Marimekkoa.

 

Ehkä sinullekin tuttuja Marimekon kankaita.

Olen aina silloin tällöin ommellut jonkin vaatteen Marimekon kankaista, joten ko. tilkkuja on kertynyt kaappiin.  Päätin edes vähentää niitä ja leikkasin niistä 7cmx7cm:n neliöitä - vain punasävyisistä.  Yhdistäväksi kankaaksi valkoitui tumma, violetti kangas, josta leikkelin yhtä monta neliötä.  Ilman mitään suunnitelmaa ompelin tilkuista pinnan, jossa vuorottelevat punaiset ja violetit neliöt.  Suorakulmion päihin ompelin vielä muutaman kaitaleen jäljellä olevista kankaista.

 

Tikkaus vielä kesken.

Taustakangas on yksiväristä violettia.  Koska ajattelin tuotteen pöytäliinaksi, en laittanut väliin vanua, vaan käytetyn satiiniverhon lopun.  Tikkaustakaan en suunnitellut, vaan aloin ommella ruutujen kulmista kulmiin.   

 

Valmis liina.

Ompelin hiljattain myös suurempia Marimekon kankaita pois nurkista kuljeksimasta.  Lainasin kirjan, jossa on japanilaisia vaatemalleja.  Minua miellytti takkimekko, jossa on poikkileikkaus lantiolla ja siinä loiva poimutus.  Kaavan piirtäminen oli työlästä, koska samaan kaavaan oli ympätty monen mallin osia.  Ompeluohjeet kyllä olivat selkeät.

Mustia ja punaisia unikkoja.

Käytin mekkoon kahta Unikkokangasta, mustaa ja punaista.  Sain leikatuksi osat, osittain jatkamalla niitä tilkkuillen.  Ensimmäinen mielikuvani oli asettaa punainen yläosaan, mutta se ei oikein toiminut.  Napit ovat omasta varastosta, ihan perusnapit.  Malliin olisi kuulunut vielä laskostettu kaitale poikkisauman päälle, mutta eivät kankaat riittäneet. Lisäsin mekkoon taskut sivusaumaan.  Ihan reilu takkimekko siitä syntyi. 

Taskut sivusaumoissa.

 

Mekko takaa.

Hehku.

 

 

Hehku-peitto.

Syksyllä luonto tarjoaa upeita värejä iloksemme eli luonto hehkuu.  Siitäpä syntyi nimi viimeisimmälle peitolle.  Olin marinoinut Kaffe Fassettin tilkkukasaa monta vuotta (25cmx25cm), koska toivoin löytäväni sellaisen mallin, johon tilkkuja ei tarvitse silpulta pieniksi.  Sellainen tuli vastaan käydessäni Töölön tilkkupajassa, missä Soile esitteli viimeksi ompelemiaan peittoja.  Kiitos hienosta vinkistä!  Pienensin peiton kokoa jättämällä yhden blokkirivin pois molemmista suunnista.

 

Kauniita kankaita.

Kokeilin kahta erilaista punaista välikaitaleiksi.  Viininpunainen valikoitui lopulta.  Tasasin neliöt samankokoisiksi ja leikkasin välikaitaletta metrikaupalla.  Työ sujui nopeasti saatuani ensimmäisen blokin valmiiksi.  Jouduin leikkaamaan muutamia neliöitä Kaffe Fassettin kankaista, koska olin käyttänyt joitakin neliöitä kukkaroihin.

 

Väri-iloittelua.

Taustakankaan kasasin EK:sta ostamastani KF:n kankaista.  Välivanu on bambua.  Ompelin tikkaukset suorin ompelein, koska pinta koostui myös suorista kappaleista.   Pidän kovasti tilkkujen värikylläisyydestä, joten nimi oli helppo keksiä: Hehku. 

EK:lta ostettu nimilappu.

 

Hailuoto ja Puolanka.

 

Merimaisemaa Hailuodosta.

