Neulefestarit.

Runsaasti neulovia ihmisiä.

 
Viime viikonvaihteessa ajelimme Jyväskylään perhejuhliin, mutta huomasin edellisenä päivänä, että kaupungissa oli alkamassa Neulefestarit Toivolan vanhassa pihassa.  Tottahan siellä piti käydä.  Olipa todella hauskaa nähdä, miten varmaan sata naista istuivat pöytien ympärillä ja neuloivat, kuka mitäkin!  Paikalla oli 28 lankaputiikkia, joissa myös myyjät neuloivat.  Kaikilla näytti olevan hauskaa, en ainakaan nähnyt yhtään myrtsiä ilmettä.  

 

Upeita käsinvärjättyjä lankoja.

Kiersin ensin kaikki myyntipisteet ja tein samalla hintavertailua.  Ennakkoon ajattelin, että ostan vain yhden superhienon lankavyyhdin sukkiin, mutta sorruin ostamaan vielä villatakkilangat.  

Iloisia neulojia.

 Kotimatkalla poikkesimme Tikkakoskella Ilmailumuseoon, mikä oli ennestääkin tuttu paikka, mutta kaikkeahan ei voi millään muistaa.

 

Mieheni on ollut tällaisen kyydissä armeijan aikana.

Ommel 2025 -tapahtumasta ostamani viskoosipellava on nyt valmis hame, ihan perushame.  Sivusaumoihin upotin taskut. Hameessa on myös vuori.  Ainakin edellinen pellavahame on ollut oma suosikkini.   

Pellavahame.

 

Kesämekko.

 

Kesämekko on leikkauksiltaan yksinkertainen.

Ostin Ommel 2025 -tapahtumasta trikoisen mekkokankaan, jonka on suunnitellut ja valmistanut Nuppu Company Print.  Kankaan nimi on Mummolassa - pyöräretki.  Olin jo etukäteen etsinyt mallin eli yksinkertaisen, vailla turhia leikkauksia, jolloin kankaan kaunis kuviointi ei rikkoonnu.  Kaava on Suuri Käsityölehdestä (5/2025).  Mekossa on holkkihihat.  Lisäsin mekkoon taskut, koska silloin vaate on helppokäyttöinen.  Hassua, että huomasin samassa lehdessä ompeluohjeen miesten kesäpaitaan, joka oli ommeltu samasta trikoosta.

 

Mekko ja paita samaa kuosia.

Etelä-Suomen matkalla vein viemisiä lapsenlapsille.  Meidän 3-vuotias sai vetoketjujakun ja myssyn sekä muumikankaisen pikkukassin.  Pikkuveljelle ompelin haalarin pehmoisesta joustomateriaalista, mikä jäi omasta jakusta tähteeksi.

 

Pikkuneidin collegejakku ja -myssy.

Muumikassi.

Pikkumiehen haalari.

Tietysti palaan omaan perinteeseeni eli pitäähän pienokaisen saada oma tilkkupeitto köllöttelyalustaksi.  Ompelin samantyylisen peiton, mikä valmistui reilu vuosi sitten toisen tyttären pojalle.  Peiton pinta on täynnä koteja, joiden ikkunoista näkyy asukkaita, mutta keskelle peittoa sijoitin panelin, jossa karhunpennut telmivät keskenään.  Mummon ateljeekin on sijoitettu yhteen mökkiin.  Peiton nimi on Kotikatu.

Neliönmuotoinen peitto.

Taustakangas oli varastossa.

Kissaperheen koti.

Kadulta löytyy navettakin.

Muumien koti.

Muurinpohjalettuja masu pullollaan toivotan hyvää juhannusta hieman jälkikäteen.

Marin matkassa.

 

Järvisydän.

Taas on koittanut kesä ja matkailukausi alkanut.  Saatuamme alkukesän puutarhatyöt melkein valmiiksi suuntasimme matkailuautomme Marin kohti Rantasalmea.  Meillä oli vielä käyttämättä lapsilta 70-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, onneksi se oli vielä voimassa.  Ajelimme rauhallisesti ja saavuimme Järvisydämeen iltapäivällä.  Meille oli varattu maisemasviitti, joka löytyi mäenrinteeltä.  

Maisemasviittejä.

