sunnuntai 13. elokuuta 2017

Perhejuhla.




Paperikukkia.


Viikko sitten lauantaina vietimme juhlaa perhepiirissä: vanhempi tyttäremme vihittiin avioliittoon ja me saimme saksalaisen vävypojan.  Tytär halusi pitää juhlat Suomessa, jotta saisi saksalaiset sukulaiset ja ystävät tutustumaan Suomeen.  Liikuttavan kaunis tapahtuma.  Viime hetkeen saakka jännitimme säänhaltijoita, sillä vesikuurot olivat runsaita.  Onneksemme saimme parin tunnin sateettoman sään, jolloin vihkitoimitus voitiin pitää rannassa.
    
Hääpari ja hääauto.

  Mieheni ajoi meidän autovanhuksella hääparin kanssa pihaan.  Viulisti soitti Prinsessa Ruususen häämarssin, kun nuoripari asteli autosta pitkin kujaa, jonka olimme reunustaneet kuivatuilla ruusun terälehdillä.  Vieraat muodostivat kujan reunat.  Vihkiminen tapahtui suomeksi ja saksaksi, kuten kaikki ohjelmanumerot. Nuorempi tyttäremme toimi kaasona (ja protokollapäällikkönä), sulhasen kaveri bestmannina.

Maukkaan ruokailun jälkeen pidimme mieheni kanssa morsiamen vanhempien puheen, joka oli minun käsialaani.  Mieheni puhui suomeksi, minä toistin saman saksaksi.  Tytär sanoi puhetta liikuttavaksi.  Myös sulhon isä ja bestman käyttivät puheenvuoron.  Illan mittaan näimme myös kauniin häävalssin, minkä jälkeen me äitinä ja isänä tanssimme onnittelutanssin: rumban, joka on kosiotanssi.  Elämänkumppania on kosittava usein, että suhde pysyisi tuoreena.
   
Kukkia hääkaaressa.


Etukäteisvalmisteluja tein keväästä lähtien.  Hääkaareen valmistin 120 kukkaa suodatinpusseista, jotka värjäsin laventelin värisiksi.  Juhliin saapuville lapsille oli omaa ohjelmaa:piñata-pöllö.  Valmistin pöllön ilmapallon päälle, ensin liimaamalla paperisuikaleita, sitten kerros paperimassaa ja lopuksi koristeet silkkipaperista.  Kylläpä oli haasteellinen, mutta tosi mielenkiintoinen työ.  Pöllö täytettiin karamelleillä ja lapset hakkasivat sen rikki miekalla, jonka poikani oli tehnyt ala-asteella.  

   
Piñata-pöllö.

Ompelin tyttärelleni myös pienen häälaukun.
    
Morsion pussukka.

Pöytäkukat olivat myös minun käsialaani.
   
Pöytäkimppujen koristeena oli helmiä.

Vieraslahjoja taiteltiin monen ihmisen näppärillä sormilla.
   
Vieraslahjoja.

 Häälahjaksi annoimme myös jotain konkreettista: tilkkupeitto, jonka keskellä on sydän.

Hääpeitto.

Vaikka tarjoilu hoidettiin pitopalvelusta, tyttäreni halusi kahvipöytään ranskalaisia vohveleita, joita meillä on leivottu oman siskoni kanssa perhejuliin.  Lämpimänä päivänä leipominen oli melko tuskaista, koska taikina meinasi sulaa käsiin.

Ranskalaisia vohveleita.

Kyllä olivat onnistuneet juhlat.  Itkin vasta jälkeen päin katsellessani valokuvia.  Lapsesta luopuminen on tapahtunut jo vuosia sitten hänen muutettuaan opiskelemaan.  Tiedän, että lapseni on onnellinen Hampurissa, että hän pärjää isossa maailmassa.  Mitä muuta voisin toivoa.  Toki välistä on ikävä, mutta yhteyksiä on helppo pitää mm. Skypessä.  Onnellista häämatkaa kyyhkyläisilleni!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän hoitaa roolini tunnollisesti.

      Poista
  2. Onpas hieno kuva hääparista:)
    Olet osallistunut paljon juhlien järjestelyyn enkä ihmettele että itku tuli vasta myöhemmin kun kaikki tohinat olivat ohi.
    Onnea teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omien lasten puolesta tekee ihan mielellään, jos he pyytävät jotain.

      Poista
  3. Hieno kuvaus upeasta juhlasta! Olisin mielelläni nähnyt tuoreen anopin ja apen rumban :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kukaan ei käyttänyt videokameraa, joten tallennetta rumbasta ei ole.

      Poista