tiistai 31. toukokuuta 2016

Metsurin opissa.


Koivun oksan korkealle...
 
Kotipihassamme on kasvanut suuri koivu, joka on 50-luvulta. Viime vuosien myrskyt ovat kaataneet puita milloin mistäkin, joten pohdimme pitkään, joko meidän koivuvanhus olisi laho ja saattaisi kovalla tuulella kaatua kotitalomme päälle. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että puu pistetään nurin. Mieheni antoi työn ammattilaiselle, joka saapui sovitusti ja suoritti työn taitavasti. Koneen kourat nappasivat oksat ja latvat puristuksiin, suojuksen alta putkahti esiin saha, joka katkaisi oksan ja kourat nostivat sen maahan. Kaikki ohjaus tapahtui maasta käsin kauko-ohjauksella. Laitteistoja ei kai ole monta Suomessa. Aikaa kaato-operaatioon kului 2,5 tuntia.
Latva siirtyy nätisti maahan.

Karsintaa vielä maassa.

Toiveitteni mukaisesti jätimme pihaan korkean kannon, jonka pinnalle minulla on tarkoitus laittaa kesäkukka-astia. Kylläpä pihamme avartui paljon. Ehkä vieressä oleva kasvimaakin tuottaa paremmin, kun koivu ei imaise kaikkia ravinteita. Myös keittöstämme tuli valoisa  ja aamuaurinko kurkistaa ikkunoista, kun koivun oksat eivät roiku ikkunoiden edessä. Luultavasti vesikourut eivät ole aina täynnä koivun lehtiä ja syksyinen lehtien haravointi vähenee. Koivun siitepöly on myös kutittanut parina keväänä silmiäni, josko sekin helpottaisi.
Mahtava kanto.

Koivu meni polttopuuksi, vaikka se oli hienoa visakoivua. Edes konevoimalla pahimpia oksakohtia ei naapurikylän metsuri saanut pienityksi. Puun pinoamista, kantamista ja oksien raikkoamista on riittänyt. Kasvimaa on niiden alla, joten kylvöpuuhat vielä siirtyvät.

Paper piecing -tekniikka osoittautui mielenkiintoiseksi, joten toinenkin perhonen piti kokeilla. Kiinnitin sen nurkkakehykseen, jonka ostin Oulun käsityömessuilta.
    
Perhoskukkaro.  

Toinenkin sukulaispoika sai synttärilahjaksi karkkipaperipenaalin. Tällä kertaa muistin laittaa nimen kristallimuovin alle.

Jouluisia karkkipapereita uusiokäytössä.
Kevätsiivouksia tehdessä pesin myös työhuoneeni eli Ateljeen verhot. Jälkikäteen ommeltu alakappa värjötteli valkoisena, joten päätin kuvioida sitä vähän. Valmistin leimasimen raparperin varsista sitomalla niitä kukan muotoon kukkalangalla. Sitten vain leimaamaan. No, jälki muistutti ehkä lasten kankaanpainotuotoksia, mutta saa kelvata. Kyllä seulan läpi värin saa asettumaan tasaisemmin.

Raparperileimasin.

Painetussa verhossa näkyy käden jälki.

















Tässä kesän kynnyksellä on ollut niin paljon tapahtumia, että ihan saa ihmetellä, miten kaikesta on selvinnyt: läheisen sairastuminen (onneksi on jo toipumassa),vanhuksen kuoleminen (olen ollut lesken tukihenkilönä) ja oman auton itsenäiset seikkailut (ei onneksi henkilövahinkoja, peltejä saa uusia). Hengissä ollaan ja olen yrittänyt nauttia tästä huikaisevan kauniista ja varhaisesta kesästä. Kerran olemme jo ennättäneet rentoutua kesämökin saunassa, missä ainoana pesuaineena oli mäntysuopa. Tuoksuimme siis vastapestyille matoille!

Kevään ihmeitä.

Kiitos kivoista kommenteista!

7 kommenttia:

  1. Kyllä käy näppärästi puunkaato kun on ammatti-ihmiset ja -koneet:)
    Tuo Paper piecing perhonen on todella kaunis. En ole tiennyt, että on olemassa nurkkakehyksiäkin. Hauska... ja karkkipaperipussukat on vaan niin ihania!
    Lämpimiä alkukesän päiviä:)

    VastaaPoista
  2. Juuri viimeviikolla katselin työpaikan ikkunasta vanhan koivun kaato, mutta siinä ei ollut näin hienoa tekniikkaa käytössä, ammatti ihmiset osaavat.
    Kaunis paper piecing perhonen ja nyt selvisi mihin ja miten näitä nurkkakehyksiä käytetään, kätevää:) Aurinkoista kesän alkua!

    VastaaPoista
  3. Vastaus edellisiin: Kyllä ammatti-ihmiset osaavat työnsä. Nurkkakehys oli minullekin uutta enkä tiedä, käytinkö sitä oikein. Muotoilua voisi ainakin parantaa. Lämpimiä päiviä koko kesäksi.

    VastaaPoista
  4. Käy kyllä turvallisesti isonkin puun kaato, ihan pihapiirissä!
    Paper-piecing on tosi kivaa - hienon perhosen teit! Karkkipaperipussista tuli niin mukava, ja varmasti mieluinen. Että sellainen painanta! Minusta epätasainen jälki on parempi kuin konemaisen tasainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä puu kaatui kätevästi, mutta jälkisiivous on vielä kesken. Illalla raaputtelimme kottikärrytolkulla sahanpurua kasvimaalta ja ajelimme sen vadelmapensaiden juurelle. Ehkä tänään saamme kasvimaan esille ja pääsen pistämään siemenet multaan.

      Poista
  5. Meilläkin on ison koivun kaato työn alla. Suurimmat alaoksat on karsittu ja nyt odotellaan tuulen tyyntymistä. Ammattilaiset tekevät meilläkin tämän työn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Luin ensin, että odotatte tuulen hoitavan lopputyön. Onneksi ei ihan niin. Jälkitöitä on riittänyt, toissa päivänä poltin 3 tuntia koivun oksia pellolla pienissä erissä - olin jo polttanut 2 tuntia aikaisemmin - sateen ansiosta pystyi polttamaan. Vielä pitäisi kärrätä sahanpurua marjapensaiden juurelle.

      Poista