Marin matkassa.

 

Järvisydän.

Taas on koittanut kesä ja matkailukausi alkanut.  Saatuamme alkukesän puutarhatyöt melkein valmiiksi suuntasimme matkailuautomme Marin kohti Rantasalmea.  Meillä oli vielä käyttämättä lapsilta 70-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, onneksi se oli vielä voimassa.  Ajelimme rauhallisesti ja saavuimme Järvisydämeen iltapäivällä.  Meille oli varattu maisemasviitti, joka löytyi mäenrinteeltä.  

Maisemasviittejä.

Kylläpä Järvisydän on iso lomapaikka keskellä luontoa, järven rannalla.  Asumismuotoja on monenlaisia: hotelli, sääskenpesät, houseboatit, maisemasviitit, rinnehuvilat, kelohuvilat, rantahuvilat, panoramasviitit, metsäsviitit jne... Menimme aluksi testaamaan kylpylää.  Ihan mukava, joskin sokkeloinen paikka ja ilman silmälaseja suunnistaminen vie aikaa.  Sviitissä oli isot ikkunat ja kattoikkunat sekä valtava parisänky; kaipailin kyllä jonkinlaista tuolia.  

Rantalaituri, taustalla kylpylä.

Aamupala tarjottiin päärakennuksen yläkerrassa, sekin oli sokkeloinen paikka, mutta ruuan noutopisteitä oli useita.  Hieno juttu, että aamupuurona tarjottiin ohrapuuroa.  Aamupalan jälkeen läksimme laivalla kohti Linnasaaren kansallispuistoa.  Perillä olimme noin tunnin, jolloin ennätimme kipitellä polkua pitkin ylös katselemaan maisemia.  Kaunis paikka.

Järvikylä laivasta katsottuna.

Lounaalla huomasimme joukon pitkiä, kauniita, nuoria naisia, jotka askelsivat tyylikkäästi 12 cm:n koroilla kivisellä lattialla! Siellä oli menossa Miss Suomi -ehdokkaiden koulutus.

 

Linnasaaren kansallispuiston näkymiä.

Linnasaaressa.

Kahden yön jälkeen matkamme jatkui Hyvinkäälle, missä oli Ommel 2025-tapahtuma.  Kun saavuimme perille ja mieheni ryhtyi parkkeeraamaan Maria, siitä katosi ohjaus! No, minä siirryin näyttelytiloihin ja mieheni sai paikalle - kiitos Autoliiton jäsenyyden - hinurin, joka vei Marin korjaamolle.  Siitä oli irronnut hammastanko, jonka korjaaja laittoi paikoilleen.

Borokirjottu jakku.

Tutkailin messujen tarjontaa, mikä oli tosi runsasta.  Kauniita kankaita ja trikoita oli tarjolla yllin kyllin.  Ostin maltillisesti yhden mekkokankaan, pari trikoopalaa ja tilkkutyöpalaa sekä pellavaisen hamekankaan.  Ompelutarvikemyyjiltä ostin laukun kehyksiä, erilaisia vanupaloja ja litteäpäisiä nuppineuloja. Näytteillä oli myös kansallispukuja ja opistossa valmistuneita vaatteita, mm. borokirjottuja jakkuja ja mekko.  Kuuntelimme myös vaatturimestarin esityksen, miten valmistetaan kaava omilla mitoilla.  Mielenkiintoinen luento.

Borokirjottu mekko.

Illaksi ajaa hissuttelimme Helsinkiin, missä parkkeerasimme Marin Mustikkamaalle.  Aamulla menimme metrolla keskustaan ja veimme yhden parisängyn tilkkupeiton tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.  Piipahdimme Ateneumissa, mistä jatkoimme matkaa pojan luokse Kallioon.  Iltapäivällä kävelimme pojan, miniän ja koiran kanssa autolle ja jatkoimme  matkaa kohti Raumaa.  Huh! Olipa pitkä matka, kun pelkäsimme Marin särkyvän.

Ommel 2025.

Maanantai-aamuna saimme auton Raumalla korjaamolle, mistä tilattiin uusi hammastanko.  Seuraavana päivänä pääsimme kotimatkalle, mutta auto ei vieläkään ollut entisensä.  Ähtärissä kävimme taas korjaamolla, missä todettiin hammastangon kumien hajonneen!  Onneksi se ei vaikuttanut ajoturvallisuuteen.