Kylläpä Järvisydän on iso lomapaikka keskellä luontoa, järven rannalla.  Asumismuotoja on monenlaisia: hotelli, sääskenpesät, houseboatit, maisemasviitit, rinnehuvilat, kelohuvilat, rantahuvilat, panoramasviitit, metsäsviitit jne... Menimme aluksi testaamaan kylpylää.  Ihan mukava, joskin sokkeloinen paikka ja ilman silmälaseja suunnistaminen vie aikaa.  Sviitissä oli isot ikkunat ja kattoikkunat sekä valtava parisänky; kaipailin kyllä jonkinlaista tuolia.  

Rantalaituri, taustalla kylpylä.

Aamupala tarjottiin päärakennuksen yläkerrassa, sekin oli sokkeloinen paikka, mutta ruuan noutopisteitä oli useita.  Hieno juttu, että aamupuurona tarjottiin ohrapuuroa.  Aamupalan jälkeen läksimme laivalla kohti Linnasaaren kansallispuistoa.  Perillä olimme noin tunnin, jolloin ennätimme kipitellä polkua pitkin ylös katselemaan maisemia.  Kaunis paikka.

Järvikylä laivasta katsottuna.

Lounaalla huomasimme joukon pitkiä, kauniita, nuoria naisia, jotka askelsivat tyylikkäästi 12 cm:n koroilla kivisellä lattialla! Siellä oli menossa Miss Suomi -ehdokkaiden koulutus.

 

Linnasaaren kansallispuiston näkymiä.

Linnasaaressa.

Kahden yön jälkeen matkamme jatkui Hyvinkäälle, missä oli Ommel 2025-tapahtuma.  Kun saavuimme perille ja mieheni ryhtyi parkkeeraamaan Maria, siitä katosi ohjaus! No, minä siirryin näyttelytiloihin ja mieheni sai paikalle - kiitos Autoliiton jäsenyyden - hinurin, joka vei Marin korjaamolle.  Siitä oli irronnut hammastanko, jonka korjaaja laittoi paikoilleen.

Borokirjottu jakku.

Tutkailin messujen tarjontaa, mikä oli tosi runsasta.  Kauniita kankaita ja trikoita oli tarjolla yllin kyllin.  Ostin maltillisesti yhden mekkokankaan, pari trikoopalaa ja tilkkutyöpalaa sekä pellavaisen hamekankaan.  Ompelutarvikemyyjiltä ostin laukun kehyksiä, erilaisia vanupaloja ja litteäpäisiä nuppineuloja. Näytteillä oli myös kansallispukuja ja opistossa valmistuneita vaatteita, mm. borokirjottuja jakkuja ja mekko.  Kuuntelimme myös vaatturimestarin esityksen, miten valmistetaan kaava omilla mitoilla.  Mielenkiintoinen luento.

Borokirjottu mekko.

Illaksi ajaa hissuttelimme Helsinkiin, missä parkkeerasimme Marin Mustikkamaalle.  Aamulla menimme metrolla keskustaan ja veimme yhden parisängyn tilkkupeiton tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.  Piipahdimme Ateneumissa, mistä jatkoimme matkaa pojan luokse Kallioon.  Iltapäivällä kävelimme pojan, miniän ja koiran kanssa autolle ja jatkoimme  matkaa kohti Raumaa.  Huh! Olipa pitkä matka, kun pelkäsimme Marin särkyvän.

Ommel 2025.

Maanantai-aamuna saimme auton Raumalla korjaamolle, mistä tilattiin uusi hammastanko.  Seuraavana päivänä pääsimme kotimatkalle, mutta auto ei vieläkään ollut entisensä.  Ähtärissä kävimme taas korjaamolla, missä todettiin hammastangon kumien hajonneen!  Onneksi se ei vaikuttanut ajoturvallisuuteen.

Matkalla poikkesimme katsomassa Wanhoja Wehkeitä Karstulassa.

Raumalla saimme touhuta lähes 3-vuotiaan pikkuneidin kanssa ja myös tutustua nuorimpaan lapsenlapseemme eli kuukauden vanhaan pikkuprinssiin.  Suloisia molemmat.   

Pieni kukkataulu.

 

Halusin ommella välistä jotain pientä.  Etsin vanhasta saksalaisesta tilkkulehdestä kukka-aiheisen seinävaatteen (Lena's Patchwork 80/2020).  Pienensin vielä mallia.  Minua viehätti se, että mallissa on heksagoneja ja malli ommellaan kokonaan koneella, koska kuluneet sormet eivät kestä heksagonien ompelua käsin.  Leikkasin tarvittavat kuusikulmiot ohjeen mukaan (tuli epähuomiossa liikaakin!)  ja vielä pikkukolmiot  valkoisesta ja mustasta kankaasta.  Luulin, että minulla ei ole sopivaa mustaa puuvillaa, joten värjäsin sellaista.  No, myöhemmin löysin kopan pohjalta myös mustaa puuvillakangasta, mutta käytin itsevärjättyä.

