Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Orvokkimekko.

 

Orvokkimekko.

Vuosi sitten vierailin Espoossa Ommel-tapahtumassa.  Sieltä ostamani orvokkikuvioinen kangas on odottanut vuoroaan.  Hampurin reissulla ostin sitten kaavalehden, missä minua viehätti 50-luvun tyylinen mekko.  Erityisesti tykästyin yläosan leikkaukseen, missä poimutukset on tehty kaarrokkeeseen.  Onnekseni ostamani kangaspala oli riittävän suuri, ettei tarvinnut miettiä kaavojen asettelua pikkutarkasti.  Mekko on helppo pukea, koska napitus jatkuu koko etukappaleen pituudelta.  

Mekossa on väljyyttä helmassa.

Edessä ja takana helma kellottuu mukavasti vastalaskosten myötä. Ompelin sivusaumoihin myös taskut.  

Osa riemuylioppilaista.

Mekko oli jo käytössä, sillä puin sen päälleni viettäessäni Riemuylioppilasjuhlia.  Itse asiassa olin järjestämässä noita juhlia kuuden muun saman kevään abin kanssa.  Suurin työvaihe oli jäljittää tyttöjä 50 vuoden takaa, koska monella sukunimi oli vaihtunut.  Uskallan laittaa tähän ryhmäkuvan, joka oli jo lehdessä (osa juhlijoista saapui myöhemmin).

Ompelutarvikepussukka.

Lauantain juhlista siirryin suoraan toisiin juhliin: sisaren tyttären poika pääsi ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, jolloin opiskelupaikka Otaniemessä on jo hankittu.  Niinpä valmistin osan yo-lahjaa tulevalle teekkarille, koska omat lapsetkin ompelivat muutaman kuukauden kuluttua merkkejä haalariinsa.  Lahja sisälsi rasian ompelutarvikkeineen: sakset, ompelulankaa, kuminauhaa, villalankaa, neulatyynyn jne.  Selitin tulevalle teekkarille, miksi ompeluvälineet ovat tarpeen.

Pussukan sisältöä.

 

Vappukujeita.

 

Luja ote mummon sormesta.

 Huhtikuun lopussa matkustimme Hampuriin tutustuaksemme nuorimpaan lapsenlapseemme.  Lentomatkamme aikana tyttäremme oli lähettänyt viestin, että päärautatieasemalle ei pääse junalla, koska siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Onneksi tytär ohjeisti meidät tiettyyn bussiin, jolla pääsimme tunnin köröttelyn jälkeen perille.  Hampurin liikenne oli sekaisin koko viikonlopun ajan, koska päärautatieasemalla voi tavallisesti vaihtaa niin moneen U- tai S-bahniin.

Hampurin päärautatieasema on viehättävä.

Olipa mukava nähdä tyttären perhe, erityisesti kuukauden vanha pikkumies, joka katsoa napitti mummoa sinisin silmin, sekä isoveli, jolle yritimme jakaa huomiota mm. pelaamalla jalkapalloa.  Entäpä sitten luonto: kesä oli saapunut vehreänä Hampuriin.  Pysähdyin välistä ihmettelemään kirsikkapuiden ja rodojen kukintojen kauneutta, varsinkin Planten und Blumen -puistossa.  Puut olivat täydessä lehdessä. 

Japanin kirsikka.

Rautatieaseman edessä huomasimme grillikioskin, joka on samanlainen kuin saksalaispoliisisarjassa Syyttäjä.  Pyöreämuotoisesta asuntovaunusta syyttäjä Reuter käy usein ostamassa kahvinsa.  

"Syyttäjän" grillikioski.

Kun palasimme Suomeen, viiivyimme pari päivää myös Helsingissä.  Kävimme Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeldin maalaamaa taidetta.  Aineistoa oli runsaasti ja pidimme näkemästämme.

Eero Järnefeld.

Eero Järnefeld.

