sunnuntai 6. elokuuta 2023

Vaateompelua.

 Jotkut ystäväni sanovat, etteivät tee kesällä käsitöitä.  Minulle taas on ihan sama, mikä vuodenaika on kyseessä, kädet kaipaavat jotain näpertämistä.


 

Viskoosihousut.
Kaakon kulmalla käydessämme ostin Lappeenrannasta musta-valko-kuvioista viskoosia, koska olin kaivannut väljiä kesähousuja.  Piirsin kaavan Diana moden -lehdestä.  Housujen ompelu oli helppoa.
Pellavamekko.

Kaapissa on ollut marinoitumassa omenanvihreä pellava, joka on jo kerran ollut työn alla.  Muutamia vuosia ennen koronaa oli pinnalla ns. kaivonkansivärjäys.  Silloin minäkin kävin paikallisessa käsityökeskuksessa opettelemassa tuota juttua.  Painoin tuolle pellavalle Niemisen valimon kaivonkannen käsityökeskuksen takapihalla, mutta en osannut laittaa tarpeeksi väriä kannen kuvion päälle, jolloin kuviosta tuli hyvin himmeä.  Harkitsin, josko painaisin kuvion uudelleen kankaan toiselle puolelle.  En tehnyt niin. 

 

Käytännöllinen tasku.

Omenanvihreä sopii kesään.

 Nyt monen vuoden jälkeen kaivoin kankaan esille.  Leikkasin perunasta painomuotin, jolla värjäsin uudelleen kuvion monet pienet neliöt.  Reunassa olevien kaarien painamiseen leikkasin muotit muovista ja töpöttelin värin kankaalle.  Tekstin kirjoittelin vanupuikolla, mutta kun entinen teksti näkyi niin himmeästi, niin yksi kirjain kääntyi ylösalaisin!  Eipä haittaa.  Näin sain myös entisen mustan värin vihreäksi.

Kuviosta puolet on edessä, puolet takana.

Leikkasin mekon A-linjaiseksi ja ompelin siihen taskut, koska olen huomannut niiden olevan usein tarpeelliset.  Hihat koristelin pitsillä, mutta sekin piti värjätä, koska laatikossa oli vain valkoista pitsiä.

Yksityiskohta hihasta.


sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

 Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.
 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Marin matkassa 1.

 

Upeita vanhoja autoja.

Matkailuautomme Mari on odottanut koko kesän, josko päsisimme sillä ajelemaan.  Heinäkuun loppupuolella toive toteutui, kun suuntasimme Marin keulan kohti Kuhmoa.  Mieheni oli huomannut, että Kuhmon Mobilistien perinteinen Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma olisi mukava käydä katsastamassa.  Tapahtuman teemana olivat pikku-Valmetit eli piikkilagankiristäjät, joita oli saatu näytille ja kulkueeseen.  Urheilukentällä oli runsaasti myyjiä ja myös yleisöä.  Aurinkoisessa säässä oli mukava kierrellä aluetta, mutta eniten kyllä ihastelin vanhoja autoja.

 

Marzi Nyman ja Hanna Vahtikari (esitekuva).

Samaan aikaan Kuhmossa soi kamarimusiikki.  Valitettavasti  Matti Salmisen konsertti oli loppuunmyyty, mutta huomasin lauantain alkuiltaan osuvan näyttämöteoksen Kuin raivo äiti.  Näyttelijä Hanna Vahtikari ja muusikko Marzi Nyman eläytyivät reilun tunnin ajaksi kertomaan äitiydestä: kaiken voittavasta rakkaudesta, padotusta aggressiosta ja arjen hillittömyydestä Marzin musiikin siivin.  Olipa antoisa esitys.  Välistä yleisö suorastaan mylvi naurusta.

 

Elävännäköinen kala.

Karhuntassuja.

Hieno sommitelma ja rauhalliset värit.

Kaunis tähtimalli.

Mukavaa rytmitystä.