Kun kesäilmat alkoivat parantua, mietimme missä voisimme vielä ajella matkailuautolla.  No, mieheni ehdotti Hailuotoa ja olin heti valmis lähtemään.   Sinne mennään vielä lautalla, sillä rakenteilla oleva silta valmistuu reilun vuoden kuluttua.  Lauttamatka kestää 25 minuuttia.  Ajoimme yhtä kyytiä luodon toiseen päähän, missä kävelimme aluksi satamassa ja ihastelimme Marjaniemen majakkaa ja aavaa merta.   Aivan luodon kärjessä oli leiripaikkoja, mutta jäimme ylemmäksi rannalle suojaisaan paikkaan (Luovo), vaikka luvassa ei ollutkaan myrskytuulta.  Leiripaikan hintaan kuului myös sauna.

 

Marjaniemen majakka.

Lauttamatka oli oikein mukava, sää oli kaunis, ei tuulinen.

 

Rakenteilla oleva Huikun silta on luodon päässä.(Riutun silta on mantereen päässä.)

 

Ajellessamme kohti Oulua huomasin tien varressa mainoksia: Oulussa on kolmena päivänä kansainväliset suurmessut.  Siispä ajelimme sinne lauantaipäiväksi.  Ensin tainnutimme nälän kreikkalaisella gyros-aterialla.  Rantatorilla oli todella runsaasti myytäviä tavaroita, ruokapaikkoja ja ihmisiä.  Ostimme englantilaista fudgea, saksalaisia bretzeleitä, italialaista gelatoa ja suomalaisia mausteita. Mukaan läksi myös eteläamerikkalainen huivi poistokorista.

 

Oulun torilla riitti väkeä.

Toripoliisi oli saanut kukkaseppeleen kaulaansa.

 Piipahdimme myös kauppahallissa juomassa cappucinoa ja ostin samalla uuden sadon valkosipuleita ja irtoteetä. 

 

Saksalaista herkkua: bretzeleitä.

Mausteita ja valkosipuleita.

Paluumatkan päätimme tehdä mutkan kautta:  pitää taas poiketa pessimistikylässä eli Puolangalla.  Emme kääntyneet ennen kylää pois, vaikka kyltissä luki: vielä ennätät kääntyä takaisin.  Ostimme pessimismitalosta ensi vuoden kalenterin. 

Matkalaisille tarjolla erikoista: pessimismiä.

 

 

Talon tuotteille voi vain nauraa.

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.

 

Vihdoin tikattu.

 

Saako ommella tähtipeiton keskikesällä?

Helmikuussa 2024 sain valmiiksi tilkkupinnan parisängynpeittoon, mutta ison peiton kotitikkaus ei houkutellut ja tässä välissä olen kyllä käynyt isolla kirkolla, mutta en siten, että olisin voinut viedä  peiton Töölön tilkkupajaan.  Vihdoin sillä reissulla, jolla matkailuautomme särkyi, sain toimitetuksi peiton Soile Kiviselle.  Valitsimme hienon tikkausmallin (Alex) ja samalla ostin bambuvanun ja taustakankaan (Niittykukkia).  Poikani haki peiton Tilkkupajasta ja toi sen Jyväskylään tavatessamme siellä.

 

Taustakangas ja tikkaus näkyvissä.

Leikkasin reunakanteiksi yhden punakuvioisen kankaan kokonaan.  Reunakanttia tarvitsin lähes 10 metriä, mutta sitä jäi toki johonkin muuhun työhön. Olen mielessäni ajatellut, että kyseessä on joulupeitto.  Pohdin sen nimeä siltä pohjalta, jolloin "Näiden tähtien alla" ei sopinut.  Lopulta kirjoitin nimilappuun Anna-Mari Kaskisen joulurunon: 

 Taivaalla kirkkain tähti julistaa sanomaa: Väsyneet, pelokkaat, kaikki seimelle saapukaa. 