Vappuaattona suuntasimme ensin Kansalaistorille, missä oli valtava määrä ihmisiä.  Emme malttaneet odottaa Vara-Mantan lakitusta, vaan siirryimme ratikalla Vallilaan, missä tiesimme olevaan puistotanssit.  Löysimme hyvin paikalle.  Lavalla soitteli alueen asukkaista koostuva bändi (Vallila-tango), ja soittivat hyvin tanssimusiikkia.  Paikalla oli runsaasti väkeä.  Tanssiparketti oli maan pinta, mutta eipä se haitannut.  Jaksoimme tanssia pari tuntia mukavissa tunnelmissa.

Kansalaistorin tunnelmia.

 

Vallila-tango.

Vappuaamuna suunnistimme Ullanlinnan mäelle, sillä halusimme nähdä livenä paikallisen Vapun päivän.  Sinnekin näytti kulkevan jatkuva ihmisten massa.  Hyvä, aurinkoinen sää varmaan auttoi asiaa.  Istuimme kallioilla merta katsellen ja kuunnellen Retuperän WPK:n soittamaa musiikkia.  Tanssimmekin muutaman kappaleen, vaikka musiikki oli tunnetusti välillä epävireistä.

Retuperän WPK.

Lasipalatsin aukiolla näimme useita vihreitä patsaita (lasikuitua).  Ne olivat ilmeikkäitä ja osa jotain isompaa kokoelmaa (Sammaljätit, Kim Simonsson)

Valontuoja-patsas.

Kotiin palattuamme sää muuttui kylmäksi ja välillä satoi räntää, mutta olipa mukava katsella kesäisiä matkakuvia.

Hampurin kukkaloistoa.

Kotikatu.

 

Kotikatu-peitto.

Minulla ja miehelläni oli onni saada kolmas lapsenlapsi pääsiäislauantaina.  Pikkuprinssi syntyi Hampurissa isoveljen ja vanhempiensa iloksi.  Nyt kun olemme jo päässeet tutustumaan pikkuiseen, voin esitellä hänelle ompelemani köllöttelypeiton/alusen, jonka ompelin jo helmikuussa.  Idean peittoon poimin Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Tekijä oli ommellut mökit resurssikaitaleista, mutta minä leikkasin erivärisiä kangasneliöitä, joihin aplikoin oven ja ikkunoita. Sisältä kurkkivat kunkin talon asukkaat: pöllöt, kissat, ketut ja yhdessä kodissa asustelen minäkin sovitusnuken kanssa. 

Pöllöperheen koti.

Talon harjakatto mudostuu punaisista kolmioista.  Annoin peitolle nimeksi Kotikatu.  Taustakangas on samaa kettukangasta kuin peiton reunakaitale.

Zinnia.

Kukka-ompelukonetyynyjä.

 Zinnia, vai kirjoitetaanko se suomenkielessä tsinnia, tarkoittaa oppineiden kukkaa.  Saksalaisessa blogissa näin tuollaisen tilkkutyömallin.  Ei minulla ollut mitään mittoja, mutta päätin kokeilla kukkasen ompelemista.  Eikä se ollut vaikeaa, ja samalla pystyin käyttämään resurssikankaita.  

 

Pari tyynyä kaipasi uutta päällistä.  Asettelin kukan viereen paneelikankaita, joissa oli vanha ompelukone.  Lapsena kuvittelin, että kaikki ompelukoneet ovat Singer-merkkisiä, kunnes jossakin näin koneen kyljessä tekstin Husqvarna.  No, maailman kuva on siitä laajentunut, vaikka ensimmäinen oma ompelukoneeni olikin Singer. 

Taustakankaana käytin tyynyliinaa, joka oli mitoitukseltaan turhan pieni.  Tikkasin kolme kangaskerrosta suunnilleen kuvion reunoja pitkin.  Totesin, että Singerin kylki pullistui mukavasti pyöreäksi tikkauksen ansiosta.   Tyynynpäällisissä on vetoketju lyhyellä sivulla, jolloin niiden irrottaminen pesuun käy nopeasti.

Ompelukonepaneeli pullistuu tikkausten ansiosta.

Remontin jälkeen.

 

Makuuhuoneemme.

