Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Orvokkimekko.

 

Orvokkimekko.

Vuosi sitten vierailin Espoossa Ommel-tapahtumassa.  Sieltä ostamani orvokkikuvioinen kangas on odottanut vuoroaan.  Hampurin reissulla ostin sitten kaavalehden, missä minua viehätti 50-luvun tyylinen mekko.  Erityisesti tykästyin yläosan leikkaukseen, missä poimutukset on tehty kaarrokkeeseen.  Onnekseni ostamani kangaspala oli riittävän suuri, ettei tarvinnut miettiä kaavojen asettelua pikkutarkasti.  Mekko on helppo pukea, koska napitus jatkuu koko etukappaleen pituudelta.  

Mekossa on väljyyttä helmassa.

Edessä ja takana helma kellottuu mukavasti vastalaskosten myötä. Ompelin sivusaumoihin myös taskut.  

Osa riemuylioppilaista.

Mekko oli jo käytössä, sillä puin sen päälleni viettäessäni Riemuylioppilasjuhlia.  Itse asiassa olin järjestämässä noita juhlia kuuden muun saman kevään abin kanssa.  Suurin työvaihe oli jäljittää tyttöjä 50 vuoden takaa, koska monella sukunimi oli vaihtunut.  Uskallan laittaa tähän ryhmäkuvan, joka oli jo lehdessä (osa juhlijoista saapui myöhemmin).

Ompelutarvikepussukka.

Lauantain juhlista siirryin suoraan toisiin juhliin: sisaren tyttären poika pääsi ylioppilaaksi hyvin arvosanoin, jolloin opiskelupaikka Otaniemessä on jo hankittu.  Niinpä valmistin osan yo-lahjaa tulevalle teekkarille, koska omat lapsetkin ompelivat muutaman kuukauden kuluttua merkkejä haalariinsa.  Lahja sisälsi rasian ompelutarvikkeineen: sakset, ompelulankaa, kuminauhaa, villalankaa, neulatyynyn jne.  Selitin tulevalle teekkarille, miksi ompeluvälineet ovat tarpeen.

Pussukan sisältöä.