Siispä nyt on joulupeitto odottamassa joulujuhlaa, ainakin hyvissä ajoin.  

Tilkkupeiton ompelukuvia löytyy postauksestani, jonka olen kirjoittanut 11.2.2024.

Tähti muodostuu neljästä blokista.

  

Neulefestarit.

Runsaasti neulovia ihmisiä.

 
Viime viikonvaihteessa ajelimme Jyväskylään perhejuhliin, mutta huomasin edellisenä päivänä, että kaupungissa oli alkamassa Neulefestarit Toivolan vanhassa pihassa.  Tottahan siellä piti käydä.  Olipa todella hauskaa nähdä, miten varmaan sata naista istuivat pöytien ympärillä ja neuloivat, kuka mitäkin!  Paikalla oli 28 lankaputiikkia, joissa myös myyjät neuloivat.  Kaikilla näytti olevan hauskaa, en ainakaan nähnyt yhtään myrtsiä ilmettä.  

 

Upeita käsinvärjättyjä lankoja.

Kiersin ensin kaikki myyntipisteet ja tein samalla hintavertailua.  Ennakkoon ajattelin, että ostan vain yhden superhienon lankavyyhdin sukkiin, mutta sorruin ostamaan vielä villatakkilangat.  

Iloisia neulojia.

 Kotimatkalla poikkesimme Tikkakoskella Ilmailumuseoon, mikä oli ennestääkin tuttu paikka, mutta kaikkeahan ei voi millään muistaa.

 

Mieheni on ollut tällaisen kyydissä armeijan aikana.

Ommel 2025 -tapahtumasta ostamani viskoosipellava on nyt valmis hame, ihan perushame.  Sivusaumoihin upotin taskut. Hameessa on myös vuori.  Ainakin edellinen pellavahame on ollut oma suosikkini.   

Pellavahame.

 

Kesämekko.

 

Kesämekko on leikkauksiltaan yksinkertainen.

Ostin Ommel 2025 -tapahtumasta trikoisen mekkokankaan, jonka on suunnitellut ja valmistanut Nuppu Company Print.  Kankaan nimi on Mummolassa - pyöräretki.  Olin jo etukäteen etsinyt mallin eli yksinkertaisen, vailla turhia leikkauksia, jolloin kankaan kaunis kuviointi ei rikkoonnu.  Kaava on Suuri Käsityölehdestä (5/2025).  Mekossa on holkkihihat.  Lisäsin mekkoon taskut, koska silloin vaate on helppokäyttöinen.  Hassua, että huomasin samassa lehdessä ompeluohjeen miesten kesäpaitaan, joka oli ommeltu samasta trikoosta.

 

Mekko ja paita samaa kuosia.

Etelä-Suomen matkalla vein viemisiä lapsenlapsille.  Meidän 3-vuotias sai vetoketjujakun ja myssyn sekä muumikankaisen pikkukassin.  Pikkuveljelle ompelin haalarin pehmoisesta joustomateriaalista, mikä jäi omasta jakusta tähteeksi.

 

Pikkuneidin collegejakku ja -myssy.

Muumikassi.

Pikkumiehen haalari.

Tietysti palaan omaan perinteeseeni eli pitäähän pienokaisen saada oma tilkkupeitto köllöttelyalustaksi.  Ompelin samantyylisen peiton, mikä valmistui reilu vuosi sitten toisen tyttären pojalle.  Peiton pinta on täynnä koteja, joiden ikkunoista näkyy asukkaita, mutta keskelle peittoa sijoitin panelin, jossa karhunpennut telmivät keskenään.  Mummon ateljeekin on sijoitettu yhteen mökkiin.  Peiton nimi on Kotikatu.

Neliönmuotoinen peitto.

Taustakangas oli varastossa.

Kissaperheen koti.

Kadulta löytyy navettakin.

Muumien koti.

Muurinpohjalettuja masu pullollaan toivotan hyvää juhannusta hieman jälkikäteen.