Kylläpä kahden huoneen remontointi vei aikaa ja energiaa.  Etukäteen ajattelin, että hoitelemme homman viikossa, mutta siihenpä hurahti neljä viikkoa, vaikka ahersimme pitkää päivää.  Hyvä, että homma on ohi, vaikka jotkut tavarat etsivät vielä loppusijoituspaikkaa.  Samalla raikkosimme turhaa tavaraa pois ja tein myös kevätsiivousta ikkunanpesuineen.  

 

Pieni seinävaate Neljä timanttia.

Tyhjentyneille seinille halusin ommella jotain uutta.  Tilkkulehti Finnquilt:ssa oli ompeluohje nimeltään Neljä timanttia, jota päätin kokeilla.  Rakentelin timantit resurssitilkuista, joten niiden koko ei vastaa ohjeen mittoja.  Ensin kuvittelin ompelevani kaitaliinaa, mutta sitten huomasin sen kelpaavan myös seinälle eli ennen reunakaitaleiden ompelua valmistin ripustuskujan ja niin Neljä timanttia koristavat makuuhuoneen oven pieltä.

Evakkotaimet.

Pari viikkoa sitten tuttavani soitti ja tarjosi ylimääräisiä tomaatin taimia.  Lajike on nimeltään Evakko ja se on tuotu Suistamolta.  Sieltähän appeni joutui lähtemään evakkona Sisä-Suomeen, samoin tuttavani isä.  Tuntuu oikeastaan uskomattomalta, miten monella eri tavalla sidokset vievät ihmiset juurilleen.  Koulutin nuo 12 tainta hellävaroen ja samalla miettien, miltä tuntuisi jättää koti ja lähteä tuntemattomaan tietämättä, palaako koskaan.

 

Matkalla kasvihuoneeseen, mutta ei vielä.

Tarvitsin tässä onnittelukortteja ja niitäpä sitten askartelin pikaisesti.  Minulla on valmiita tekotarpeita ja pikaisesti syntyi muutamia kortteja tuleviin tarpeisiin.  

Onnittelukortteja.

Näytepaloista koristeet jakkuun.

 

Tulppaanien aikaa.

Kylläpäs on vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin blogia.  Syy on hyvin yksinkertainen: Teemme kotona remonttia kahdessa huoneessa.  Aloitimme pojan huoneesta (nykyisin tietokonehuone), missä poistimme entisen tapetin.  Se olikin kimurantti työ, sillä tapetti irtosi vain pieninä suikaleina.  Olimme kokeilleet kaikki mahdolliset konstit, mutta sitten kysyin serkkupojaltani, joka ammatti-ihmisenä kertoi, että 80-luvulla liisterin sekaan laitettiin Eri-Keeperiä ja tällaisten tapettien irrottaminen on tosi työlästä!  Siinä tuli lähes synninpäästö.  Kolmen päivän raapisen ja liottamisen jälkeen pääsimme vihdoin tapetoimaan, minkä jälkeen rikkonaisen muovimaton tilalle asensimme vinyylilankut.

 

Voi tätä sälää!

Nyt on vuorossa oma makuuhuone, missä olemme siinä vaiheessa, että seinältä puuttuu pari vuotaa.  Huomenna pääsemme jälleen asentamaan vinyylilankkuja.  Oma työ on tietysti tavaramäärän lajittelu, karsiminen ja paikoilleen laittaminen.  No, samalla tulee tehdyksi kuolinsiivous.

 

Hieman jo valmista.

Jossain iltahämärissä, kun ei enää nähty remontoida, ompelin itselleni jakun.  Kaikki materiaali löytyi kotoa.  Perusjuttu on musta, sileä sametti, jota löytyi kaksi erilaista palaa, mutta valmiista työstä niitä ei erota.  Koristeet ompelin verhoilusametin paloista, jotka sain viime kesänä siskon vävypojalta.  Vuorikangas oli jäänyt tähteeksi silkkimekosta.  Edessä olevan soljen olen pannut talteen kulahtaneesta uimapuvusta.

 

Samettijakku.

Helma kaareutuu takana.

Tilkkukoristeet koketissa.

Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä!