuneet omalla porkkanapussilla.  Olipa huikea kokemus, kun norsu nappasi jättiläiskärsällään porkkanan puolikkaan kämmeneltä.  Eivät sormet kelvanneet.  Kiertelimme varmaan nelisen tuntia, jolloin ehdimme nähdä lähes kaikki eläimet.  Hagenbeck on siitä kuuluisa, että siellä eläimet on pyritty sijoittamaan mahdollisimman luonnonmukaisiin olosuhteisiin.
   

Norsu nappasi porkkanan mieheni kädestä.

Flamingoja.

Hoitaja ruokki pelikaaneja.

Pingviinit ovat hellyttäviä.

Halusimme näyttää siskon tyttärelle koko Hampurin, mikä tapahtuu parhaiten St. Michelin kirkon tornista.  Käytimme hissiä muistellen nauraen sitä kertaa, jolloin kiipesimme portaat ylös jalkaisin.

St. Michelin kirkon upea lasimaalaus.

Sää suosi matkaamme, sillä sadetta oli vain pienen hetken. Iho nautti ilmakylvyistä.

Kyllä tarkenee.

Kävelimme myös vanhan Elbe-tunnelin läpi molempiin suuntiin.  Jalat olivat kovassa käytössä, sillä parhaana päivänä tyttäreni kännykän askelmittariin kertyi yli 27 000 askelta.  Kävimme myös pikaisesti Reeperbahnilla päiväsaikaan.

Elbe-tunneli kulkee Elben alitse.

Beatles-patsaat soittavat Reeperbahnilla.

Speicherstadtin kanavat muistuttavat Hansa-ajasta.

Hampuri on satamakaupunki.

Hampurista löytyy kivoja ostospaikkoja.  Eräs lempikauppojani on C&A-tavaratalo.  Mukaan tarttui puuvillapusero, kasmirneule ja pari neuletta miehelleni. Tutkimme toki pikaisesti Pimkien, New Yorkerin ja Orsayn sekä ostimme Karlstadista suklaaherkkuja.   Kävimme myös kangaskaupassa nimeltään Frau Tulpe, mistä ostin kolme tilkkutyökangasta: pöllö-, maatuska- ja oravakankaat.  Pidän eniten tuosta keskimmäisestä kankaasta.

 

Kangasostokset.

Rouva Tulppaanin käsityöliike.