Helmikuu loppuu.

 

Tanssilattialla riitti väkeä.

Kyllä aika rientää nopeasti.  Tällainen lyhyt kuukausi on vain hujahdus.  Lisäksi vuodenaika tuntuu erilaiselta, kun on niin lämmintä ja vähälumista.  Hiihtämään olemme päässeet vain kerran.

Lavalla Teemu Roivainen.

Puolivälissä kuukautta osallistuimme iskelmäristeilylle Helsingistä Tukholmaan.  Matkan järjestäjinä toimivat Radio Sandels ja Kiuruveden iskelmäviikot.  Meitä kuljetettiin neljällä linja-autolla laivalle.  Esiintyjäkaarti oli melkoinen - ohjelmaa olisi riittänyt yli puolen yön - mutta tietysti paras oli suosikkini Teemu Roivainen.  Kiuruvedellä valittuja iskelmämestareita oli myös esiintymässä, samoin ensi kesän kilpailijoita.

Teemu taitaa myös soitinten salat.

 

Pekka Juntusen orkesteri säesti laulajia.

Päivällä kävimme Tukholman kiertoajelulla, minkä päätteeksi jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille.  Kävimme syömässä ja piipahdimme kesällä löytämässämme kangaskaupassa.  Ostin kitsaasti vain yhden punaisen tilkkutyökankaan poistokorista.   

Raitakassi.

Pieniä ompelutöitä olen saanut valmiiksi, lähinnä arpajaispalkinnoiksi.  Kaivoin kaapin hyllyistä vahvempia resurssikankaita, joista ompelin kaksi kassia: toinen on ruskea, toinen punainen. 

 

Punakukkainen kassi.

Huonekalukankaiden jäännöspaloista kasasin tilkkupinnan pussukkaan. Vuoritin myös pussukan. 

Pussukka huonekalukankaista.

Polttopuita.

Puita mahtuu pulkan kyytiin.

Aivan oikein: toista viikkoa kestänyt päivittäinen askare on ollut polttopuiden siirtäminen metsästä liiterin taakse.  Nimittäin teimme kesällä metsän raivausta ja karsimme paksuimmat puut polttopuiksi.  Koska lunta on tällä hetkellä vähän, tuumasin, että puiden siirto voisi onnistua pulkalla.  Niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen ja sidoimme kuorman muutamalla mustekalalla.  Pikkuhiljaa puut ovat "liukuneet" sahauspaikalle odottamaan kesää.  Jaksan yhdessä päivässä kuljettaa 3-4 kuormaa.  Onneksi siirto tapahtuu alamäkeen.  Metsässä odottaa vielä kaksi puukasaa.  Eipähän tarvitse lähteä kuntosalille!

 

Suurin osa puista on jo siirretty.

Viime vuoden lopussa ostin puntoneulosta hameeseen. Ompelin siitä ihan perushameen, vuorillisen. Samalla ompelin jakun neuloksesta.  Hamekankaasta sain kivat tereet taskunsuihin sekä kauluksen ja kaarrokkeen reunoihin. Vuoritin myös jakun (onhan minulla kokonainen pakka vuorikangasta!) Käytin molempiin töihin vanhoja kaavoja. 

Hame ja jakku neuloksesta.

Jaksoinpas ommella tereet kaarrokkeen ja kauluksen reunoihin.

Usein suutarin lapsella ei ole kenkiä eli itselläni on tosi loppuunkäytetyt patalaput.  Resurssipaloista kyhäsin sitten kaksi uutta patalappua.

Punasävyisiä patalappuja.

 

Sukkia,sukkia...

 

Erilaisia villasukkia.

Vuoden alkajaisiksi ajattelin vähentää neulelankoja kaapista.  Niinpä otin esille sukkalangat ja niiden jämät.  Aluksi neuloin itselleni merinovillaiset unisukat.  Koska sukkien neulomisessa on niin monta vaihetta, jotka pitää palauttaa mieleen ja neulekonekin oli jo esillä, jatkoin jäännöskerien parissa.  Kerin sinisävyisistä langoista aina kaksi samankokoista kerää, jotka neuloin perätysten.  Yllättävän samankokoisia raitoja syntyikin.  Työn alle pääsi myös viimeinen Karnaluksista ostettu lanka, jonka väriyhdistelmä oli minusta aika outo.

 

Roosanauhasukkia.

Varastossa odotti vielä Käsityökeskuksesta ostettu Roosanauha-lanka.  Kahdesta kerästä riitti kaksiin aikuisten sukkiin ja melkein kaksiin lasten sukkiin.

 

Nallelanka on ikuista.

Muistin vielä, että jemmassa on Nalle-lankaa.  Löysin sitä kaksi sinistä kerää, joista väänsin kahdet isot sukat.  "Vääntäminen" kuvaa sitä, että se on aika paksu konelangaksi.  Niinpä sain valmiiksi 9 paria villasukkia.  Jonkun esimerkin nojalla punnitsin kaikki sukat: lankaa oli kulunut 711 grammaa.

