Valmiiksi saatetut.

Monella värillä ommeltuja ristipistoja.

Kun tyhjensimme viime syksynä appivanhempieni kotia, kaapin kätköistä löytyi kaksi keskeneräistä ristipistoliinaa.  Tiedän, että anoppini ei ole niitä kirjonut, vaan todennäköisesti hänen äitinsä.  Tämä isoäiti kuoli vuosituhannen vaihteessa eikä varmaan viimeisinä vuosikymmeninään jaksanut ommella.  Appivanhempani tyhjensivät hänen jäämistönsä ja säilyttivät niitä kotonaan.  Niinpä tehtyäni tämän "löydön" totesin, että käsityöt pitää tehdä aina loppuun asti.  Ruskealla tehty kirjonta oli ommeltu valmiiksi, mutta toinen oli aikalailla alkuvaiheessa.  Siis jatkoin kirjontaa sen värisillä helmilangoilla, mitä minulla sattui olemaan.

Ruskeita ristipistoja.

Minua hämmästyttää vieläkin, miten lujasti kuvio oli piirretty liinaan.  Saa nähdä, miten se irtoaa pesussa.  Kauan kätkössä piileskelleet liinat kaipaavat kyllä pyykkäriä.  Päärmäsin liinat kapealla saumalla.

Vielä vihreää kevääseen.

Hampurista ostetuista trikoista käytin vihreän palan.  Ompelin siitä vetoketjujakun, jonka myös vuoritin.  Kaava on SKK-lehdestä (6/2016).  Lisäsin vyötärön poikkisaumaan taskut, mikä onnistui helposti.  Tehtaanmyymälässä lähes kaikissa mallivaatteissa oli tuollainen kudottu nauha joko kauluksessa tai hupun reunassa.  Ostin nauhoja pienen pussillisen ja yhden laitoin jakun kaulukseen.  Ovatkohan ne tulossa muotiin!  Hihoissa on myös vetoketjut.

 

Vetoketjut myös hihoissa.

Toinen, aniliinin punainen trikoo piristää nyt päätäni, koska ompelin siitä myssyn.  Se on kaksinkertainen ja lämmittää mukavasti kylminä kevätpäivinä. 

Trikoomyssy on viileällä säällä tarpeen.

 

Rauhallista vappua!