maanantai 16. lokakuuta 2023

Lämmintä syksyyn.

Ennen yöpakkasia kerätyt suppikset.

Olipa hieno syksy kerätä sieniä, vaikka välistä tuntuikin, että vettä sataa jatkuvasti.  Kantarelleja löysin runsaasti ja sitten olivat vuorossa suppilovahverot.  Niitä säilöin kuivaamalla.  Ennätin sitten jauhaa kuivuneet suppikset rouheeksi, jota on helppo lisätä melkein mihin tahansa ruokaan.

 Jo pitemmän aikaa minulla on ollut suunnitelmissa ommella pieni olkalaukku.  Kankaaksi valikoitui japanilainen puuvilla.  Mietin pitkään oikeaa työjärjestystä ja niinpä ompelin ulkosivun ensiksi.  Valmistin siihen kaksi vetoketjutaskua, jotka ulottuvat laukun pohjalle asti.  Samalla ompelin myös laukun yläreunaan tulevan vetoketjun.  Vasta sitten kokosin laukun.  Kuviollinen puuvillavuori sisältää myös taskun ja olkahihnan alapuoli on kahvoihin tarkoitettua nauhaa.

Laukun taskut ja vetoketjut ovat paikoillaan.

Valmis laukku.

Kesäreissulla ostin Rauman Jätti-Rätistä merinovillaneulosta.  Sattumalta ne olivat sillä viikolla 20%:n alennuksella.  Kun myyjä ryhtyi mittaamaan neulosta, hän huomasi pakan pään olevan kierossa.  Hän ehdotti, että saisin alkupään kaupanpäällisiksi seuraavasta metristä.  Se sopi minulle mainiosti.  Ompelin neuloksesta pitkän villatakin, jonka kiinnipitimiksi laitoin isot nepparit.  Materiaalia riitti vielä villahousuihin ja myssyyn.

 

Merinovillatakki ja suorat housut.

Samalla reissulla ostin mustan housukankaan, jonka myös ompelin valmiiksi.  Piirsin kaavan Diana Moden -lehdestä.  

Mukavassa villatakissa on myös taskut.

Hyvää lokakuuta!

maanantai 2. lokakuuta 2023

Syksyä kohti.

 

Näytepaloja, valmiita tilkkuja.

Syyskuu on ollut lämmin, mutta sateinen.  Metsistä ja puutarhasta on riittänyt kerätä paljon tarpeellisia vitamiineja talven varalle: kantarellejakin on löytynyt runsaasti.  Myös omenasato oli valtava. Niitä laitellessa ja matkustaessa aikaa ei ole juuri ollut käsitöille, mutta jotain pientä on sentään syntynyt.  Matkan varrella mukaan tarttui myös materiaalia uusiin töihin.  Siskoni tyttären miehellä on on verhoomo Sinistra, josta omistaja antoi kangasvalmistajan näytteitä ison kasan mukaamme.  Niitä on mukava hypistellä ja silittää sekä suunnitella lopputuotetta.  Siinä sivussa on syntynyt kolme pussukkaa, joihin ompelin myös vuorin.

Muutama pussukka.

Kesäreissuilla on ollut mukana myös pieni neule.  Villasukkia neuloessa olen joskus miettinyt, mikä materiaali olisi niihin sopivin.  Päätin kokeilla silkkisekoitetta eli ostin Regia premium -lankaa, jossa on villaa (55%), polyamidia (25%) ja silkkiä (20%).  Lanka on hyvin riittoisaa.  Käsityölehdessä sattui sopivasti olemaan Niina Laitisen suunnittelema malli samanvahvuiselle langalle.  Nyt sukat ovat sopivasti valmiina sään viilentyessä.

Silkki-villasukat.

Kävimme vielä ajelemassa yhden reissun matkailuautolla.  Emme ole aikaisemmin käyneet tanssireissuilla kauempana, mutta nyt ennen lumikelejä tuli sopiva tilaisuus.  Naapurivaaran huvikeskuksella eli Napiksella oli kauden päättäjäistanssit, joissa esiintyivät tämän vuoden tangokuninkaalliset eli Charlotta Saari ja Pasi Flodström.  Erityisesti tangokuninkaan bassoääni hivelee minun kaikkia tuntohermojani ja hän osaa myös huomioida yleisönsä hymyilevällä katseellaan.  Mieleenpainuva tanssitapahtuma.

Tangokuninkaalliset 2023 Napiksella.

maanantai 18. syyskuuta 2023

Lounais-Suomessa.

 

Keuruun vanha puukirkko.