Gollegemekko.

Syksyllä ostin hauskan, harmaan gollegepalan Oulun käsityömessuilta.  Halusin käyttää sen mekkoon, mutta yksin se ei riittänyt.  Kaivoin kaapista gollegekankaiden loppuja.  Löytyneen vaaleanharmaan Rockserin palasen värjäsin terrakotan väriseksi.  Asettelin harmaan kankaan mekon yläosaksi, terrakotan alaosaksi.  A-linjaisen mekon leikkasin käyttäen entisiä kaavoja ja valmistin myös taskut sivusaumaan.  Somistin kaula-aukon terralla, samoin pienet tampit hihansuihin.

Kaksi kangasta.

Paikallisessa kangaskaupassa oli tarjouskori, josta ostin 10 €:lla hamekankaan.  Punainen vie minut aina mukanaan.  Tällä kertaa kuviona ovat peikonlehdet.  Pitää joskus ommella sama malli yksivärisenä, koska etukappaleen leikkaukset eivät näy kirjavassa kankaassa.

Kellottuva hame.

Joulun jälkeen.

 

Mieluinen joululahja.

Taas on uusi vuosi aluillaan.  Miten nopeasti aika kuluukaan.  

Toivoin joululahjaksi mieheltäni silityskeskusta, koska entinen höyryrauta on ikivanha ja voi lopettaa yhteistyönsä milloin tahansa.  Niinpä jouluaattona kaivoin lahjapaketista kauniin silityskeskuksen.  Olen käyttänyt sitä jo muutamia kertoja ja mielestäni silitysjälki on hyvää.  Helppoutta edistää ainakin se, että vesisäiliötä ei tarvitse täyttää kovin usein.  Laitteen merkki on Elektrolux.

Nyt kelpaa silittää.

Siskoni antamasta paketista löytyi Enni Mustosen romaani Kartanonrouva.  Kirja on toinen osa Rouvankartanon tarinoita -sarjasta.  Sisareni on ostanut minulle koko sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita.    Molemmissa sarjoissa ovat historialliset tapahtumat todellisia, niiden ympärille kirjailija on maalaillut viehättäviä tarinoita.  Odotan joka joulu kirjojen seuraavaa osaa.

Osittain vielä lukematon lahja.

Hampurin tonttujen paketista putkahti esiin palapeli, jota hieman osasin odottaa.  Tällä kertaa pelin erikoisuutena oli se, että kuvassa oli 15 kohtaa, jotka olivat erilaisia kuin mallissa.  Kuva esittää ompelijan työhuonetta eli minua se puhuttelee lämpimästi.  Minulta kesti kuusi päivää rakennella palapeli valmiiksi (1000 palaa).  Totesin taas, että palasten asettelu on niin koukuttavaa puhaa, ihan voisin verrata tilkkujen asetteluun.  Nyt työ komeilee eteisen seinällä.

Tuhat palaa järjestyksessä.

Koska pakkaset näyttävät jatkuvan, otin kaapista esille tummanvihreän merinovillaneuloksen, jonka ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta.  Uusimmassa käsityölehdessä oli sopiva kaava, jota hieman lyhensin.  Mekko oli helppo ja nopea ommella.  Merinovilla on niin mukava iholla: lämmin, mutta ei kutita.

Merinovillamekko.

Koska meillä oli asiaa Kuopioon, poikkesin EK:ssa.  Siellä oli runsaasti alennusmyyntikankaita.  Menin sitten mylläämään laaria, jossa oli tarjous: 5€/kassillinen kankaita.  Löysin muutamia puuvillapaloja, jotka kelpaavat tilkkutöihin (yksi Finlaysonin).  Niinpä sitten täytin kassin valkoisilla (ehkä) pöytäliinapaloilla, joita arvelen käyttäväni värjäyskankaina.  Totesin kyllä, että kassi on hintansa väärti, kunhan olen käyttänyt siitä yhden kankaan.

 

 

Uutta materiaalia ompeluun.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta käsillätekemisen parissa!

Joululahjoja, tekemisen iloa.

 

Ompelukone piti laittaa töihin, vaikka tällä kertaa aika myöhään.  Lapsenlapsille on mukava ommella, toivon heidän käyttävän tuotoksiani.  Hampuriin lähteviin paketteihin taittelin yöpuvun isommalle pojalle.

Muumiyöpuku.

 Pienemmälle ompelin bodyn ja kahdet housut.  Kankaiden lopuista riittää pieniin töihin materiaali.

Pieniä asuja.

Parivuotiaalle pikkuneidille ompelin äitinsä toivomuksesta kylpytakin vohvelikankaasta.  Resurssikankaan ompelin vielä pyyhkeeksi.  En malttanut olla ompelematta vielä pientä mekkoa.  Kaava löytyi SKK-lehdestä.

Saunatamineet pienelle.

 

Prinsessan mekko.