Matkalla poikkesimme katsomassa Wanhoja Wehkeitä Karstulassa.

Raumalla saimme touhuta lähes 3-vuotiaan pikkuneidin kanssa ja myös tutustua nuorimpaan lapsenlapseemme eli kuukauden vanhaan pikkuprinssiin.  Suloisia molemmat.   

Pieni kukkataulu.

 

Halusin ommella välistä jotain pientä.  Etsin vanhasta saksalaisesta tilkkulehdestä kukka-aiheisen seinävaatteen (Lena's Patchwork 80/2020).  Pienensin vielä mallia.  Minua viehätti se, että mallissa on heksagoneja ja malli ommellaan kokonaan koneella, koska kuluneet sormet eivät kestä heksagonien ompelua käsin.  Leikkasin tarvittavat kuusikulmiot ohjeen mukaan (tuli epähuomiossa liikaakin!)  ja vielä pikkukolmiot  valkoisesta ja mustasta kankaasta.  Luulin, että minulla ei ole sopivaa mustaa puuvillaa, joten värjäsin sellaista.  No, myöhemmin löysin kopan pohjalta myös mustaa puuvillakangasta, mutta käytin itsevärjättyä.

Tikkujen asettelua, mustat kolmiot vielä puuttuvat.

 

Asettelin leikkaamani tilkut styrox-levyn päälle ja sitten vain aloin ommella pystyrivin kerrallaan.  Aika kivasti se sujui, kun oivalsin työjärjestyksen.  Sitten vielä lisäsin reunakanteiksi mustan ja vihreän kaitaleen.  Tikkasin mustien kolmioiden reunoja pitkin.

Muutama tilkku hakee vielä paikkaansa.

 Mallityössä oli korostettu kukkien keltaisia keskustoja helmikoristein.  Niin tein minäkin eli piirsin keltaisen heksgonin keskelle ympyrän ja kiinnitin siihen pieniä helmiä käsin, jolloin nekin kohdat tulivat tikatuiksi.  Reunakantti löytyi jemmasta.  Ripustuskujaksi riitti taustakangasta.  Työn nimeksi annoin Helmikukkasia.  Työn koko on 46cm x 55cm.

Pieni kukkataulu Helmikukkasia.

 

 

Kehyskukkaroita.

 

Äitienpäiväkukkasia.

Messuilta yms. tarttuu mukaan monenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, osa tulee käyttöön heti, osa hakee paikkaansa joskus pitkäänkin.  Huomasin, että minulla on jemmassa monta kukkaron kehystä.  Niinpä ryhdyin ompelemaan erilaisia kukkaroita.  Itse ompelemiseen ei mene kauan - ellei koristele runsaasti - mutta kehyksen kiinnittäminen voi vaatia jo enemmän aikaa.  Laitoin kaikkiin kukkaroihin vuorin, jotta ne olisivat viimeisteltyjä.

Erikokoisia kukkaroita.

Ensin valmistui pellavainen kukkaro, jonka kiinnitys tapahtui ommellen punaisella helmilangalla.

Seuraavana oli vuorossa kaksi kukkaroa, joihin käytin tukevaa huonekalukangasta.  Kiinnitys tapahtui jälleen helmilangalla ommellen.  Toisessa on kulmalukko, toisessa tavallinen.

Kukkaroita eri käyttötarkoituksiin.

Pitkänomaisen kukkaron ompelin markiisikankaasta, jossa on vihreitä havupuita.  Kehyksen kiinnitys sujui jo rutiinilla.

Punainen, pienehkö kukkaro sopinee silmälasikoteloksi.  Kiinnitin sen liimaten, mikä sujui yllättävän hyvin.

Sitten oli vuorossa kaksiosainen kukkaro, jonka ompelun saloja pääsin näkemään syksyllä ompelulaneilla.  Jipii! Se onnistui.  Kangas on Kaffe Fassettin palanipusta, jota olen marinoinut jo kauan. Tähän kukkaroon käytin myös tukikangasta ja tämä jää omaan käyttöön.

 

Kukkia kauluksessa.

Mieheni eniten käyttämästä paidasta oli kaulus kulunut puhki.  Koska viime vuosina on kaupoissa ollut paitoja, joissa on kukallinen/kirjava kaulus, päätin minäkin valmistaa sellaisen.  Ostin viime kesänä Tukholmasta kirjavaa batistia, josta leikkasin kaulurikauluksen (käyttäen vanhaa kaulusta kaavana) ja vahvistin sen tukikankaalla. Sitten vain ompelu paikoilleen ja paita oli jo tänään käytössä, kun kävimme äitienpäivälounaalla.

 

Mari-markiisia oleva kassi.

Kirpparilta löytyi pala Marimekon markiisikangasta muutamalla eurolla.  Totta kai se läksi mukaan ja nyt ompelin siitä kassin.  Reunakaitaletta jouduin jatkamaan mustalla kankaalla, joka jatkaa mustien kantokahvojen väritystä.

Lapset muistivat minua Interfloran välityksellä.  Kiitos heille.

 

Mieheni valitsema kotimainen begonia.  Lämmin kiitos!

Toivotaan säiden hieman lämpenevän, jotta toukokuu alkaisi tuntua keväältä.

Valmiiksi saatetut.

Monella värillä ommeltuja ristipistoja.

Kun tyhjensimme viime syksynä appivanhempieni kotia, kaapin kätköistä löytyi kaksi keskeneräistä ristipistoliinaa.  Tiedän, että anoppini ei ole niitä kirjonut, vaan todennäköisesti hänen äitinsä.  Tämä isoäiti kuoli vuosituhannen vaihteessa eikä varmaan viimeisinä vuosikymmeninään jaksanut ommella.  Appivanhempani tyhjensivät hänen jäämistönsä ja säilyttivät niitä kotonaan.  Niinpä tehtyäni tämän "löydön" totesin, että käsityöt pitää tehdä aina loppuun asti.  Ruskealla tehty kirjonta oli ommeltu valmiiksi, mutta toinen oli aikalailla alkuvaiheessa.  Siis jatkoin kirjontaa sen värisillä helmilangoilla, mitä minulla sattui olemaan.

Ruskeita ristipistoja.

Minua hämmästyttää vieläkin, miten lujasti kuvio oli piirretty liinaan.  Saa nähdä, miten se irtoaa pesussa.  Kauan kätkössä piileskelleet liinat kaipaavat kyllä pyykkäriä.  Päärmäsin liinat kapealla saumalla.

Vielä vihreää kevääseen.

Hampurista ostetuista trikoista käytin vihreän palan.  Ompelin siitä vetoketjujakun, jonka myös vuoritin.  Kaava on SKK-lehdestä (6/2016).  Lisäsin vyötärön poikkisaumaan taskut, mikä onnistui helposti.  Tehtaanmyymälässä lähes kaikissa mallivaatteissa oli tuollainen kudottu nauha joko kauluksessa tai hupun reunassa.  Ostin nauhoja pienen pussillisen ja yhden laitoin jakun kaulukseen.  Ovatkohan ne tulossa muotiin!  Hihoissa on myös vetoketjut.

 

Vetoketjut myös hihoissa.

Toinen, aniliinin punainen trikoo piristää nyt päätäni, koska ompelin siitä myssyn.  Se on kaksinkertainen ja lämmittää mukavasti kylminä kevätpäivinä. 

Trikoomyssy on viileällä säällä tarpeen.

 

Rauhallista vappua!

Kevään vihreää.

 

Sporttipusakka.

Vaikka kevät näytti jo olevan käsillä, kylmä tuuli ja lumipyry pysäyttivät vuodenajan vaihtumisen.  Siitä huolimatta olen ommellut vihreitä kankaita pois - syy lienee siinä, että saumurissa on vihreät langat, joten saumoja on nopea surautella vaihtamatta lankaa.  

Suojapala kaulaan.

Kaapissa on marinoitunut monta vuotta raikas vihreä fleece, joka nyt löysi paikkansa liikuntapusakkana.  SKK-lehdessä oli hyvä kaava.  Valmistin myös vetoketjutaskut, vaikka niiden teko-ohjetta en tosin ymmärtänyt.  Pusakka on ollut jo kovasti käytössä.  Lisäsin kauluksen yläreunaan pienen kangasläpyskän, joka suojaa ihoa vetoketjun karheudelta. 

