Joulun jälkeen.

 

Mieluinen joululahja.

Taas on uusi vuosi aluillaan.  Miten nopeasti aika kuluukaan.  

Toivoin joululahjaksi mieheltäni silityskeskusta, koska entinen höyryrauta on ikivanha ja voi lopettaa yhteistyönsä milloin tahansa.  Niinpä jouluaattona kaivoin lahjapaketista kauniin silityskeskuksen.  Olen käyttänyt sitä jo muutamia kertoja ja mielestäni silitysjälki on hyvää.  Helppoutta edistää ainakin se, että vesisäiliötä ei tarvitse täyttää kovin usein.  Laitteen merkki on Elektrolux.

Nyt kelpaa silittää.

Siskoni antamasta paketista löytyi Enni Mustosen romaani Kartanonrouva.  Kirja on toinen osa Rouvankartanon tarinoita -sarjasta.  Sisareni on ostanut minulle koko sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita.    Molemmissa sarjoissa ovat historialliset tapahtumat todellisia, niiden ympärille kirjailija on maalaillut viehättäviä tarinoita.  Odotan joka joulu kirjojen seuraavaa osaa.

Osittain vielä lukematon lahja.

Hampurin tonttujen paketista putkahti esiin palapeli, jota hieman osasin odottaa.  Tällä kertaa pelin erikoisuutena oli se, että kuvassa oli 15 kohtaa, jotka olivat erilaisia kuin mallissa.  Kuva esittää ompelijan työhuonetta eli minua se puhuttelee lämpimästi.  Minulta kesti kuusi päivää rakennella palapeli valmiiksi (1000 palaa).  Totesin taas, että palasten asettelu on niin koukuttavaa puhaa, ihan voisin verrata tilkkujen asetteluun.  Nyt työ komeilee eteisen seinällä.

Tuhat palaa järjestyksessä.

Koska pakkaset näyttävät jatkuvan, otin kaapista esille tummanvihreän merinovillaneuloksen, jonka ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta.  Uusimmassa käsityölehdessä oli sopiva kaava, jota hieman lyhensin.  Mekko oli helppo ja nopea ommella.  Merinovilla on niin mukava iholla: lämmin, mutta ei kutita.

Merinovillamekko.

Koska meillä oli asiaa Kuopioon, poikkesin EK:ssa.  Siellä oli runsaasti alennusmyyntikankaita.  Menin sitten mylläämään laaria, jossa oli tarjous: 5€/kassillinen kankaita.  Löysin muutamia puuvillapaloja, jotka kelpaavat tilkkutöihin (yksi Finlaysonin).  Niinpä sitten täytin kassin valkoisilla (ehkä) pöytäliinapaloilla, joita arvelen käyttäväni värjäyskankaina.  Totesin kyllä, että kassi on hintansa väärti, kunhan olen käyttänyt siitä yhden kankaan.

 

 

Uutta materiaalia ompeluun.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta käsillätekemisen parissa!