Pienen tauon jäkeen Mari vei meidät Juvalle, missä pääsimme tutustumaan Finn Quilt ry:n järjestämään tilkkutyöbiennaaliin Kukkokoulun tiloissa.  Esillä oli monenkokoista ja -näköistä työtä, toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisimpia.  (Kuvissa olevien töiden tekijöitä en muista).  Minulta oli ensimmäistä kertaa työ valtakunnallisessa näyttelyssä.  Työ oli pieni seinävaate Onnittele kukkasin, jonka ompelin kaksi vuotta sitten.

 

Onnittele kukkasin.
 

maanantai 10. heinäkuuta 2023

Tyynyt makuuhuoneeseen.

Uusimmat tyynyt.

 

 Kaipasin piristystä makuuhuoneeseen, vaikka ei siellä käy ketään minua ja miestäni lukuunottamatta.  Entiset tyynynpäälliset olivat varmaan viime vuosituhannelta - välistä toki pyöräytetty pesukoneessa.  Niinpä ryhdyin ompelemaan uusia päällisiä.  Selasin tilkkulehtiä mallia miettiessäni.  Ensin valitsin yksinkertaisen mallin, jonka pitäisi olla hieman kolmiulotteinen, mutta kun värien tummuusasteet eivät ole oikeat toisiinsa nähden, työ ei näytä kolmiulotteiselta.  Malli oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa.  Tyynyn lyhyemmällä sivulla on vetoketju, jolloin päällisen saa helposti pesuun.

 

Makuuhuoneen tyynyjä.

Toiseen tyynynpäälliseen päätin ommella ihan klassikkomallia eli ananasblokkia.  Aluksi leikkasin ja ompelin täsmälleen ohjeen mukaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen ompelin vain sopivan levyistä suikaletta.  Näin työ sujui paljon nopeammin.  Jaksoin ommella kaksi blokkia, mutta nehän riittivätkin.  Totesin kyllä, että ananasblokki ei kuulu minun suosikkeihini.

 

Piristystä sisustukseen.

Kaapissa oli sopivan levyisiä vanulevyn suikaleita.  Tyynyjen taustapuoli on yksinkertaisesti samaa violettia kangasta, jota löytyy tilkkupinnan reunasta. Tikkasin työt nopeasti aaltotikkauksella.

Suurikokoinen tyyny.

Ennen näitä tyynyjä ompelin suuren tilkkutyynyn, jonka sivu on 60 cm.  Ohjeen valitsin Today's Quilter -lehdestä.  Keskiosa toistaa mallia kokonaan, mutta reunoja kohti käytin ohjetta soveltaen.  Tikkaukset ompelin suoralla tikillä.  -Tästä taitaa tulla tyynyjen vuosi eli tyyny joka kuukaudelle.  Nyt niitä on valmistunut kahdeksan.  Toisaalta peittojen jälkeen on mukava ommella pieniä, nopeita töitä ja jää aikaa myös vaateompeluun, joka on minun lempilapseni. 

Tyynyjä nurmikolla.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Lasten vaatteita.

 

Pojan asu.

Molemmat lapsenlapseni ovat syntyneet kesäkuussa.  Keväällä ompelin molemmille pientä vaatetta lahjaksi.  Vanhemmalle eli 5-vuotiaalle valmistin suorat housut ja samasta kankaasta liivin.  Kaavat piirsin Ottobre-lehdestä.  Huomasin, että lehti on tasokas ja ompeluohjeet ovat selkeitä ja tarkkoja eli niiden avulla voi aloittelijakin ommella.  Niihin sisältyy myös oivallisia vinkkejä vaikkapa housun taskujen ompeluun, jolloin niistä saa viimeistellyn näköisiä.

 

Pikkuneidin lappuhaalari.

Pikkuneiti sai - äidin toiveesta - olkainhousut.   Kaava on samasta Ottobre-lehdestä.  Kankaat molempiin vaatteisiin löytyivät kaapista.  Toivotaan, että vaatteiden koot ovat sopivia.

Yksityiskohta olkaimista selässä.


torstai 22. kesäkuuta 2023

Kääntöpaita.