Tikkujen asettelua, mustat kolmiot vielä puuttuvat.

 

Asettelin leikkaamani tilkut styrox-levyn päälle ja sitten vain aloin ommella pystyrivin kerrallaan.  Aika kivasti se sujui, kun oivalsin työjärjestyksen.  Sitten vielä lisäsin reunakanteiksi mustan ja vihreän kaitaleen.  Tikkasin mustien kolmioiden reunoja pitkin.

Muutama tilkku hakee vielä paikkaansa.

 Mallityössä oli korostettu kukkien keltaisia keskustoja helmikoristein.  Niin tein minäkin eli piirsin keltaisen heksgonin keskelle ympyrän ja kiinnitin siihen pieniä helmiä käsin, jolloin nekin kohdat tulivat tikatuiksi.  Reunakantti löytyi jemmasta.  Ripustuskujaksi riitti taustakangasta.  Työn nimeksi annoin Helmikukkasia.  Työn koko on 46cm x 55cm.

Pieni kukkataulu Helmikukkasia.

 

 

Kehyskukkaroita.

 

Äitienpäiväkukkasia.

Messuilta yms. tarttuu mukaan monenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, osa tulee käyttöön heti, osa hakee paikkaansa joskus pitkäänkin.  Huomasin, että minulla on jemmassa monta kukkaron kehystä.  Niinpä ryhdyin ompelemaan erilaisia kukkaroita.  Itse ompelemiseen ei mene kauan - ellei koristele runsaasti - mutta kehyksen kiinnittäminen voi vaatia jo enemmän aikaa.  Laitoin kaikkiin kukkaroihin vuorin, jotta ne olisivat viimeisteltyjä.

Erikokoisia kukkaroita.

Ensin valmistui pellavainen kukkaro, jonka kiinnitys tapahtui ommellen punaisella helmilangalla.

Seuraavana oli vuorossa kaksi kukkaroa, joihin käytin tukevaa huonekalukangasta.  Kiinnitys tapahtui jälleen helmilangalla ommellen.  Toisessa on kulmalukko, toisessa tavallinen.

Kukkaroita eri käyttötarkoituksiin.

Pitkänomaisen kukkaron ompelin markiisikankaasta, jossa on vihreitä havupuita.  Kehyksen kiinnitys sujui jo rutiinilla.

Punainen, pienehkö kukkaro sopinee silmälasikoteloksi.  Kiinnitin sen liimaten, mikä sujui yllättävän hyvin.

Sitten oli vuorossa kaksiosainen kukkaro, jonka ompelun saloja pääsin näkemään syksyllä ompelulaneilla.  Jipii! Se onnistui.  Kangas on Kaffe Fassettin palanipusta, jota olen marinoinut jo kauan. Tähän kukkaroon käytin myös tukikangasta ja tämä jää omaan käyttöön.

 

Kukkia kauluksessa.

Mieheni eniten käyttämästä paidasta oli kaulus kulunut puhki.  Koska viime vuosina on kaupoissa ollut paitoja, joissa on kukallinen/kirjava kaulus, päätin minäkin valmistaa sellaisen.  Ostin viime kesänä Tukholmasta kirjavaa batistia, josta leikkasin kaulurikauluksen (käyttäen vanhaa kaulusta kaavana) ja vahvistin sen tukikankaalla. Sitten vain ompelu paikoilleen ja paita oli jo tänään käytössä, kun kävimme äitienpäivälounaalla.

 

Mari-markiisia oleva kassi.

Kirpparilta löytyi pala Marimekon markiisikangasta muutamalla eurolla.  Totta kai se läksi mukaan ja nyt ompelin siitä kassin.  Reunakaitaletta jouduin jatkamaan mustalla kankaalla, joka jatkaa mustien kantokahvojen väritystä.

Lapset muistivat minua Interfloran välityksellä.  Kiitos heille.

 

Mieheni valitsema kotimainen begonia.  Lämmin kiitos!

Toivotaan säiden hieman lämpenevän, jotta toukokuu alkaisi tuntua keväältä.

