Syksyn harmautta voisi piristää väriikkäillä tilkuilla. Toki maassa on nyt edes vähän lunta, minkä ansiosta pimeällä auton ajaminen on mukavampaa, edes tien reunat piirtyvät näkyviin lumivanoina.Yritän laittaa nämä yhden hengen peitot jonkinlaiseen aikajärjestykseen. Vanhimman kummitytön ylioppilaslahja oli punasävyinen. En edes muista, osasinko tikata peiton, vanun ja taustakankaan yhteen.
 |
| En osannut vielä valmistaa pikakolmioita, vaan tein kaikki kolmiot yksitellen. | |
|
|
 |
| Kummipoikamme valmistui ammattiinsa, tässä valmistujaislahja. |
|
Samalla pikatekniikkamallilla ompelin useita peittoja.
 |
| Tämän peiton ompelin ystävättäreni kanssa yhdessä. Se meni arpajaispalkinnoksi. Pari vuotta sitten voittajan talo tuhoutui tulipalossa, lienee peittokin tuhkana... |
 |
| Oman poikani peitto on ommeltu osittain itsevärjätyistä kankaista. | |
 |
| Vanhemman tyttäreni ensimmäinen peitto on nimeltään kätketyt kaivot. | | |
|
 |
| Nuorempi tyttäreni tuumasi tämän peiton saatuaan: On se nätti, vaikka ruudut onkin leikattu vinoon. |
 |
| Siskoni tytölle ompelin yo-lahjaksi porraspeiton. |
|
|
| Nuoremman kummitytön yo-lahjaan sain idean tästä amerikkalaisesta tilkkutyölehden kuvasta... |
 |
| ... ja tässä vihreän ystävän peitto osittain itsevärjätyistä kankaista. |
 |
| Nuoremman kummipojan yo-lahja valmistui bargellotekniikalla. |
|
|
 |
| Vanhemman tyttäreni peitto numero 2 kätkee sisälleen pikakolmioita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti