sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kirjontaa ja maalausta.

Kirjottu unikko.

Huh, millaisia urakoita ihminen kuvittelee tekevänsä.  Kun muutamia vuosia sitten kävimme Madeiralla, innostuin ostamaan Funchalin kauppahallista kirjottavan pöytäliinan.  Myyjällä ei edes ollut meidän pitkälle pöydälle sopivaa liinaa, mutta kerrottuani pöydän mitat hän lupasi valmistaa pohjan kahdessa päivässä.  Niinpä minä tunnollisesti hain valmiiksi piirretyn liinan parin päivän kuluttua.  Kotona sitten kaivoin muliinilangat esille ja ryhdyin ompelemaan unikon kukkia.  No, eiväthän minun hartian seutu ja silmät tykkää moisesta työstä.  Onneksi olin aloittanut kirjonnan nurkassa olevasta kukasta.  Totesin, että minun kirjontanopeudella ikä ei riittäisi kaikkien kukkien ompeluun.  Niinpä saatuani kaikissa neljässä kulmassa olevat unikot kasaan päätin maalata loput kukkaset.  Käytin pientä ja jäykkää sivellintä, maalina Emo-tuotteen painopasta, jota sävytin pigmenteillä.  Piti olla tarkkana, että maalia ei tipu kankaalle.  Myös värin leviämisen estämiseksi käytin tosi pieniä määriä väriä kerrallaan.  Viimeistelin maalaukset tekstiilitusseilla. 
    
Maalattu unikko.

Pöytäliinaan mahtuu monta unikon kukkaa.

Sitten laitoin liinan pesukoneeseen sinisen piirrosvärin poistamiseksi.  Voihan vietävä: väri pysyi liinassa.  Parin päivän kuluttua hankasin väriä pois sappisaippualla ja liotin saippualiuoksessa, mutta sininen väri on edelleen kankaassa, ehkä hieman haalistuneena.  Osaisikohan kukaan neuvoa, miten kaikki sininen lähtee pois?
    
Merinovilla lämmittää.

Minulla on vielä lankoja varastossa. Kaivelin joulun jälkeen esiin pussin, jossa on Novitan Merinovillaista lankaa.  Olen neulonut siitä esikoiselle puseron noin 15 vuotta sitten.  Tällä kertaa minulla oli valmiina mallikin, jostain vanhasta Novitan lehdestä huivikauluksinen villatakki.  Pienin muutoksin sain osat valmiiksi, kasasin sen ja koristelin virkatuin kukkasin.  Näihin malli löytyi kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa.  En tiedä, onko tuo kaksirivinapitus neppareilla kätevä, en vain jaksanut ruveta laskemaan napinläpien paikkoja.  Kevättä kohti on kuitenkin mukava lähteä vaalentamaan värikarttaa.  Hienoja ulkoilusäitä on ollut mukavasti.

Hyviä hiihtokelejä.  Ja kiitos kommenteista!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta 2017.



Piparkakkurakennelma vuosimallia 2016.

Joulu meni mukavasti perheen kanssa puuhastellessa.  Onnistuin saamaan kaikki lapset samalta lennolta kyytiin.  Lentoasemalta kotiin ajettaessa ehdimme jo vaihtaa pikaisesti kuulumisia.  Kotona meitä odotti tekemäni piparkakkutaikina.  Joka vuosi käymme pitkän keskustelun, mikä aihe toteutetaan piparkakkutaloksi.  Yleensä aihe liittyy kuluneeseen vuoteen.  Tällä kertaa aihe oli helppo eli kaikki olimme olleet Raumalla.  Niinpä esikuvaksi valikoitui Kylmäpihlajan majakka.  DI-lasten tarkkuus mittauksissa ja kaavojen piirtämisessä on aina yhtä hauskaa.  Ehdotin nimeksi Lämminpihlajan majakkaa.  Esikoinen keksi, että majakan huipulle pitäisi saada vilkkuvalo.  Eipä hätää: olin ostanut viime joulun jälkeen alennuksella LED-kynttilän, jolle oli nyt käyttöä.  Tarjottimen päälle rakennetussa majakassa oli helppo toteuttaa majakkasaari siten, että laituri kelluu.  Lämminpihlajan asukkeihin kuului perinteisesti kameli.  Kyllä sieltä löytyivät myös majakanvartija ja kummitus.
    
Valaistu Lämminpihlajan majakka.

Monen vuoden ajan olen havitellut joulupöytään pitkää pannunalusta, johon mahtuisivat kaikki lämpimät jouluruuat: laatikot, perunat ja kastikekulho.  Vieraillessani syksyllä paikallisilla käsityömessuilla huomasin Käsityökeskuksen pöydällä kierrätyshuopasuikaletta ja keksin sille heti käyttöä; siitä voisi punoa alustan.  Ostin kaksi pakkausta ja toteutin suunnitelmani.  Valmis alusta on n. 30 cm x 90 cm.  Reunat huolittelin siksakilla.  Alusta toimiii oikein hyvin.
  
Punottu pannunalunen.

Piipahdettuani EK:ssa mukaan tarttui ruudullista hamekangasta.  Mallin olin jopa katsonut etukäteen viime vuoden viimeisestä SKK-lehdestä.  Takakappaleen ruudutus on suora, etukappaleen täysvino.  Erikoisuutena siinä on sivusaumoihin upotetut liehukkeet, joihin ompelin myös vuorin (mallissa vuoritus puuttui).  Koristenauha lienee liian tumma, mutta se onkin kaapista kaivettu.  Malli tuntuu oikein mukavalta.
    
Ruutuhame.

Yhteen jämäastiaan oli kertynyt steariinia, jotka valoin kynttilöiksi pieniin rasioihin.  Niihin tuli hauska raidoitus, kun käytin ensin punaiset jämät.  Koska ne eivät riittäneet, siirryin vihreisiin ja lopulta sekavärisiin.  Kyllä ne kelpaavat ainakin ulos lyhtykynttilöiksi.
   
Steariinit kiertoon.

Hyvää alkanutta vuotta ja kiitti kommenteista!