maanantai 10. syyskuuta 2018

Alkavaa syksyä.



Puolukoita, nami, nami!


Metsissä on riittänyt poimittavaa, tosin kuivuus on verottanut marjasatoa ja kaikilta entisiltä marjapaikoilta ei ole löytynyt poimittavaa.  Vielä viime lauantaina, kun mietin saunan lämmittämistä, poikkesin matkalla etelärinteelle, mistä keräsin viisi litraa puolukoita ja 1,5 litraa mustikoita.  Saimme taas tuoretta raaka-ainetta smootieen.
   
Hyvälaatuisia mustikoita.

Sienisadosta on vaikea ennustaa, mutta kahdelta eri reissulta olen kerännyt karvarouskuja korin pohjaan sen verran, että niistä on syntynyt maukas sienisalaatti.  Sienet ovat olleet todella hyvälaatuisia, lähes ilman toukkia.
   
Siilit tulivat ihmettelemään sieniä.

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainantavälineet (seula, painopasta ja värit) esille ja etsin valmiit kalvot.  Toisessa on kuusi, toisessa kettu, jonka on piirtänyt taiteellisesti superlahjakas siskoni tytär.  Hän osaa kuvata eläimiä tosi elävästi.  Painoin kuvia valmiisiin tyynyliinoihin ja vielä kankaallekin myöhempää käyttöä varten.  Ehkä niille löytyy paikkoja tilkkutöissä tai joissain lasten vaatteissa.
Muutaman kettusen käytin jo ompelemalla ostoskassin.

Tyynyliinoja ja kettukangasta.

Kettukassi.

Sitten piti päästä kokeilemaan taas vapaata tikkausta, jota en koskaan ole kokenut osaavani.  Vierailtuani Tilkkuyhdistyksen sivuilla tajusin, mikä oli tökkinyt pahasti.  Sivuilla neuvottiin, että ompelukoneen alasyöttäjä pitää laittaa pois päältä.  En ole käynyt siihen mitään kurssia, joten en siis tiennyt tuollaista pikkuseikkaa, vaan ihmettelin, miksi en saa syntymään hyvää jälkeä. Siispä kaivoin ohjekirjan esille ja etsin, miten syöttäjän saa pois päältä. Missähän se nuppi oikein on! Tutkin läheltä eli puolakotelon seudulta ja hups! Yhtäkkiä koko puolakotelon ympärys pomppasi syliini osiksi purkautuen! Enkä mitenkään onnistunut laittamaan niitä takaisin! Onneksi mieheni on minua fiksumpi ja sai osat takaisin - muutaman yrityksen jälkeen.  Siten hän myös etsi nupin, josta alasyöttäjän saa poispäältä: se löytyi koneen oikeasta alakulmasta (tätä ei kerrottu ohjekirjassa).  Lopulta sitten tikkasin kaksi patalappua ja oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin ennen. En edes jaksanut suunnitella tikkauskuvioita, vaan annoin mennä luovasti.
   
Vapaatikattuja patalappuja.

Hyvää alkusyksyä!

8 kommenttia:

  1. Ketut ovatkin tosi hienoja ja kettukassi on oikein onnistunut. Vapaatikkausta saakin tehdä miten haluaa, luovasti;) Se kait onnistuu kun tarpeeksi tekee ja tekee.... Pitäisi myös joskus ehtiä sitäkin harjoittelemaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, mutta en ole vielä sillä tasolla. Vaatii jatkossa paljon harjoittelua.

      Poista
  2. Hienoja painokankaita! Vapaatikkaus on kivaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvissa pienet "virheet" eivät näy. Niin, vapaatikkaus tuntui eka kertaa mukavalta.

      Poista
  3. Onpa kivoja nuo kangaspainannat. Tuollaista olisi kiva kokeilla. Tikkaushommat on varmaan tosi vaikeita. Mutta nuo ovat nättejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaanpainanta on kivaa. Välillä on ollut pitempi tauko, koska en aina tiedä varmaksi, mistä allergiaoireeni pulpahtavat pintaan. Onneksi oireita ei tullut tästä sessiosta.

      Poista
  4. Kurkkaas tonne, jospa löydät silmät. Olen ostellut sieltä ja tosi hyvin toimi ja hinnat kohtuullisia.
    https://www.donno.fi/kauppa/tarkennettu-haku/11/?keywords=silm%E4t&nhbutton3=&categories_id=

    VastaaPoista