Sisareni lapsille tein samanlaiset paketit jokaiselle: pieni pussukka, joka pitää sisällään hammastahnatuubin.

Pussukka soveltuu vaikka kynäkoteloksi.

Isommille muistettaville ompelin patalappuja, joiden kanssa lähetin perinneruokakirjan.

Patalappuja resurssikankaista.

Siskoni on ahkera hiihtäjä, joten hänelle ompelin merinovillaneuloksesta kypärämyssyn.  Itselleni sellainen on tarpeellinen suojaamaan kasvoja.

Ahkeralle hiihtäjälle.

Toinen tyttäreni oli laittanut toiveeksi villasukat.  Onneksi olin jo aloittanut niiden neulomisen.  Lanka on ostettu Karnaluksisista.

Sukat valmiiksi raidoitetusta langasta.

Rauhaisaa joulun aikaa ja vuoden loppuviikkoa!

Vähän jouluaskartelua.

Iloiset lumiukot.

Joulun alla on usein niin paljon puuhaa, että jo suunnitellut jouluaskartelut jäävät tekemättä.  Ostin vuosi sitten saksalaisen jouluaskartelulehden, mutta koskaan ei löytynyt aikaa ja tarmoa sen ohjeiden toteuttamiseen.  Onneksi ohjeissa ei ole Parasta ennen -merkintää.  Niinpä nyt ompelin kaksi lumiukkoa, jotka iloisine hymynaamoineen saavat minut hyvälle tuulelle.  Kaapista löytyi valkoista fleece-kangasta vartaloiksi ja tilkkukopasta kangasta hattuihin ja kaulaliinoihin.

Joulutontun päikkärit.

Ompelulaneissa aloittamani tilkkupeitto on nyt valmis.  Kaikki kankaat ovat kierrätysmateriaalia: anopin retrokukkapöytäliina (tahroja keskellä), vanha joululiina (steariinitahroja) sekä kaksi puuvillaverhoa kirppikseltä, näistä toinen riitti taustakankaaksi.  Väliin laitoin bambuvanua (uutta) ja tikkasin peiton suorilla saumoilla.  Reunakantin sain leikatuksi joululiinan lopusta. Liinan nimi on ajankohtaan sopiva: joulutontun päikkärit.

 

Puuvillaverho taustalla.

Ompelin hätävaroiksi kaksi kassia.  Kuopion Nauha ja nappi -liike myy käteviä pakkauksia, joissa on gobeliinikangas ja nauhaa kantokahvoihin, maksaa noin 10 tai 12€.  Ompelin kasseihin vetoketjulliset sisätaskut (näkyy vaaleammassa kassissa). Kätevää, kun ei jää mitään hukkapaloja.  Tämän joulun lahjoihin en tarvinnut noita kasseja, mutta ovatpahan jemmassa.

 

Gobeliinikasseja.

Eilen leivoin ruisleipää pitkästä aikaa.  Hyvää joulunalusviikkoa!

Rukiintuoksua jouluun!

Joulukortteja.

 

Kortteja ja paketteja.

Sainpas taas urakoiduksi joulukorttien askartelun, mutta sitten kiirehdin niiden kirjoittamista niin, että suurin osa jäi kuvaamatta, vain muutama jämä jäi jäljelle.  Kaikkein ensimmäiseksi kirjoitin ulkomaan postin (USA:han ja Saksaan). Myös Saksaan menevä paketti läksi matkaan.

 

Kortteja.

Kaapissa on hilloutunut toista vuotta lanka, jonka ostin Novitan myymälästä Korialta.  Koostumus on merinovillaa ja silkkiä.  Lanka on todella ohutta.  Ajattelin saavani siihen ryhtiä, kun neulon puolipatenttia.  Kuinkas ollakaan: takakappale oli valmis ja toinen etukappale kainaloon asti neulottuna, kun neulekoneeni kieltäytyi neulomasta toiseen suuntaan.  Tee se itse -mieheni ryhtyi korjaamaan sitä ja etsi korjausvinkkejä netistä.  Lopulta purimme koko koneen osiin ja puhdistin osat.  Varaosiakin löytyi.  Tarvittiin kyllä kaksi käsiparia osien asettelussa (painavaa metallia).  Lopulta kone alkoi totella neulojaa.  Vihdoin villatakki on käyttövalmis.  Napit löytyivät omasta jemmasta.

Villatakki merinovillaa ja silkkiä sekä housut puntoneulosta.

Olin muutama viikko sitten kansalaisopiston ompelulaneissa, missä moni kertoi mukavasta materiaalista, puntoneuloksesta.  Niinpä minäkin kävin ostamassa mustaa puntoa ja ompelin siitä housut.  Kaavana käytin Suuri käsityö -lehden lokakuun numerossa olleita trumpettihousujen kaavaa, mutta kavensin trumpetit pois.  Kun olen jo nuoruudessa pitänyt trumpettihousuja, en kaipaa niitä uudelleen.

Hyvää adventtiaikaa!