Tulppaaneita kesävaatteessa.

Hampurista ostettu tulppaanikuvioinen viskoosi miellytti kuosina, mutta sen ompelu ei ollutkaan helppoa.  Tein ensin kietaisuhameen, jonka kaavan piirsin Fashin trends -lehdestä.  Mallissa oli pitkät kaitaleet, joista solmitaan rusetti lonkalle.  Epäilin niiden käytännöllisyyttä ja ompelin vyötärölle nappikiinnityksen ja sivulle pari nepparia.  Koska kangasta oli vielä reilusti jäljellä, ompelin siitä puseron.  Kaava oli Meine Nähmode -lehdestä.  

Pinkki myssy.

Koska talvinen sää jatkuu, neuloin vielä myssyn.  Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta pinkin turkistupsun, etsin siihen sopivan langan (Novitan Syli).  Reunaresoriksi neuloin palmikkoa ja kupuosaan halusin lehdykkäkuviota.  Nämä toistuvat neljä kertaa.  Koska mallia ei ollut, piti välillä purkaa, koska aloitin loppukavennukset liian aikaisin.  Laitoin hattuun vielä trikoovuorin.

Rauhallista pääsiäisviikkoa!

Jälleen Hampurissa.

 

Hampuri ja Elbe.

Niinpä on vierähtänyt lähes vuosi edellisestä Hampurin vierailusta. Siellä kevät on jo alkanut: nurmikoilla oli paikoitellen runsaasti krookuksia kukkimassa. Myös kirsikkapuihin oli ilmestynyt ensimmäisiä kukkasia, samoin narsisseihin ja idänsinililjoihin, joita ihastelimme Planten und Blumen -alueella.

 

Miniatur Wunderlandissa.

Muutamat päivät kuluivat nopeasti touhutessamme 6- ja lähes 1-vuotiaiden lastenlastemme kanssa.  Isomman kanssa vietimme muutamia tunteja Miniatur Wunderlandissa.  Vaikka olen käynyt siellä monta kertaa aikaisemmin, sieltä löytyy aina uutta ja mielenkiintoista katsottavaa myös aikuiselle.

 

Idänsinililja (valkoinen)?

Planten und Blumen on suuri alue, missä on paljon erilaisia leikkipaikkoja lapsille.  Myös nuorempi nautti hiekkaleikeistä ja liukumäestä.

Kirsikkapuu avasi ensimmäisiä kukkiaan.

 

 

Tämän upeasti kukkivan puun nimeä en tiedä.

 Viimeiseksi päiväksi löytyi tekemistä Lasten museosta, joka sijaitsee Hampurin ja Sleswig Holsteinin rajalla.  Paikka on tarkoitettu siihen, että lapset saavat tutkia ja kokeilla vanhoja esineitä.  Välillä ihan hirvitti, millaista pyöritystä vanha ompelukone saa.  Lopuksi oli mukava istahtaa kahvion kirjaville puutuoleille nauttimaan kahvia, mehua ja pullaa.

 Valmistauduin matkaan jo etukäteen ompelemalla lapsille viemisiä.  Isompi poika tykkää Super Mariosta.  Niinpä etsin Marionin naamakuvan ja ompelin sen suurennettuna punaiselle vahvalle kankaalle aplikoiden.  Sen jälkeen ompelin kankaasta repun.  Nuoremmalle ompelin Muumi-kankaasta pienen kassin, jossa voi vaikka säilyttää pikkuautoja.

 

Super Marionin ehkä ilkikurinen hymy.

 

 

Muumikassi.

 

Kassin toinen sivu.

 

  Tyttärelleni ompelin essun Marimekon palakankaasta.

Essu tyttären keittiöön.

                                                                               

Kiitollinen mieli seurasi kotiin saakka, koska pienokaiset ripustivat leikkejä myös sydämiimme.

