sunnuntai 15. kesäkuuta 2025

Marin matkassa.

 

Järvisydän.

Taas on koittanut kesä ja matkailukausi alkanut.  Saatuamme alkukesän puutarhatyöt melkein valmiiksi suuntasimme matkailuautomme Marin kohti Rantasalmea.  Meillä oli vielä käyttämättä lapsilta 70-vuotislahjaksi saatu lahjakortti, onneksi se oli vielä voimassa.  Ajelimme rauhallisesti ja saavuimme Järvisydämeen iltapäivällä.  Meille oli varattu maisemasviitti, joka löytyi mäenrinteeltä.  

Maisemasviittejä.

Kylläpä Järvisydän on iso lomapaikka keskellä luontoa, järven rannalla.  Asumismuotoja on monenlaisia: hotelli, sääskenpesät, houseboatit, maisemasviitit, rinnehuvilat, kelohuvilat, rantahuvilat, panoramasviitit, metsäsviitit jne... Menimme aluksi testaamaan kylpylää.  Ihan mukava, joskin sokkeloinen paikka ja ilman silmälaseja suunnistaminen vie aikaa.  Sviitissä oli isot ikkunat ja kattoikkunat sekä valtava parisänky; kaipailin kyllä jonkinlaista tuolia.  

Rantalaituri, taustalla kylpylä.

Aamupala tarjottiin päärakennuksen yläkerrassa, sekin oli sokkeloinen paikka, mutta ruuan noutopisteitä oli useita.  Hieno juttu, että aamupuurona tarjottiin ohrapuuroa.  Aamupalan jälkeen läksimme laivalla kohti Linnasaaren kansallispuistoa.  Perillä olimme noin tunnin, jolloin ennätimme kipitellä polkua pitkin ylös katselemaan maisemia.  Kaunis paikka.

Järvikylä laivasta katsottuna.

Lounaalla huomasimme joukon pitkiä, kauniita, nuoria naisia, jotka askelsivat tyylikkäästi 12 cm:n koroilla kivisellä lattialla! Siellä oli menossa Miss Suomi -ehdokkaiden koulutus.

 

Linnasaaren kansallispuiston näkymiä.

Linnasaaressa.

Kahden yön jälkeen matkamme jatkui Hyvinkäälle, missä oli Ommel 2025-tapahtuma.  Kun saavuimme perille ja mieheni ryhtyi parkkeeraamaan Maria, siitä katosi ohjaus! No, minä siirryin näyttelytiloihin ja mieheni sai paikalle - kiitos Autoliiton jäsenyyden - hinurin, joka vei Marin korjaamolle.  Siitä oli irronnut hammastanko, jonka korjaaja laittoi paikoilleen.

Borokirjottu jakku.

Tutkailin messujen tarjontaa, mikä oli tosi runsasta.  Kauniita kankaita ja trikoita oli tarjolla yllin kyllin.  Ostin maltillisesti yhden mekkokankaan, pari trikoopalaa ja tilkkutyöpalaa sekä pellavaisen hamekankaan.  Ompelutarvikemyyjiltä ostin laukun kehyksiä, erilaisia vanupaloja ja litteäpäisiä nuppineuloja. Näytteillä oli myös kansallispukuja ja opistossa valmistuneita vaatteita, mm. borokirjottuja jakkuja ja mekko.  Kuuntelimme myös vaatturimestarin esityksen, miten valmistetaan kaava omilla mitoilla.  Mielenkiintoinen luento.

Borokirjottu mekko.

Illaksi ajaa hissuttelimme Helsinkiin, missä parkkeerasimme Marin Mustikkamaalle.  Aamulla menimme metrolla keskustaan ja veimme yhden parisängyn tilkkupeiton tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.  Piipahdimme Ateneumissa, mistä jatkoimme matkaa pojan luokse Kallioon.  Iltapäivällä kävelimme pojan, miniän ja koiran kanssa autolle ja jatkoimme  matkaa kohti Raumaa.  Huh! Olipa pitkä matka, kun pelkäsimme Marin särkyvän.

Ommel 2025.

Maanantai-aamuna saimme auton Raumalla korjaamolle, mistä tilattiin uusi hammastanko.  Seuraavana päivänä pääsimme kotimatkalle, mutta auto ei vieläkään ollut entisensä.  Ähtärissä kävimme taas korjaamolla, missä todettiin hammastangon kumien hajonneen!  Onneksi se ei vaikuttanut ajoturvallisuuteen.

Matkalla poikkesimme katsomassa Wanhoja Wehkeitä Karstulassa.

Raumalla saimme touhuta lähes 3-vuotiaan pikkuneidin kanssa ja myös tutustua nuorimpaan lapsenlapseemme eli kuukauden vanhaan pikkuprinssiin.  Suloisia molemmat.   

5 kommenttia:

  1. Teillä on ollut kiva ja monipuolinen reissu vaikka vähän jännittäväkin Marin kanssa;)
    Kansallispuistomaisemat ovat ihania:) Myös kuvaamasi boromekko on tosi kaunis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli monivaiheinen matka, jännittäväkin. Kansallispuistot ovat mukavia paikkoja. Pidin itsekin tuosta mekosta, jospa joskus jaksaisin itse ommella noin paljon käsin, mutta nivelrikko taitaa estäää sen.

      Poista
  2. Hieno reissu teillä ja vähän ylimääräistä haastetta. Onneksi saitte avun matkan varrellakin. Borokirjailut ovat kyllä hyvännäköiset. Lapsenlapset ovat kyllä parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä yhteen reissuun mahtuu paljon tapahtumia, parasta oli tietysti lastenlasten tapaaminen ja isomman kanssa touhuaminen. Hän tuli myös silmät loistaen halaamaan mummoa. Liikuttavaa.

      Poista