sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kirjontaa ja maalausta.

Kirjottu unikko.

Huh, millaisia urakoita ihminen kuvittelee tekevänsä.  Kun muutamia vuosia sitten kävimme Madeiralla, innostuin ostamaan Funchalin kauppahallista kirjottavan pöytäliinan.  Myyjällä ei edes ollut meidän pitkälle pöydälle sopivaa liinaa, mutta kerrottuani pöydän mitat hän lupasi valmistaa pohjan kahdessa päivässä.  Niinpä minä tunnollisesti hain valmiiksi piirretyn liinan parin päivän kuluttua.  Kotona sitten kaivoin muliinilangat esille ja ryhdyin ompelemaan unikon kukkia.  No, eiväthän minun hartian seutu ja silmät tykkää moisesta työstä.  Onneksi olin aloittanut kirjonnan nurkassa olevasta kukasta.  Totesin, että minun kirjontanopeudella ikä ei riittäisi kaikkien kukkien ompeluun.  Niinpä saatuani kaikissa neljässä kulmassa olevat unikot kasaan päätin maalata loput kukkaset.  Käytin pientä ja jäykkää sivellintä, maalina Emo-tuotteen painopasta, jota sävytin pigmenteillä.  Piti olla tarkkana, että maalia ei tipu kankaalle.  Myös värin leviämisen estämiseksi käytin tosi pieniä määriä väriä kerrallaan.  Viimeistelin maalaukset tekstiilitusseilla. 
    
Maalattu unikko.

Pöytäliinaan mahtuu monta unikon kukkaa.

Sitten laitoin liinan pesukoneeseen sinisen piirrosvärin poistamiseksi.  Voihan vietävä: väri pysyi liinassa.  Parin päivän kuluttua hankasin väriä pois sappisaippualla ja liotin saippualiuoksessa, mutta sininen väri on edelleen kankaassa, ehkä hieman haalistuneena.  Osaisikohan kukaan neuvoa, miten kaikki sininen lähtee pois?
    
Merinovilla lämmittää.

Minulla on vielä lankoja varastossa. Kaivelin joulun jälkeen esiin pussin, jossa on Novitan Merinovillaista lankaa.  Olen neulonut siitä esikoiselle puseron noin 15 vuotta sitten.  Tällä kertaa minulla oli valmiina mallikin, jostain vanhasta Novitan lehdestä huivikauluksinen villatakki.  Pienin muutoksin sain osat valmiiksi, kasasin sen ja koristelin virkatuin kukkasin.  Näihin malli löytyi kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa.  En tiedä, onko tuo kaksirivinapitus neppareilla kätevä, en vain jaksanut ruveta laskemaan napinläpien paikkoja.  Kevättä kohti on kuitenkin mukava lähteä vaalentamaan värikarttaa.  Hienoja ulkoilusäitä on ollut mukavasti.

Hyviä hiihtokelejä.  Ja kiitos kommenteista!

8 kommenttia:

  1. Kirjottu unikko on aivan ihana, mutta hirmu työläs. Harmillista, kun merkkausväri ei lähde kankaasta. Kuuma saa värit kiinnittymään lopullisesti. Silititkö mahdollisesti itse liinan? Merkkaukset voivat tarttua myös keinokuituun pysyvästi. Ainoa konsti häivyttää merkkaukset, taitaa olla päälle kirjominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä silitin itse värien kiinnittämiseksi ja ilmeisesti samalla kiinnitin merkkausvärinkin.

      Poista
  2. Voi miten hieno unikkoliina! Uskomaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvissa eivät näy epätarkkuudet, mutta noihin unikkoihin minä kai sorruin siellä Madeiralla.

      Poista
  3. Tahranpoistosuihkeella voisi onnistua värin poisto. Kaunis on liina ja ihana villatakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokeilen, mutta ensin käytän liinaa muutaman kerran.

      Poista