Mikäs olisi matka ilman kangaskauppoja!  Karstadin kangasosasto on osoittautunut hyväksi kaupaksi, mistä tällä kertaa valitsin kaksi kangasta, toinen kesähameeksi, toinen tilkkutöihin.  Europa Passagella lempikauppani on askarteluliike Idee, josta ostin kaksi lankakerää.  Tyttäreni vauvakerhon ystävä oli neuvonut uuden kangaskaupan, tehtaanmyymälän nimeltään Albstoffe Factory Outlet, jossa myydään saksalaisia trikoita ja neuleita. Mikä kangastaivas!  Olipa vaikea valita, mitä ostan.  Mukaan lähti vihreä jakkuneulos, trikoopaloja, nauhoja ja valkoinen tikkauslanka.  Näen kankaat jo mielessäni valmiina asusteina.

Hassuja lankoja.

Hame- ja tilkkukangas.

 

 

Tehtaanmyymälän houkutukset.

Salaisuus.

 

Kevään lumo.

Koko viime vuoden ajan minulla on ollut työn alla Salaisuus-työ, jonka on laatinut Maarit Kinnunen  Finnquilt-lehteen.  Nyt kun lehdessä julkaistiin viides osa, kasasin tilkkupinnan valmiiksi.  Oli jännittävää nähdä kokonaisuus ja miettiä, olenko onnistunut ompelemaan kaikki osat oikeankokoisiksi.  Niinpä tilkkupinta valmistui, mutta huomasin jotain kummallista: olin käyttänyt kahta erilaista vaaleaa taustakangasta, vaikka laitoin aina ompelun jälkeen käyttämäni kankaat samaan paikkaan, etten tuhlaisi niitä muihin töihin!  Eipä siitä värisävyjen kannalta ollut haittaa, mutta kankaiden laatu oli erilainen, mikä aiheutti hankaluuksia tikkausvaiheessa.

  Kaunein kohta tässä työssä on mielestäni keskiosa.  Luulenpa ompelevani samanlaisen pienen työn seinälle.

 

Työn keskiosa.

Taustakankaaksi riitti vihreäkuvioinen kangas, jonka olen ostanut Tallinnasta Karnaluksista.  Väliin laitoin bambuvanun, jota oli kokona.  Tikkasin vihreät osat pätkävärjätyllä langalla käyttäen aaltotikkausta, vaaleisiin osiin käytin valkoista lankaa ja suoraa saumaa.  Reunakantti löytyi valmiina - jämä jostain työstä - jatkettuna muutamalla pätkällä yksiväristä vihreää.  Koska työssä on erivärisiä vihreitä kankaita, se sai nimekseen Kevään lumo; luonto herää upein värein henkiin keväisin ja samalla herättää minutkin muistamaan meidän upeat vuodenajat. 

Samaa kangasta molemmilla puolin.

Helmikuu loppuu.

 

Tanssilattialla riitti väkeä.

Kyllä aika rientää nopeasti.  Tällainen lyhyt kuukausi on vain hujahdus.  Lisäksi vuodenaika tuntuu erilaiselta, kun on niin lämmintä ja vähälumista.  Hiihtämään olemme päässeet vain kerran.

Lavalla Teemu Roivainen.

Puolivälissä kuukautta osallistuimme iskelmäristeilylle Helsingistä Tukholmaan.  Matkan järjestäjinä toimivat Radio Sandels ja Kiuruveden iskelmäviikot.  Meitä kuljetettiin neljällä linja-autolla laivalle.  Esiintyjäkaarti oli melkoinen - ohjelmaa olisi riittänyt yli puolen yön - mutta tietysti paras oli suosikkini Teemu Roivainen.  Kiuruvedellä valittuja iskelmämestareita oli myös esiintymässä, samoin ensi kesän kilpailijoita.

Teemu taitaa myös soitinten salat.

 

Pekka Juntusen orkesteri säesti laulajia.

Päivällä kävimme Tukholman kiertoajelulla, minkä päätteeksi jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille.  Kävimme syömässä ja piipahdimme kesällä löytämässämme kangaskaupassa.  Ostin kitsaasti vain yhden punaisen tilkkutyökankaan poistokorista.   

Raitakassi.

Pieniä ompelutöitä olen saanut valmiiksi, lähinnä arpajaispalkinnoiksi.  Kaivoin kaapin hyllyistä vahvempia resurssikankaita, joista ompelin kaksi kassia: toinen on ruskea, toinen punainen. 

 

Punakukkainen kassi.

Huonekalukankaiden jäännöspaloista kasasin tilkkupinnan pussukkaan. Vuoritin myös pussukan. 

Pussukka huonekalukankaista.