Lähdimme elokuun eka viikolla Marin kyydissä kohti Lounais-Suomea. Jyväskylän jälkeen ajelimme pienempiä teitä ja matkan varrella kävimme katsastamassa Keuruun vanhan puukirkon.  Alkumatkasta poikkesimme kolmessa kyläpaikassa, mutta jo toiseksi yöksi saimme parkkeerata Turun saaristossa. nimittäin yhdellä levikkeellä Korppoossa.  Sitä ennen olimme saaneet nauttia erittäin maukkaan aterian (paistettu ahven, perunapyree, omena, puolukka) Paraisten Super-Marketissa.  Herkullista!

Matkaan mahtui monta lossia ja lauttaa.

 Ajelimme reittiä Parainen-Nauvo-Korppoo- Houtskär, mutta Saariston rengastietä ei voinut kiertää ympäri, koska yksi lautta oli jo talvikaudessa.  

Korppoon kirkko.

Houtskarin kirkon takaa alkavan meditaatiopolun varrella oli hyviä mietteitä.

Paraisilla.

Palasimme takaisin mantereelle ja Turkuun, missä meillä oli käyntikohteena Turun linna.  Edellisen kerran olin vieraillut siellä keskikoulun luokkaretkellä.  Esilinnassa oli hyvä kertaus Suomen ja linnan historiasta kuvataulujen avulla.  Kiertelimme pari tuntia ja ihan kuntoilustahan se kävi.  Onneksi pihapiiristä löytyi ruokapaikka.

Turun linnaa.

Linnan kirkko.

Toisena päivänä löysimme Ruissalosta "kylätalon", missä oli päivätanssit.  Taas hyvää liikuntaa!  Sitten etsimme uimahallin hikisen kropan pesua varten.  Halusimme vielä visiteerata Turun tuomiokirkossa.  Pari ostoskeskusta piti myös katsastaa.  Ajoimme myös tervehtimään vanhaa linja-autoa, jonka mieheni möi paikalliselle alan harrastajalle.  Siellä se törötti puhtaana ja kiiltävänä.

Meidän entinen linjuri.

Mieheni isovanhemmat asuivat Vehmaalla, joten ajoimme hautausmaalle ja veimme sinne kynttilän valaisemaan hautakiveä, joka on Vehmaan punaista graniittia. Pysähdyimme myös kuvaamaan taloa, jossa suku  on asunut aikoinaan.

Matka jatkui Uuteenkaupunkiin ja siellä Automuseoon.  Autovanhuksia oli kolme suurta salia, kaikki hyvin hoidettuja.  Yksi huone oli pyhitetty Saabeille.

Upeita autovanhuksia.

Raumalle pysähdyimme pariksi päiväksi tyttären perheen pihamaalle.  Tyttären tytär (1v 2,5 kk) hurmasi meidät kokonaan.  Kävimme sunnuntaipäivänä Ulvilassa Leinebergin ruukilla, missä oli suuri markkinatapahtuma runsaine myyntipöytineen.  Mukaan tarttui nippu valkosipulia ja pussi paikallisia jauhoja. Ruukki on perustettu vuonna 1771.  Se jalosti raakarautaa ja kuului Suomen suurimpiin manufaktuuriraudan tuottajiin.  Alueella on historiaa henkiviä museoita ja käsityöputiikkeja.

Viimeinen yöpymispaikka löytyi Virroilta, mistä lähtiessä poikkesimme vielä Keskisen kyläkaupassa.  Valtavasta kaupasta löytyi muutamia Marimekon kangaspaloja.  -Kotona odottivat puustatippuneet omenat, joita keräsimme 5 sangollista.

keskiviikko 30. elokuuta 2023

Kukkablokki.

 

Onkohan kukalla nimeä?

Muistanko oikein, että elokuussa piti ommella kukkablokki?  No, ennätinpä minäkin touhuun mukaan.  Mallin kaivelin monen vuosikymmenen takaa, koska minulla on tallessa kansalaisopiston opettajan antama (ompelin silloin ensimmäistä parisängyn peittoa hirsimökkitekniikalla) moniste, jossa on erilaisia blokkimalleja. Työ lienee tarkoitettu paper piecing -menetelmällä toteutettavaksi, vaikka ei silloin käytetty tuota termiä.  Suurensin mallia hieman ja leikkasin vain palat kerrallaan.

Valmis pussukka.

Tuumin, että pala pitää käyttää heti johonkin työhön.  Niinpä kehystin sen oranssikuvioisella kankaalla ja sain samalla käännetyksi kukan oikein päin.  Tikkasin ohuen vanun ommeljuovia pitkin ja siitähän syntyi pussukka.  Vuoriksi valitsin oravakuvioisen kankaan, jonka olen ostanut Hampurista Frau Tulipin kangaskaupasta (kauppaa ei enää ole).

Oravat hyppäsivät pussukkaan.