Valmiiksi saatetut.

Monella värillä ommeltuja ristipistoja.

Kun tyhjensimme viime syksynä appivanhempieni kotia, kaapin kätköistä löytyi kaksi keskeneräistä ristipistoliinaa.  Tiedän, että anoppini ei ole niitä kirjonut, vaan todennäköisesti hänen äitinsä.  Tämä isoäiti kuoli vuosituhannen vaihteessa eikä varmaan viimeisinä vuosikymmeninään jaksanut ommella.  Appivanhempani tyhjensivät hänen jäämistönsä ja säilyttivät niitä kotonaan.  Niinpä tehtyäni tämän "löydön" totesin, että käsityöt pitää tehdä aina loppuun asti.  Ruskealla tehty kirjonta oli ommeltu valmiiksi, mutta toinen oli aikalailla alkuvaiheessa.  Siis jatkoin kirjontaa sen värisillä helmilangoilla, mitä minulla sattui olemaan.

Ruskeita ristipistoja.

Minua hämmästyttää vieläkin, miten lujasti kuvio oli piirretty liinaan.  Saa nähdä, miten se irtoaa pesussa.  Kauan kätkössä piileskelleet liinat kaipaavat kyllä pyykkäriä.  Päärmäsin liinat kapealla saumalla.

Vielä vihreää kevääseen.

Hampurista ostetuista trikoista käytin vihreän palan.  Ompelin siitä vetoketjujakun, jonka myös vuoritin.  Kaava on SKK-lehdestä (6/2016).  Lisäsin vyötärön poikkisaumaan taskut, mikä onnistui helposti.  Tehtaanmyymälässä lähes kaikissa mallivaatteissa oli tuollainen kudottu nauha joko kauluksessa tai hupun reunassa.  Ostin nauhoja pienen pussillisen ja yhden laitoin jakun kaulukseen.  Ovatkohan ne tulossa muotiin!  Hihoissa on myös vetoketjut.

 

Vetoketjut myös hihoissa.

Toinen, aniliinin punainen trikoo piristää nyt päätäni, koska ompelin siitä myssyn.  Se on kaksinkertainen ja lämmittää mukavasti kylminä kevätpäivinä. 

Trikoomyssy on viileällä säällä tarpeen.

 

Rauhallista vappua!

Kevään vihreää.

 

Sporttipusakka.

Vaikka kevät näytti jo olevan käsillä, kylmä tuuli ja lumipyry pysäyttivät vuodenajan vaihtumisen.  Siitä huolimatta olen ommellut vihreitä kankaita pois - syy lienee siinä, että saumurissa on vihreät langat, joten saumoja on nopea surautella vaihtamatta lankaa.  

Suojapala kaulaan.

Kaapissa on marinoitunut monta vuotta raikas vihreä fleece, joka nyt löysi paikkansa liikuntapusakkana.  SKK-lehdessä oli hyvä kaava.  Valmistin myös vetoketjutaskut, vaikka niiden teko-ohjetta en tosin ymmärtänyt.  Pusakka on ollut jo kovasti käytössä.  Lisäsin kauluksen yläreunaan pienen kangasläpyskän, joka suojaa ihoa vetoketjun karheudelta. 

Tulppaaneita kesävaatteessa.

Hampurista ostettu tulppaanikuvioinen viskoosi miellytti kuosina, mutta sen ompelu ei ollutkaan helppoa.  Tein ensin kietaisuhameen, jonka kaavan piirsin Fashin trends -lehdestä.  Mallissa oli pitkät kaitaleet, joista solmitaan rusetti lonkalle.  Epäilin niiden käytännöllisyyttä ja ompelin vyötärölle nappikiinnityksen ja sivulle pari nepparia.  Koska kangasta oli vielä reilusti jäljellä, ompelin siitä puseron.  Kaava oli Meine Nähmode -lehdestä.  

Pinkki myssy.

Koska talvinen sää jatkuu, neuloin vielä myssyn.  Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta pinkin turkistupsun, etsin siihen sopivan langan (Novitan Syli).  Reunaresoriksi neuloin palmikkoa ja kupuosaan halusin lehdykkäkuviota.  Nämä toistuvat neljä kertaa.  Koska mallia ei ollut, piti välillä purkaa, koska aloitin loppukavennukset liian aikaisin.  Laitoin hattuun vielä trikoovuorin.

Rauhallista pääsiäisviikkoa!