 

Käyttövaatteita.

Minulla on ollut monta vuotta jemmassa kaksi mieheni vanhaa pukupaitaa, jotka eivät ole enää siistejä kuluneen kauluksen takia.  Kierrätykseenkään niitä ei voi laittaa, ja toisaalta paitakankaat ovat yleensä laadukkaita.  Kaivelin niistä toisen esille - tarkoituksena  ommella itselleni kesäpusero.

 

Tästä läksin liikkeelle.

 Leikkausapuna käytin ompelemaani hihatonta kangaspuseroa.  Halusin säilyttää paidan alkuperäiset napituslistat, joten etu- ja takakappaleet leikkasin ylösalaisin, jotta sain puserooni naisten napituksen.  Paidan helma on siis poikkileikkauksen yläreunassa.  Kaarrokkeet onnistuin leikkaamaan paidan kaarrokkeista.   Pitkistä hihoista leikkasin lyhyet hihat sekä huolittelukaitaleen kaula-aukkoon.  Ompelin vielä koristeeksi pitsiä miehustaan ja hihoihin.

Miellyttävä puseron materiaali.

Miehustan pitsikoristeet.

  Ommel-tapahtumasta ostin viskoosipellavaa hameeksi (myyntipiste Tiny bird's fabrics).  Käytin ihan perushameen kaavaa lisäämällä siihen neljä laskosta eteen, samoin taakse, siten, että hyödynsin koko kankaan leveyden.  Sivusaumoissa on taskut.

Vilpoisa kesähame.

Keskikesän juhla lähestyy.  Alkuviikolla poimin kieloja maljakkoon.  Nyt ovat unikot ja pionit avaamassa kukkasiaan.  Helteestä johtuen kukinta-aika jäänee lyhyeksi.

Unikoiden hehkua.

Rauhallista juhannusta!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

Ommel-tapahtuman ostoksia.

 

Kangastaivaassa.

Käydessäni ihastelemassa kankaita jotain tarttuu aina mukaan.  Jo myyntipöytien alkupäässä mielenkiintoni herätti orvokkikangas.  Palasin monta kertaa sen luokse ja aina se näytti yhtä kauniilta. Sitä oli saatavana pellavakuosia ja satiinia.  Valitsin jälkimmäisen, koska puhdas pellava rypistyy niin helposti.  Ostin orvokkikankaan mekkoa varten.

Orvokkikuvioista satiinia ja viskoosipellavaa.
 

Toiselta myyjältä ostin viskoosipellavaa, joka on väritykseltään isolla pensselillä sudittua.  Leikkasin jo kankaasta hameen, jonka ompelu on työn alla.  Mukaan lähti myös kaksi trikoota.  Toisessa on Punahilkan kuvia, toinen on kukkakuvioinen.

Trikoita.

Tarjolla oli myös tilkkuiluun sopivia kankaita.  Ostin mustapohjaista puuvillaa, jossa on matematiikan kaavoja (mihin koira karvoistansa pääsee!). Lisäksi Kaffe Fassettin kankaat ovat niin houkuttelevia, etten malttanut olla ostamatta, tällä kertaa nippu puna-violetti-paloja.

Uusia kuoseja tilkkuiluun.
 

Ullakan osastolta löytyi paljon pientä tarpeellista tavaraa.  Valitsin pehmeän sormustimen; jospa sitä oppisin käyttämään. Ostin myös lämpövanua, kovikelevyä, ohuita neuloja, saumojen mittarin ja kenkien (espadrillojen) pohjalliset. 

Pientä tarviketta.

Yhdellä myyntipöydällä oli paljon kauniita heijastinkuvia, jotka kiinnitetään silittämällä.  Ostin niitä valikoiman tietyllä summalla.  Kun vielä täydensin ostosvalikoimaani HobbyPointissa (pari silkkihuivia, savea ja kristallimuovia), luulen, että puuhastelutarvikkeita taas riittää.

Heijastinkuvia. 
Hyvää juhannusviikkoa!