Kaakkois-Suomen reissulla löytyi Lappeenrannasta kori, jossa oli euron paloja.  Nappasin siitä tuulikangaspalan, josta ompelin kaksi kassia.  Teen näitä tavallisesti rikkonaisista sateenvarjoista.  Sellaiset menevät taiteltuina pieneen tilaan eli mahtuvat käsilaukkuun.  Koontanauhaan ompelin pienen palan tarranauhaa.

Kassi taiteltuna ja avoinna.


torstai 24. elokuuta 2023

Pikkupussukoita.

 

Herkkuja metsästä.

Elokuun alku sujui marjoja ja sieniä kerätessä.  Löysin kantarelleja runsaasti; viimeisin erä on vielä kuivurissa.  Vadelmia oli 10 minuutin kävelymatkan päässä niin paljon kuin jaksoin poimia.  Mustikoita sen sijaan oli tosi harvassa, mutta niitä sain kasaan 10 litraa.  Vanhempi lapsenlapsemme oli luonamme muutamia päiviä ja vietimme rattoisia päiviä hänen kanssaan: pyöräilimme, pelasimme jalkapalloa, kyläilimme ja teimme virtuaalimatkoja.  Touhu oli väsyttävää, mutta niin antoisaa.

 

Avainkotelopussukoita.

Ompelukoneenkaan ei tarvinnut olla ihan koristeena.  Leikkelin kankaiden lopuista pieniä paloja, joista sitten kokosin pussukoita.  Osassa on sisällä avainlenkki.  Jonakin päivänä syntyi myös isompaa pussukkaa. Itselle meni jo käyttöön pikkupussukka, jossa kuljetan silmätippoja mukana.

 

Isompia pussukoita.

Lomareissulla löysin kirpputorilta kietaisuhameen 2 eurolla.  Kangas oli minun mieleinen ja näin sen heti mielessäni mekkona.  Leikkasin helmasta miehustan eli takakappaleen ja kietaistavat etukappaleet.  Ompelin helmaan pinkin frillan intianpuuvillasta, josta leikkasin myös hihat.  Ehkä kesää on vielä jäljellä ja tuleehan uusia kesiä.

Tästä lähdin liikkeelle.

 

Kietaisumekko. 
 

Ompelupöydällä on näköjään valmiina myös kettukassi.  Tarvikkeet löytyivät Kuopion Nauha ja nappi -liikkeestä.


Kettukassi.

Hyvää elokuun loppua! 

sunnuntai 6. elokuuta 2023

Vaateompelua.

 Jotkut ystäväni sanovat, etteivät tee kesällä käsitöitä.  Minulle taas on ihan sama, mikä vuodenaika on kyseessä, kädet kaipaavat jotain näpertämistä.


 

Viskoosihousut.
Kaakon kulmalla käydessämme ostin Lappeenrannasta musta-valko-kuvioista viskoosia, koska olin kaivannut väljiä kesähousuja.  Piirsin kaavan Diana moden -lehdestä.  Housujen ompelu oli helppoa.
Pellavamekko.

Kaapissa on ollut marinoitumassa omenanvihreä pellava, joka on jo kerran ollut työn alla.  Muutamia vuosia ennen koronaa oli pinnalla ns. kaivonkansivärjäys.  Silloin minäkin kävin paikallisessa käsityökeskuksessa opettelemassa tuota juttua.  Painoin tuolle pellavalle Niemisen valimon kaivonkannen käsityökeskuksen takapihalla, mutta en osannut laittaa tarpeeksi väriä kannen kuvion päälle, jolloin kuviosta tuli hyvin himmeä.  Harkitsin, josko painaisin kuvion uudelleen kankaan toiselle puolelle.  En tehnyt niin. 

 

Käytännöllinen tasku.

Omenanvihreä sopii kesään.

 Nyt monen vuoden jälkeen kaivoin kankaan esille.  Leikkasin perunasta painomuotin, jolla värjäsin uudelleen kuvion monet pienet neliöt.  Reunassa olevien kaarien painamiseen leikkasin muotit muovista ja töpöttelin värin kankaalle.  Tekstin kirjoittelin vanupuikolla, mutta kun entinen teksti näkyi niin himmeästi, niin yksi kirjain kääntyi ylösalaisin!  Eipä haittaa.  Näin sain myös entisen mustan värin vihreäksi.

Kuviosta puolet on edessä, puolet takana.

Leikkasin mekon A-linjaiseksi ja ompelin siihen taskut, koska olen huomannut niiden olevan usein tarpeelliset.  Hihat koristelin pitsillä, mutta sekin piti värjätä, koska laatikossa oli vain valkoista pitsiä.

Yksityiskohta hihasta.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

 Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.
 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.